Vakava perussairaus ja 38v. - onko hulluutta yrittää raskaaksi

Itse en uskalla hankkia lapsia enää.Pähkäilin asiaa pidemmän aikaa, mutta oman terveyden pysyminen nykyiselläänkään ei riitä pikkulapsiarjen pyörittämiseen.

Mäsäkö sinulla on?



Silloin kannattaa miettiä puolison mielipidettä myös.



Fatiikki luultavasti voi olla se joka haittaa elämää, eipä sitä pienen lapsen vanhempana olo ole hirveän helppoa tietty vanhempana kellekään, mutta fatiikki kun ei mene lepäämälläkään pois, niin se vielä pahempi. Onko minkälaisia tukiverkkoja?



Itse varmaan en jaksaisi noilla spekseillä - ihan riittävän raskasta se on tämä elämä ihan tälläkin hetkellä. Jotenkin ajattelen, että olen velvollinen jättämään "äitiä" näille jo hankituillekin lapsille. Jos uuden lapsen hommais kovin sairaana, niin arvaa sen, että luultavasti uuden lapsen jaksaisi kyllä hoitaa, mutta jäisikö ne aikaisemmat sitten "heitteelle"?



Jokaisella toki vain yksi elämä ja jokainen tekee omat valintansa.

päätätkin. Ei ole kokemusta, mutta tulee mieleen, että ainakin tukiverkot lienee syytä kartoittaa erittäin tarkkaan eli se, että lapsella on paljon läheisiä ihmisiä ympärillä äidin lisäksi, jotka ovat konkreettisesti läsnä lapsen elämässä ja apuna (eli ei joku 500 kilometrin päässä asuva kummitäti) eli jos sairaudessa on paha vaihe tai pahenee äkisti, niin apua on lähellä. Eli aloittaisin puhumalla asiasta läheisten kanssa. Tukiverkottomana ihmisenä en hankkeeseen lähtisi. Onko kyseessä ms?

Minulla todettu mt-häiriö, ja ikää vasta 30, aion vielä yrittää - Ehkä - yhtä lasta. Riippuu vähän miehestäkin.

vaikea ottaa kantaa olemattomilla tiedoilla. Minusta sinun pitää tehdä päätös asiasta läheistesi kanssa. Periaattessa asia ei mielestäni ole este asialle - kuka tahansahan voi joutua onnettomuuteenkin hetkenä minä hyvänsä, mutta koska sinulla on kuitenkin suurentunut riski menettää toimintakykyäsi seuraavina vuosina, niin ratkaisuun vaikuttaa se, onko sitten joku, joka voi ottaa vetovastuun perheestä. Voiko mies esim. jäädä pois töistä jne.

Eli onko sairaus aktiivinen, tai onko sulla jotain pysyvää haittaa?

Muistathan, että raskaus (ja täysimetys) voi tehdä myös ihmeitä tässä sairaudessa. Jos mies ja tukijoukot ovat täysillä mukana uudessa vauvassa, niin miksei..?

raskaus ei vaikuta ms-taudin etenemiseen.

Tietysti jos sairaus oireilee kovin vaikeasti, kannattaa miettiä onko kykenevä huolehtimaan lapsistaan.

Jos koet, että jaksat hoitaa vielä pientä lasta eikä sairaus oireile pahasti, niin ei kait sinulla mitään estettä ole :)



Minulla on raskaudet ja synnytykset sujuneet ihan normaalisti ja ms pysynyt lääkityksen ansiosta rauhallisena. Pahenemisia on tullut vain harvakseltaan eikä pysyviä oireita ole jäänyt.

Olen 37-vuotias kahden pienen lapsen äiti, jolla ms on ollut 14 vuotta.

just sanoi, kuinka se oma lapsi olisi ihana. Minulla ennestään kolme lasta. En tiedä, jaksanko enää aloittaa ns. alusta ja jos käykin huonosti...vaan eihän elämästä koskaan muutenkaan tiedä.

Ja kannattaa muistaa se, että elämässä voi tapahtua mitä vaan, positiivista tai negatiivista. Eli varman päälle ei voi laskea kukaan mitään.



Tuttu neljän lapsen äiti kuoli nopeaan rintasyöpään. Pienin lapsi oli vielä melko pieni. Syöpää ennen äiti oli täysin terve.