HELP! 2-vuotiaiden mammat

viikot etukäteen niin on helppo vaan seurata kalenteria ja joka päivä on erilainen. Vedän myös perhekerhoa ja perhekahvilaa, koska täällä ei sellaisia ennen ollut, ja se on ihan mukavaa puuhaa. On kiva miettiä erilaisia tempauksia, käydä MLL:n järjestämillä luennoilla ja koulutuksissa ym. Onneksi on siis muitakin vetäjiä tullut mukaan, ettei yksin tarvitse vetää, mut vetäisin noita vaikka heitä ei oliskaan.;) Kun tapaa kymmeniä äitejä kuuakausittain, niin pikkuhiljaa sieltä löytyy niitä ystäviä joiden kanssa on muutakin yhteistä kuin lapset.



Kotielämässä lapsi on mukana kaikissa kotitöissä, ja pyykinpesussa ja muissa puuhissa hänestä on jo itse asiassa apuakin, kunhan vaan vahdin vieressä. Ruokaa laitetaan aina yhdessä jne.



Mut mitäpä jos alkaisit suunnitella viikkokalenteria? Kysele esimerkiksi, onko joku kaverisi tilanteessa että mies on pitkillä työmatkoilla, ja hän kaipais seuraa iltaisin tai viikonloppuisin (tai päivisin!). Sopikaa etukäteen milloin kylästelette. Etsi netistä paikkakunnan ilmaistapahtumat, kirjaston satutunnut, eri asuinalueiden perhekahviloiden tapahtumapäivät ja merkkaa ne kalenteriin. Ala juhlistaa halloweenia, Kekkosen päivää, vasenkätisten metsurien kansallispäivää ja mitä tahansa päivää joka kalenterista löytyy ja kutsu kavereita kahville. Meille ainakin on aina tullut ihmisiä mielellään syömään kekkoskakkua tai viettämään akvaariokalojen varpajaisia. Totuus on että tylsistynyt kotiäiti seisoo vaikka päällään että elämässä ois edes jotain virikettä, ja kotiäitivuosina ei kannata ottaa itseään kovin vakavasti.



Kyllä se siitä suttaantuu. Kunhan vaan saa aamulla itsensä mökistä ulos, niin loppupäivä rullaa jo ihan itsestään.

rakennetaan puupalikoilla aika paljon, ja lapsi auttaa kotitöissä. Osaa jo pyöritellä sämpylätaikinasta sämpylän ja innoissaan seuraa kun minä leivon ja kokkailen. Ulkoillaan silloin kun se meille sopii ja huvittaa, käymme eri ruokakaupoissa eri päivinä, tapaamme lapsen kanssa minun omia lapsettomiakin ystäviäni kahvittelun merkeissä, käymme kuntosalilla (lapsi viihtyy lapsiparkissa mainiosti sen 2h)...Ja tavataan sukulaisia ym. silloin kuin jaksetaan.



Eikä 2v. kaipaa edes viihdyttämistä koko ajan,riittää että hän saa olla mukana sinun tekemisissäsi. Ja leluista: meillä lapsi saa vierähtämään palapeleihin aikaa vaikka kuinka hyvin ja piirtää myös taaperoille sopivilla paksuilla kynillä keskittyneesti.

kun olen töissä ollut jo vuoden (lapsi nyt 2v 3kk). Ja toista lasta ei tule :)



En vain ymmärrä miksi ihmeessä pitää olla kotona jos se ei kertakaikkiaan ole se oma juttu.

miellytä. Olisit voinut laittaa lapsen päiväkotiin ja mennä töihin.

tääl kyl kysellään kaikki niin pikku tarkasti. No mä selitän, siis ei mul ennen kun tulin raskaaks ollu mitään ongelmaa olla himassa, mut nyt tuntuu kaikki asiat masentavan, ja en mä nyt tässä ennen laskettua-aikaa lähde töitä ettimään ja lasta laittaa p.kotiin, kun kumminkin kohta olen taas kotona. Siis mä kysyin vaan että mitä te teette lastenne kanssa kotona. Noh antaa olla, pakko todeta ettei täältä neuvoja saa.

Tiedän tunteen! Mun elämä tuntui ihan merkityksettömältä, kun jäin äitiyslomalle odottamaan vauvan syntymää vajaan 2v kanssa, joka oli ollut päiväkodissa. Sitähän se arki on, ruoan laittamista, ulkoilua ja leikkimistä.



Muutama vinkki tuli mieleen:

*Käy kylässä! - Mä olen tässä asiassa kauhean laiska, mutta aina kyläily on piristänyt, saanut apatiani häviämään.



*Osta uusi peli - 2-vuotiaillekin on jotain helppoja pelejä, tai pelaatte vaikeampia pelejä säännöistä viis, kunhan on jotain uutta ja kivaa.



*Leipokaa yhdessä



*Anna lotrata vedellä - mä laitan toisinaan isohkoon astiaan vähän vettä, jossa lapset sit uittaa muovieläimiä tai pientä muovinukkea.



Ei tule äkkiseltään muuta mieleen. Mä kauhulla odotan tulevaa talvea: vauva syntyy ja 2v ja 4v todella tarvitsevat sen 2ulkoilua päivässä, mut meilläei ole juuri leikkitilaa pihalla, joten ulkoilu on ärsyttävää pakkopullaa. Yritän tsempata itseäni nyt positiivisemmaksi. :)

ja on täysin normaalia, että välillä vähän ahdistaa. Etenkin syksyt on mullekin vaikeita. Missä päin asut tai siis mitä mahdollisuuksia siellä olis? Meillä loistava sijainti kaupungissa, joten tekemistä riittää kotiäideille. Omat lapset ovat menneet aamupäivällä puistotädille heti, kun ovat oppineet kävelemään. Ihan huippujuttu, saan itse vähän hengähtää, voin käydä vaikka yksi kaupassa tai ihan vain nauttia kahvin rauhassa. Lapsella sopivasti ohjelmaa, päivä rytmittyy kivasti ja mun ei tarvii päivästä toiseen tehdä hiekkakakkuja. Menemme sitten iltapäivällä uudelleen ulos, tai teemme jotain muuta. Sitten täällä on aivan ihana seurakunnan perhekerho, MLL:n perhekavila, jumppia ja muita harrastusmahdollisuuksia. Itse tapaan myös paljon omia kavereita, joilla lapsia. Kutsumme vuoron perään kylään ja teemme jonkun helpon arkilounaan. Onko teillä mitään näistä palveluista? Oletko ottanut selvää? Jos on, niin uskaltaudu rohkeasti mukaan. Minäkään en aina jaksaisi niitä samoja jutunaiheita, siksi näen vastapainoksi omia kavereita, jotka osaavat jutella jostain muustakin:)

Ja sitten lopuksi vielä lohdutan, että lapsesi kasvaa kovaa vauhtia ja siitä on oikeasti jo puolen vuoden päästä seuraa äidille! 2,5v on aivan eri asia, kuin 2v ja 3v on jo oikein hauska pieni ihminen, jonka kanssa voi päivisin jo vähän jutellakin!

2v. muksun kans kotona enkä raskaana, mutta jurppii aika usein silti. Vedän välillä sellasia rimanalituspäiviä että hirvittää, sit vedän hyviä rentofiilispäivä ja sitten on suorituspäiviä, jolloin olen hyvä mutsi mutten nauti. Paras on sillon jos onnistuu saamaan kolmekin rennon fiiliksen päivää putkeen, sillon tulee yleensä tehtyä ne "hyvä mutsi"- kuviotkin kuin itsestään, mutta niin vaan ei elämä mee.



Rimanalituksia tulee pari viikkoon ja ne päivät menee seuraavasti: heräämme, mies töihin, vanhempi muksu kouluun, minä ja 2v. olkkarissa. Usein kattelee mun sylistä lastikset ja mä koomailen vaan.



Sit pudottaudun lattialle ja olen vähän siinä leikkivinäni jotain et muksu innostuu ja kun innostuu leikkimään, niin sohvaudun jokko lehden, läppärin tai käsityön kanssa ja välillä se sujuu, välillä ei jolloin mun on koomailtava lattialla "leikkien". Rimanalituspäivänä tässä vaiheessa odotetaan vain päikkyjä ja kun muksu saa kupunsa pullulleen ja menee unille, niin usein menen itsekin.



Päikkyjen jälkeen tunti toimintaa, eli potatukset, välipalat ja kotihommat, jona aikana 2v. kattelee videoita. Kotihommat käsittää sen pakollisen kuvion, keittiösiivo, muu siivo, pyykki ja ruuan valmistelut (ei vielä laittaminen kumminkaan). Esikoinen kotiutuu, syö välipalan ja kuulumisia vaihdellaan jne.. Tämän jälkeen hyvänä päivänä tulisi puistokeikka/touhua pihassa ja puutarhassa, mutta rimaa alitettaessa venytään sisällä (muksu leikkii, minä surffaan tai vähän koitan tuohuta seuraks sen verran et saan sen "pois jaloista" kun innostuu itte touhuamaan),tai sitten käydään vaan marketissa kaupassa. Sen jälkeen onkin aika laittaa ruoka tulille, soittaa jollekin kamulle (=päivän sosiaalinen osuus) ja sitten tuleekin mies kotiin ja ah, mulle koittaa vapaus. Myös 2v. nauttii kun isi vie ulos ja leikittää, on aktiivinen ja iloinen ja apaattinen äitikin muuttuu parin tunnin vapauden jälkeen taas ihmiseksi.



Näin menee meillä ns. huono päivä.



Hyvä päivä sisältää iloisemman ja aktiivisemman mutsin, parikin ulkoilua ja ehkä kyläilyä tai meillä vierailevia kamuja. Huonoa päivää höystää usein vielä kiukkuava esikoinen ja hyvää päivää virkistää lisää usein iloinen ja avulias koululainen, eli mun mieliala ja fiilis tuntuu leimaavan koko kotia, joka tietty lisää paineita ja syyllisyyttä huonoista päivistä. Huonojen päivien morkkista hoidan monesti suorituspäivillä, eli kun on tarpeeksi syyllinen ja "huonomutsi"-olo, niin sitten jaksan sen voimalla vetää päivän tai pari sellasia "supermutsi-hyvävaimo"-esityksiä että heikompia hirvittää. Niistä ei nauti kyllä varmaan kukaan, sillä kyllä lapsetkin sen pingotetun tekokivan aistii, mutta lopputuloksena on kumminkin parempi olo mutsille kun on katumusharjoitus rimanalituksista siltä erää suoritettu, koti kiiltää ja ainakin kaikki esimerkki-ihmisen ulkoiset vaatimukset on täytetty, saanut lapsi tarpeeksi virikkeitä, ulkoilua ja vertaisseuraa ja äitikin on oikein ottanut asiakseen uusiin leikkiin ohjaamisen, eri paikkoihin ja retkille viemisen jne. jne.



Mutta tää on elämää ja huonotkin päivät kuuluu asiaan, joten pari sellaista viikossa ei maata kaada, vaikka tietty pyritään niiden minimointiin.

En vain ymmärrä miksi ihmeessä pitää olla kotona jos se ei kertakaikkiaan ole se oma juttu.

siis mä en käsitä miks pitäis viettää aikaa lapsensa kanssa jos se ei ookaan se oma juttu. On mulla parempaakin tekemistä kun olla jonkun lapsen kanssa hei!

2v. muksun kans kotona enkä raskaana, mutta jurppii aika usein silti. Vedän välillä sellasia rimanalituspäiviä että hirvittää, sit vedän hyviä rentofiilispäivä ja sitten on suorituspäiviä, jolloin olen hyvä mutsi mutten nauti. Paras on sillon jos onnistuu saamaan kolmekin rennon fiiliksen päivää putkeen, sillon tulee yleensä tehtyä ne "hyvä mutsi"- kuviotkin kuin itsestään, mutta niin vaan ei elämä mee.

Tosi hyvä kuvaus meidänkin päivistä, vaihtelee samalla tavalla kuin teilläkin. Mutta mun mielestä se on normaalia, äitikin on välillä väsynyt. Enkä kyllä kutsuis niitä mitenkään huonoiksi päiviksi. Ne on vaan toisenlaisia, ei niin täynnä actionia.

Mutta tsemppiä kaikille kotiäideille arjen pyörittämiseen. On se silti ihanaa olla noiden muksujen kanssa kotona, paljon mielummin täällä heidän kanssa kuin töissä, vaikka on kai sinne töihinkin joskus palattava... ( lapset 2v 9 kk ja pienempi 10 kk )

siis tossa edellisess ätoi ensimmäinen kappale piti olla lainaus tuon erään aikaisemmin kirjottaneen äidin tekstistä. En näemmä on laittaa sitä "lainausta" kunnolla..