Mitä ihmettä mä teen tuon poikapuolen kanssa??

huomenna on siivouspäivä ja myös pojan on siivottava oma huoneensa. Tein jonkun teidän neuvon mukan ja kävin äsken pojan huoneessa sanomassa, että jos haluaa, voin raivata tilan pojan kirjoille, jos hän käy sitten ne läpi ja laittaa tarvitsemansa paikalleen. Kuulemma ok ja imuria sieläl juuri viritteli..



Itsekään en ole mikään hiosiivoaja, mutta en halua kuitenkaan että yksi huone on oikeasti kuin kaatopaikka pizzalaatikoineen ja hajuineen. Joku raja siihen murkunkin huoneeseen on pakko vetää.



Katsotaan nyt miten yhteissiivous tuottaa tulosta...

95% koko palstan jutuista enemmän tai vähemmän provosointia, ja sitten ne verenimiät odottaa että pääsee lynkkaamaan kaikki jotka ovat vähänkin erimieltä kuin he.



T. Tähän käytökseen kyllästynyt.

huomenna on siivouspäivä ja myös pojan on siivottava oma huoneensa. Tein jonkun teidän neuvon mukan ja kävin äsken pojan huoneessa sanomassa, että jos haluaa, voin raivata tilan pojan kirjoille, jos hän käy sitten ne läpi ja laittaa tarvitsemansa paikalleen. Kuulemma ok ja imuria sieläl juuri viritteli.. Itsekään en ole mikään hiosiivoaja, mutta en halua kuitenkaan että yksi huone on oikeasti kuin kaatopaikka pizzalaatikoineen ja hajuineen. Joku raja siihen murkunkin huoneeseen on pakko vetää. Katsotaan nyt miten yhteissiivous tuottaa tulosta...

hänen isän kanssa viikkorahasta,menoista tms.

kuitenkin mukavahko asia. Siivoaminen varmaan sujuu kivemmin jos lämpötila huoneessa ei ole pakkasen puolella, vaan siinä jutustellaan mukavasti, olkoonkin että asiasta piti nyt suuttua ennen kuin mitään tapahtui, itse siivoamisen ei tarvitse olla ikävää. Jos autat poikaa nyt ja olet normaalin mukava (siis oikeastihan sinä saat kyllä olla todella ilahtunutkin siitä, että hän nyt edes jotenkuten siivoa eli sait jonkinlaisen otteen häneen, ja saa sen ilahtumisenkin näyttää ja kiitellä ahkeruudesta), niin hänelle voi hyvinkin tulla mieleen, että ehkä siivoamisessa ei olekaan kyse pelkästään valtataistelusta minä vs. muut, vaan sen tarkoitus on pitää paikat kunnossa, ja kun yhteisessä asunnossa asutaan niin jokaisen siivouspanos koskee muitakin, eli siivous on sikäli myös yhteisöllinen juttu. Ja kun on siivottu, niin onpa taas kiva olla siistissä huoneessa, jossa tavarat on paikoillaan ja niitä ei tarvitse etsiä. Että montako minuuttia arjesta säästyy etsimiseltä, penkomiselta jne., kun kaikki tavarat on siellä missä niiden pitääkin.



Mutta noin muuten, jos ihminen ei luonnostaan ole siisti, niin ei se siisteys ihan helposti tule, kerron nyt omasta kokemuksestani. Itse pystyn olemaan "omissa sotkuissani" vaikka kuinka kauan, ei ahdista lainkaan. Myös sellainen että kun käytetään jotain tavaraa, niin viedään se paikalleen, on minulle ihan käsittämätön juttu. Äitini oli suhteellisen pedantti siivoaja, ja repi useampaankin kertaan pelihousunsa minun kanssani. Siivosin kyllä muualla talossa, mutta en omaa huonettani, ja jos sainkin sen raivattua, niin parin päivän päästä se oli samassa tilassa. Siivous ei ole minusta vastenmielistä vaan ihan kivaakin hyvillä välineillä, ja se vasta kivaa onkin kun on taas tilaa. Mutta siivoamisen aloittaminen on vaikeaa, kun ei tee tiukkaa se että on sotkuista. Niin kauan kun ei tule vieraita. Nyt perheellisenä ja kun vieraitakin käy enemmän, olen oppinut vihdoin, että on pakko siivota "koko ajan", että sitten on edes teoreettinen mahdollisuus saada kämppä nopeasti siihen kuntoon kuin sen haluan olevan vieraita varten, ja yllätysvieraatkin, putkimiehet yms. pystyy päästämään sisälle. Toinen juttu on se, että nyt olen vasta alkanut ymmärtää että tavarat ei pysy kunnossa, jos ne ei ole paikoillaan. Kun talossa on lapsia ja koiria, vaatteet ei säily puhtaina, astiat eikä elektroniikka ehjänä jos ne ei ole kaapeissa. Ja kun tavaraa on paljon, menee huomattavasti aikaa hävinneiden tavaroiden, vaatteiden, papereiden yms. etsiskelyyn, verrattuna siihen kun omassa huoneessaan teininä etsi jotain koulukirjaa. Ja miten hienoa on kun joskus voi vaan kävellä mapille tai laatikolle, ojentaa kätensä ja ottaa sieltä sen mitä tarvitsee, ilman että joutuu paniikissa mylläämään koko talon etsiskellessä ja silti ei löydy. Tai jos roskiskaappi on ihan täynnä kaikenmaailman pesuainepulloja ja rojua, ei mahdolliset vuodot näy ja vesivahinko on todella ikävä asia. Ja kaikki tämä onnistuu ihan vaan sillä, että sen sijaan että jättää tavarat lojumaan, laittaa ne pienellä vaivalla omille paikoilleen. Uskomatonta mutta totta :D. Mutta en usko että äitini olisi tätä pystynyt minulle opettamaan. Hän pystyi vaan opettamaan sen miten siivotaan, millaista kuuluisi ja voisi ihmisasunnossa olla, mutta ei pystynyt pakottamaan minua raivaamaan omaa huonettani jos en halunnut, ainoastaan pystyi aiheuttamaan enemmän vastarintaa. Vasta omillaan asuminen on opettanut sen, että siivoamisessa ei ole kyse mistään muusta, kuin siitä millaisessa sotkussa itse haluaa elää.

huomenna on siivouspäivä ja myös pojan on siivottava oma huoneensa. Tein jonkun teidän neuvon mukan ja kävin äsken pojan huoneessa sanomassa, että jos haluaa, voin raivata tilan pojan kirjoille, jos hän käy sitten ne läpi ja laittaa tarvitsemansa paikalleen. Kuulemma ok ja imuria sieläl juuri viritteli..

Itsekään en ole mikään hiosiivoaja, mutta en halua kuitenkaan että yksi huone on oikeasti kuin kaatopaikka pizzalaatikoineen ja hajuineen. Joku raja siihen murkunkin huoneeseen on pakko vetää.

Katsotaan nyt miten yhteissiivous tuottaa tulosta...

Mutta se aiempi yritys raahautua pojan huoneeseen valmiiden tavaroide kanssa ja ilmoittaa että nyt siivoat. Siinä saisi niin oma äiti kuin äitipuolikin natsi-haukut niskaansa. Murrosikäiset ovat todella herkkiä oman huoneensa=oman tilansa=oman yksityisyytensä=oman itsemääräämisoikeutensa kanssa. Täytyy olla paitsi jämäkkä niin diplomaattinen jos tahtoo saada tahtonsa läpi loukkaamatta nuoren itsemääräämisoikeutta.

Meilläkin otettiin monet taistelut huoneensiivoamisesta, eikä minulla tai vanhemmilla kenelläkään pääpaino ollut siivoamisessa vaan siitä kuka määrää minun huoneessani. (ja huoneeni ei ollut koksaan oikeasti paha, eli että olisi ollut mitään hygieniaongelmaa, kuukauden vaihtamattomia lakoita ja viikonvanhoja astioita, vaan meikit levällään pöydällä, sänky petaamatta ja parin päivän pyykit lattialla. Tosin vanhempani olivatkin aika vaativia, esim avosana 8 kokeesta toi jo ihan suorat moitteet).

Mutta niin kauan kun kyse ei ole terveydestä, vanhemman kannattaa ajatella siitä, mistä teinin-huone-taistelusta oikeastaan on kyse ja vähän löysätä pipoa ja antaa sängyn olla petaamatta tai maalata seinät mustaksi. Kun sitten pitää selvänä että talon yhteisissä osissa ei sotketa, tavarat kerätään jäljiltään pois ja teini osallistuu kotitöihin edes vähän. Esim itse omat astiat koneeseen ja pyykit eivät peseydy ennenkuin teini on tuonut ne itse pyykkikoriin.

Pikkuveljen omasta pyynnöstä opetin hänet pesemään pyykkiä kun muutin pois kotoa. Veli silloin 11 ja siitä lähtien pesi itse kaikki omat vaattensa. Tosin vain omat, ei muiden. Mutta kun veli muutti pois kotoa opiskelemaan, äiti aloitti passausoperaation ja haki aina pyykit veljen laukusta asti ja pesi itse. Muuttui niin että jos äiti ei kysynyt pyykkejä, laukku lojui eteisessä koko viikonlopun ja sunnuntaina nousi sitten meteli kun kukaan ei ollut pessyt hänen pyykkejään! Minusta rajan pitäisi mennä siinä että oma huone on murkun OMA ja sillä selvä. Kaikki mikä yltää huoneesta ulos muuhun kotiin menee tiukasti yhteisten tapojen mukaan.

Ostaisin pojalle jostain halvan yksiön abaut 500 000e hintaisen. Pääsisi sinne asumaan.



Eriasia on tietenkin, jos ei ole varaa. Kait ap:lla on varaa?

Minulla on.

lattialla, lentää roskikseen/imuriin. ja saman sanon siis ihan oikeastikin omille lapsille.



joka ainoa legoukko, mikä lojuu lattialla siivouspäivänä, humpsahtaa imuriin.



julma äiti.

otti katuharjan ja lakaisi kaikki lattialta isoon jätesäkkiin ja nakkasi jätekatokseen. Ihmettelin että missä mun kamat on? Isä: no kun kohtelet kotiasi kuin kaatopaikkaa, niin hae ne jätekatoksesta - jos se auto ei ehtiny jo käydä. Mulle tuli viesti selväksi.

lattialla, lentää roskikseen/imuriin. ja saman sanon siis ihan oikeastikin omille lapsille.

joka ainoa legoukko, mikä lojuu lattialla siivouspäivänä, humpsahtaa imuriin.

julma äiti.

Jos sä oot vahvempi kuin se niin ei siinä sitten mitään :D

Ala pitää sitä huonetta yleisenä kaatopaikkana. Viet sinne roskat, vaipat ym! Kaikista parhain olis jos teillä paljon kakkaava vauva, jonka tuotokset voisit viskellä siihen huoneeseen. Mene kaivelemaan korvia vanupuikoilla ja nakkaat ne likaisina pojan sänkyyn. Menkkasiteet voi liimata tietokoneen ruutuun kiinni. Oikeesti, niin metsä vastaa ku sinne huudetaan. Kyllä varmaan siivoo tommosen tempun jälkeen!

Olen avoliitossa ja kotona asustelee miehen 15v poika. Poikaan en saa minkäänlaista otetta, mikään asia ei mene niin kuin pojalta pyytää/sanoo/vaatii. Tällä hetkellä tapellaan huoneen siivouksesta. POika kieltäytyy siivoamasta vanhoja koulukirjoja ja papereita huoneestaan, ei kuulemma mahdu mihinkään kaappiin ja roskiin HÄN ei niitä lähde viemään. Mitä helvettiä mä teen tuolle jätkälle? Isänsä on töissä enkä halua hänelle kesken työpäivän soitella. Hemmetti että on hampaaton olo, tuntuu etten enää jaksa taistella joka asiasta ja yrittää saada jotain rotia tuohon poikaan.

ap:ltä, piti vaan sanoa vielä että tuon ikäiset ovat usein täysin kohtuuttomia käytöksessään, ja helpommalla pääsee kun ei hirveästi pyörittele mielessään että "kyllä tuon ikäisen pitäisi" jne. Ei ne missään nimessä eikä millään keinolla ala itsenäisesti ja mielihyvin siivota. Ymmärrän kyllä, että ärsyttää, varsinkin kun ei ole oma lapsi, mutta todennäköisesti juuri siksi helpommalla pääsee kun ei ota kovin aggressiivista komentolinjaa.

huomenna on siivouspäivä ja myös pojan on siivottava oma huoneensa. Tein jonkun teidän neuvon mukan ja kävin äsken pojan huoneessa sanomassa, että jos haluaa, voin raivata tilan pojan kirjoille, jos hän käy sitten ne läpi ja laittaa tarvitsemansa paikalleen. Kuulemma ok ja imuria sieläl juuri viritteli..

Itsekään en ole mikään hiosiivoaja, mutta en halua kuitenkaan että yksi huone on oikeasti kuin kaatopaikka pizzalaatikoineen ja hajuineen. Joku raja siihen murkunkin huoneeseen on pakko vetää.

Katsotaan nyt miten yhteissiivous tuottaa tulosta...

Huoh....