Lue keskustelun säännöt.
Romahdus, masennus mitä lie tämä.
22.10.2010 |
Viimeinen viikko ollut perheessäämme yhtä katastrofia. Perheeseemme kuuluu 11v erityislapsi. Adhd. Raju tapaus.
No joka tapaukseesa mennyt viikko on sisältänyt usean kiinnipito tilanteen. Raivareita, molempien vanhempien vahingoiitamista tai sen yrittämistä.
Tänä aamuna alko taas niin tuttu "helvetti".
Sitten se iski. Purskahdin hillittömään itkuun. Tuumaten etten jaksa tätä enää. Tämä ei voi jatkua. Nyt en oikein tiedä mitä tehdä. Miten edetä vai edetäkkö ollenkaan.
Onneksemme saimme akuuttiajan psykalle lapsen asioissa. Sitä odotellessa.
Nyt mietin miten tästä selviän. Itse en tässä tilassa koe olevani hyvä äiti. Tarvitsen itsekin luultavasti jotain apua. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen.
Olenko työkykyinen. En tiedä. Soitanko lääkärille ajan itselleni. En tiedä.
Lapsen isä haki lapsen pois, jotta saan olla rauhassa.
Kaikki neuvot olisi tarpeen. Ja ei en jaksa mitään ylimääräistä kettuilua tms
Kommentit (7)
lääkitys ok? onko ollut osastohoidossa? onko päivärutiinit ok? lääkärin tai psykiatrin kautta voi ruveta etsiin vaihtoehtoja esim. terapiaa jne.
Uusi lääkitys ollut käytöss 5kk. Ei ole ollut osastolla. Päivärutiinit ok. Niistä olemme tarkkoja. Terapiaa on.
Nyt vain tuntuu, että on tilanne jossa sekä äiti että lapsi tarvitsee kiireellistä apua. Ja ennekaikkea lapsi tarvitsee pikaiseen ja jotain toisenlaista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keräsin voimia ja soitin itselleni ajan. Sain ajan lääkärille jo 3 viikon päähän.
Ja psykan hoitajalle ensi viikolle. Jostain syystä ne tuntuu kaukaisilta.
Puhelut olivat yhtä itkua.
Keräsin voimia ja soitin itselleni ajan. Sain ajan lääkärille jo 3 viikon päähän. Ja psykan hoitajalle ensi viikolle. Jostain syystä ne tuntuu kaukaisilta. Puhelut olivat yhtä itkua.
Mitään konkreettisia neuvoja ei ole antaa, mutta oikein paljon lämpimiä ajatuksia täältä ja voimaa jaksaa... Päivä kerrallaan, eikö niin? :)
että tuo viikon päässä oleva aika tuntuu kaukaiselta? Jos pelottaa miten selviät/selviätkö sinne asti niin soita uudelleen ja kysy minne voit mennä nyt heti.
Voimia
Sanoin, että tuntuu kaukaiselta. Saan kuulemma äärimmässä hädässä mennä päivystykseen. Ja saan soittaa tuolle psykan hoitajalle tilanteen ja tarpeen niin vaatiessa ennen aikaa.
Helpottaa, että apua on tulossa. Kai. Silti tuntuu, että vaikka olisin saanut sen ajan tälle illalle niin sekin tuntuisi liian kaukaiselta.
Nyt vain päivä kerrallaan. Tai tunti kerrallaan.
Yritän koota itseni jaksaakseni edes jotenkin.
Kiittäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai kukaa voi olla niin kuspää,että ilkeilis!
oikein paljon voimia!!
lääkitys ok? onko ollut osastohoidossa? onko päivärutiinit ok? lääkärin tai psykiatrin kautta voi ruveta etsiin vaihtoehtoja esim. terapiaa jne.