Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
kuinka kauan mun oikein pitää kestää
21.10.2010 |
olemme käyneet kerran parikeskustelussa kun vaimo ilmoitti, ettei jaksa nykymenoa. Ei rakasta minua enää.
Olen yrittänyt jaksaa tehdä asioita kuin joskus tein. Siivoan, pyykkään, silitän, yritän laittaa ruokaa enemmän. Mistään ei tunnu löytyvän hyvää. Tuntuu, että teen kaiken väärin. Rakastan vaimoani, haluaisin jatkaa yhteistä elämää.
Olen viimeisten kahden vuoden aikana sairastanut paljon, ollut lähes liikuntakyvytön ollut muutaman kuukauden. Jatkuvat kivut vievät voimia. Vaimo on toistaiseksi jaksanut kohtuullisen hyvin, ainakin luulin niin. Kun vaimo sitten avautui minulle, hän kertoi, että on jo useana syksynä ollut raskasta.
Yritän aikaa hänelle, mutta se ei ole helppoa. Välillä tuntuu, että vaimo ei ymmärrä missä tilanteessa minä olen.
En ole saanut mitään tietoa hänen tulevaisuuden ajatuksista. Minä tietysti pelkään pahinta eli eroa. Siitä olen sanonut hänelle, että minulla on halua jatkaa yhteistä elämää. Mutta on minun pakko miettiä muitakin vaihtoehtoja, jotteivat ne pääse ihan yllättämään. Haluan edes jotenkin olla valmistautunut ja varautunut myös eron mahdollisuuteen.
Lapset ovat minulle ensimmäisenä mielessä ja heidän mahdollisuudet säilyttää entinen koulu, päiväkoti ja kaveripiiri. Tämän takia olen selvitellyt mahdollisen eron jälkeistä elämää ja sitä jääkö jompi kumpi asumaan nykyiseen kotiin. Sitten avoimuutta ajatellen menin kertomaan, että minä olen valmis jäämään entiseen kotiin asumaan. Ei olisi kannattanut olla avoin. Sain kuraa niskaan.
Kannattaako avoimuus? Kerronko hänelle mitä minä tunnen? Saanko edelleen kertoa rakastavani häntä? Entä jos rakkauteni ei enää kestä? Kerronko sen? Mitä kerron kun mikään ei tunnu olivan sopivaa??
Kommentit (3)
"Kannattaako avoimuus? Kerronko hänelle mitä minä tunnen? Saanko edelleen kertoa rakastavani häntä? Entä jos rakkauteni ei enää kestä? Kerronko sen? Mitä kerron kun mikään ei tunnu olivan sopivaa??"
Kyllähän avoimuus kannattaa, oli se sitten hyvää tai ei, ja toki voit kertoa mitä tunnet. Jos kerrot, että rakastat häntä, saat varmasti reaktion, josta tajuat, voitko niin jatkossa sanoa vai ei. Vaimosi on ehkä jo luovuttanut sinusta, ei taida edes enää haluta yrittää.
Aiotteko vielä jatkossa käydä pariterapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta odottaisin että minullekin kerrotaan miltä tuntuu, mitä minun olisi hyvä tehdä.
Pariterapiassa tuli hyvin syytetty olo, minusta ei löytynyt mitään hyvää. Sitten sieltä kehoitettiin olla käsittelemättä asioita muualla kuin siellä. Se voisi olla hyvä jos tapaamisia olisi tiheämmin, nyt seuraavaan kertaan väliä 1½ viikkoa. Eihän nämä asiat ratkea hetkessä, mutta puhua pitäisi eikä vaan olla erillään. Minun mielipide on tämä.
Alue: Aihe vapaa
Tuskin se vaimo edellyttää, että painat hommia samalla tavalla kuin ennen. Kuulostaa siltä, että keskusteluyhteytenne on katkennut ja olette käpertyneet omiin monttuihinne miettimään keskenänne asioita. Yhden kerran käynti parikeskustelussa ei varmaankaan vielä ratkaissut tilannetta, joten kannattaisiko jatkaa käyntejä? Vaimon kanssa pitäisi nyt istua alas vaikka kerran viikossa, varaten aikaa ihan vain tilanteenne ja tulevaisuutenne pohtimista varten. Rehellinen kannattaa olla, mutta syyttävää asennetta välttäen.