Lue keskustelun säännöt.
Koin eilen jokaisen äidin painajaisen :)
20.10.2010 |
Pikkuinen, 8kk, vauvani kävi tukehtumisen partaalla. Kuulen vieläkin korvissani korinan, vaimenevan itkun ja hiljaisuuden kun hengitystäkään ei enää kuulu. Tunnen käsissäni pienen velton vartalon ja näen silmissäni vauvan kalpenevat kasvot ja kiinni painuvat silmät.
Muistan tuskan, pelon ja hädän kun taoin vauvaa selkään ja painelin rintalastaa. Puhalsinkin kun tajusin ettei vauva hengitä.
Huusin ja ryntäilin, etsin hädissäni puhelinta. Apua ei ollut missään.
Kun pieni vartalo alkoi käydä veltoksi ja olin puhaltanut muutaman kerran, työnsin sormet vauvan kurkkuun. Tunsin sormenpäälläni jotain kovaa, jotain mistä oli vaikea saada otetta. Se vain luikahteli sormissani. Periksi en antanut, kaivoin ja kaivoin. Lopulta onnistuin saamaan esineen pois kurkusta. Lattialle pullahti verinen ja limainen klöntti. vauvan suusta tuli verta, käteni olivat vauvani veressä. Soitin apua. Vauva oli edelleen aika veltto ja unelias. Avun saanti tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta ambulanssi saapui. Tilanne oli tuolloin jo hallinnassa ja vauvakin alkoi virota. Lääkäri tutki vauvan ja ainoaksi " vammaksi " jäi nielukaaren ja kurkun haavaumat.
Kiitos suojelusenkeli. Saan vielä tuntea nuo ihanat, pulleat käsivarret ympärilläni. Saan silittää ihanaa, pehmeää poskea. Saan katsella eloisiin, viattomiin silmiin. Saan pitää vauvani elävänä.
Kommentit (55)
kun paniikki valtaa ja lapsi meinaa kuolla käsiin. Mikä tunne,sillä kaikille ei käy onnellisesti.
Se kauhun tuska, kun lapsi meinaa kuolla käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että on helppo arvostella jos ei ole ikinä joutunut oikeaan vaaratilanteeseen. Ei ole ikinä joutunut kasvokkain oman lapsen menetyksen, tai sen vaaran, kanssa. Sitä todellakin tekee mitä tahansa pelastaakseen lapsensa. Ja, valitettavasti, aina sekään ei riitä.
Ap
saman ikäinen lapsikin silloin. Pidin käsivarrellani käteni siinä keuhkojen kohdalla ja tunsin miten lapsi ei saa henkeä ja muuttui veltoksi ja siniseksi. Siis pää alaspäin pidin ja ravistin, mies muistaakseni taputti selkään. Mitään en nähnyt ulos tulevan, ilmeisesti tuli henkitorvesta suuhun ja lapsi nielaisi sen. Röntgenissä näkyi joku pieni pyöreä esine (nappi?).
Kyllä minä muistan aika tarkasti tuon kauhukokemuksen, nimenomaan tuollaisella hetkellä joka minuutti piirtyy tarkasti mieleen.
Huomasin onneksi nopeasti, että jotakin outoa on meneillään. Nappasin vauvan syliini ja työnsin sormet kurkkuun. Sain otteen kovasta tarrasta ja vedin pois. Tämän jälkeen vauva oksensi verensekaista litkua.
Vaikka yleensä lamaannun jos jotakin ikävää tapahtuu, tässä tilanteessa selkäytimestä tuli ripeä toiminta. Jälkeen päin tärisin ja kelasin tapahtunutta yhä uudelleen ja uudelleen. Edelleen olen yllättynyt ja jopa ylpeä, että pystyin toimimaan ajoissa ja tavalla, joka pelasti pikkuiseni. Ensiapukursseilla kun aina ajattelin, etten kuitenkaan osaa toimia.
Ystävälläni tukehtui kuoliaaksi 7 kk ikäinen vauva väriliidun palaseen :(
laiturilta veteen. Hän ponnahti vedestä ja nappasin äkkiä ylös. Onneksi ei hukkunut.
En kuitenkaan kirjoittaisi ap tavoin
: Minulle rakas lapsi istui laiturilla. Oli kaunis päivä ja hänen iloinen hymynsä hymyilytti minua. Niin rauhassa leikki laiturilla. En saattanut tulevaa aavistaa...
Näen kuinka hän horjahtaa ja jokaisen vanhemman painajainen alkaa lähestyä. Lapsi tippuu ja näen kaiken hidastettuna. Hän vajoaa pimeään veteen, syvyyksiin, pois käteni ulottuvilta. Paniikki valtaa mieleni, kauhun kylmä käsi kouraisee sydämestä. oma rakas lapseni hukkuu. Mutta ihme tapahtuu! Hän ponnahtaa pintaan ja saan hänestä otteen. Nyyhkyttäen hän painautuu väristen minua vasten. Rakas lapseni, onneksi et hukkunut. Saan puristaa rakkaan lapseni kättä ja kiittää mielessäni, suojelusenkeli oli matkassasi Rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen ollut parikin kertaa tilanteessa, missä oma lapseni on meinannut tukehtua. Enimmäisen kerran vauvana, jolloin lapsi löysi lattialta kiven, laittoi sen suuhunsa, kaatui, alkoi itkeä ja veti kiven henkeen. Ensin ei ilma kulkenut ollenkaan ja taputtelujen jälkeen kivi liikahti sen verran, että sai henkeä vähän. Silti kuului, ettei ihan kunnolla kulje henki ja kiveä ei saatu pois. Soitettiin ambulanssi, mutta juuri kun lanssi kurvasi pihaan sai vauva yskäistyä kiven pois. Selvittiin säikähdyksellä.
Toinen kerta tapahtui toissapäivänä, kun lapsi koitti nielaista liian isoa parsakaalin palasta. Jäi totaalisen jumiin kurkkuun. Henki ei kulkenut mihinkään suuntaan ja lopulta oli myös ainoana vaihtoehtona työntää sormet kurkkuun ja kaivaa se parsakaali sieltä.
Jos saan lapseni hengen pelastettua sillä, että työnnän sormeni hänen kurkkuunsa ja kaivan niillä vierasesineen pois en todellakaan jää potemaan huonoa omaatuntoa siitä! Tuollaisissa tilanteissa ei ole aikaa jäädä odottamaan sitä ambulanssia, se kun on hetkistä kiinni! Toki se ambulanssi kannattaa tilata jos henkeä ei ole saanut pitkään aikaan jo ihan sen vuoksi, että lapsi saadaan tarkastettua ja vietyä tarpeen vaatiessa tarkkailuun. Mutta kyllä se on niin, että äidin (tai jonkun muun) nopea toiminta tuollaisessa tilanteessa pelastaa lapsen hengen. Jos jäädään odottamaan lanssia, kun ei taputtelullakaan olla sitä vierasesinettä saatu pois, on lapsen elämä jo päättynyt siinä vaiheessa, kun ensihoitoryhmä on paikalla.
Onneksi tarinan loppu oli onnellinen.
Mutta miten pitäisi toimia, jos taputtelut, puhaltelut tai sormin ronkkimiset ei onnistu? En ole käynyt ensiapukurssia, mutta muistan jonkun ohjeen, jossa pitäisi tehdä henkitorveen reikä ja laittaa tähän aukkoon esim. mehupilli. Pitääkö juttu ohje paikkansa ja pystyisitkö viiltämään oman lapsesi kurkkuun aukon jos se ehkä pelastaisi lapsen hengen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tarinan loppu oli onnellinen.
Mutta miten pitäisi toimia, jos taputtelut, puhaltelut tai sormin ronkkimiset ei onnistu? En ole käynyt ensiapukurssia, mutta muistan jonkun ohjeen, jossa pitäisi tehdä henkitorveen reikä ja laittaa tähän aukkoon esim. mehupilli. Pitääkö juttu ohje paikkansa ja pystyisitkö viiltämään oman lapsesi kurkkuun aukon jos se ehkä pelastaisi lapsen hengen?
on ihmisillä paljon joutoaikaa näköjään.
Ap:lle voimia, saman tilanteen kokeneena tiedän mitä se on. Ja itse sain myös ambulanssihenkilökunnalta kiitosta kun olin ripeästi itse yrittänyt saada vierasta esinettä pois vauvan kurkusta. Kun vauvan hengenlähtö on lähellä, luottakaa ihmiset omaan maalaisjärkeen.
Ja tuo arvostelu siitä miten ap oli kirjoittanut kokemastaan... olkaa ystävällisiä, lopettakaa lässytys asiasta josta ette mitään tiedä kun ette ole samaa tilannetta kokeneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako kysyä, mihin vauvasi meinasi tukehtua?
Meillä aikanaan puolukka jäi jumiin ja sama tilanne oli aika pitkälti muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuosassa tekstiä tuli kylmät väreet, lopussa kyyneleet. Miten ihanaa!!! :)
Hyvin toimit etkä joutunut toivottamaan paniikkiin. Mun omaa rintakehää ahdisti kun luin kirjoitustasi. Tuo tukehtuminen mun pahin pelko meidän 8kk:n kanssa, pelkkä ajatuskin siitä, että vierasta esinettä ei saisikaan kurkusta pois ahdistaa suunnattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin koin lapseni kanssa kauhunhetkiä kun ehtiä tippua sohvalta. Vetäs sylissäni veltoksi. Se säikäytti ja pahasti. Tarkistukseenhan sitä tuli kiire ja nopeasti. Mutta kyllä se säikäytti.
Seuraavan yän sitten valvoin ja tarkistelin ettei mitään kolauksesta tullut.
hain hammas, hiuskoru. Meillä on lisäksi 5v ja 7v tytöt.
Meni myös siihen pisteeseen, ettei vauva saanut henkeä, mutta onneksi ei vielä taju lähtenyt. Otin muksun vähän pää alaspäin käsivarrelle ja hakkasi lapojen väliin. Naksu pulpahti henkitorvesta ja muksu nielaisi sen. Hetki kauhua tuli kyllä koettua.
Eihän vauvan suuhun saa sormia työntää!!
Taidat olla vähän yksinkertainen. No, sun lapsesi olisi sitten kuollut.
pienillä yksityiskohdilla, brassailet kieli-akrobatialla ja kuulostat ihmiseltä, joka nauttii kun saa toisia vedättää ja innoissasi luet kuinka monta vastausta on tullut.
pienillä yksityiskohdilla, brassailet kieli-akrobatialla ja kuulostat ihmiseltä, joka nauttii kun saa toisia vedättää ja innoissasi luet kuinka monta vastausta on tullut.
koska ikimaailmassahan tällaista ei oikeasti kelleen satu. Ja jos sattuu, niin ei siitä kellekään ainakaan kerrota.
lapsensa pelastamiseksi!
Onneksi ap:n lapsi selvisi. Suojelusenkelit olivat vierellä ja vielä ei ollut tämän pienen aika lähteä. Oli tarkoitus selvitä, vaikka sitten ne sormet sinne kurkkuun työntämällä.
Meillä kolmas lapsi meinas tukehtua aika samoin kuten ap kirjoitti.
Lopuksi työnsin minäkin ne sormet sinne kurkkuun ja kaivoin sieltä tarran ulos. Lapsi oksensi lopuksi ja alkoi hengittämään.
Olisi meidänkin pienokainen kuollut ilman tätä toimenpidettä. Otin riskin ja se onneksi kannatti.Ambulanssi olisi tullut liian myöhään.
Joskus pitää toimia kuten vaisto sanoo, eikä miten ensiapukurssilla on opetettu.
Kun kaikki voitava on tehty, on tehtävä vielä jotain. Ja monesti se jokin on se pelastava juttu.
Joskus mikään ei auta, olen itse menettänyt yhden lapsistani. Nähnyt kun lääkärit tekevät kaikkensa, eikä siltikään mikään auta.
Lapsi kuoli minun syliini =( Elämä on julmaa ja joskus on kaikkien aika lähteä!!