Koin eilen jokaisen äidin painajaisen :)
Pikkuinen, 8kk, vauvani kävi tukehtumisen partaalla. Kuulen vieläkin korvissani korinan, vaimenevan itkun ja hiljaisuuden kun hengitystäkään ei enää kuulu. Tunnen käsissäni pienen velton vartalon ja näen silmissäni vauvan kalpenevat kasvot ja kiinni painuvat silmät.
Muistan tuskan, pelon ja hädän kun taoin vauvaa selkään ja painelin rintalastaa. Puhalsinkin kun tajusin ettei vauva hengitä.
Huusin ja ryntäilin, etsin hädissäni puhelinta. Apua ei ollut missään.
Kun pieni vartalo alkoi käydä veltoksi ja olin puhaltanut muutaman kerran, työnsin sormet vauvan kurkkuun. Tunsin sormenpäälläni jotain kovaa, jotain mistä oli vaikea saada otetta. Se vain luikahteli sormissani. Periksi en antanut, kaivoin ja kaivoin. Lopulta onnistuin saamaan esineen pois kurkusta. Lattialle pullahti verinen ja limainen klöntti. vauvan suusta tuli verta, käteni olivat vauvani veressä. Soitin apua. Vauva oli edelleen aika veltto ja unelias. Avun saanti tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta ambulanssi saapui. Tilanne oli tuolloin jo hallinnassa ja vauvakin alkoi virota. Lääkäri tutki vauvan ja ainoaksi " vammaksi " jäi nielukaaren ja kurkun haavaumat.
Kiitos suojelusenkeli. Saan vielä tuntea nuo ihanat, pulleat käsivarret ympärilläni. Saan silittää ihanaa, pehmeää poskea. Saan katsella eloisiin, viattomiin silmiin. Saan pitää vauvani elävänä.
Kommentit (55)
No sää et ainakaan mun lapsiini tule sorminesi mitään "palastusta" tekemään.
Jos tässä lähtee hiuksia halkomaan niin sinusta on OK tuupata kurkkuun enempi sitä esinettä kuin että lähdetään miettimään jotain katkenneita kylkiluita?
Jos sen esineen tunkee sinne kurkkuun syvemmälle tuurilla niin siinä sitä ollaan enempi kusessa kuin jos on kylkiluu murtunut mutta esine pois sielä suusta.
Ei vierasta esinettä vaan saa suun kautta poistaa.
Kyse on nyt vaan ja ainoastaan siitä että tuuria jos esineen saa sormin pois ja se että esineen tunkee syvemmälle ja pahetaa tilannetta.
Paha kuule sanoa mitä olet kirjoitellut jos et laita numeroa!
Viestissä 10 JOKU sanoo yksinkertaseksi.
Sen verran yksinkertanen kai etten menisi sormia väkisin tunkemaan lapsen kurkkuun.Jos muut ei näe tässä ketjussa sitä riskiä että virheen saattaa joku toinen toistaa niin ei sitten.
Mä lähden nyt. Paskaa sataa päälle vaikka koittaa sanoa että ei noin.
Ja kyllä on tälle 30- vuotiaalle opetettu että vauvaa voi jaloista nostaa jos meinaa tukehtua ja selästä taputtaa. Minkä ikäsiä itse olette kun tiedätte jotain uutta matskua, joka tapauksessa SORMIA EI VAUVAN KURKKUUN!
8
ja oppinut ensiapukursseilla sen, että lapsi laitetaan mahalleen polvien päälle ja "tömistetään" selkää pääm ollessa muuta vartaloa alempana.
MUTTA, olen myös oppinut sen, että kaikki keinot kannattaa kokeilla, mikäli suositusten mukaan toimiessa ei helpota. Sitten vaan kintuista vaikka kiinni tai kylkiluut poikki, se lienee pieni murhe jos saa lapsen hengen pelastettua.
Ymmärrän kyllä sun pointtisi. Joku saattaa ihanan proosallisen tarinan luettuaan muistaa vaan sen, että sormet kurkkuun työntämällä lapsi pelastui... Ensin minä ainakin kokeilisin selkään taputusta!
16
Upea juttu että ap sai lapsensa hengen pelastettua! Vaikka toimikin ohjeita vastaan, ja toivottavasti nyt seuraava äiti joka lastaan yrittää pelastaa muistaisi kuinka menetellään. Lapsi syliin polvien päälle mahalleen, useampi napakka isku selkään lapojen väliin. Idea on vähän sama kuin heimlichin otteessa, paine nostaa esineen henkitorvesta ylös.
Se että sormet työntää nieluun on kaksipiippuinen juttu. Kuten ap kertoi se esine siellä on limainen ja liukas, pieni ja hankala, lopputulema voi olla että se menee vaan syvemmälle nieluun eikä sitä saa pois oikein millään.
On olemassa ihmisiä, joille kirjoittaminen toimii terapiana. Itse kuulun niihin ihmisiin. Olen edelleen aika, tai siis todella, järkyttynyt tapahtuneesta. Teksti nyt vaan kumpusi suoraan sisimmästä.
Niin, minä kyllä tiedän miten toimitaan kun ihminen on tukehtumassa. Olen terveydenhuollon ammattilainen. Toiminut terveydenhuollossa yli 10 vuotta. Mutta kun kaikki on jo yritetty ja tuloksena lähes eloton lapsi, niin sitä tekee kaikkensa jotta tämä pelastuisi. Tiedostan kyllä vaaran tuossa sormien kurkkuun työntämisessä, mutta tässä tilanteessa se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto. Ja kyllä, verenvuoto nielusta on siitä seurausta, mutta kuitenkin aika pieni paha.
Toivon todella että kukaan teistä lukijoista ei joudu vastaavaan tilanteeseen. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla mikään opettavainen tarina. Kun todellinen hätä osuu omalle kohdalle, niin jokainen toimii omien vaistojen varassa.
Ap
Toi on todella kurjaa. Kannattaa yleensä napata jaloista kiinni ja takoa selkään. Meillä 8kk työntää myös kaiken suuhunsa.
Lisäksi kova ratsaus kämpän läpi. Muovi tukehduttaa helposti, eikä vauva saa sitä omin avuin suusta pois. Samoin kolikko voi juuttua sillä tavalla ruokatorveen. Suurin osa lapsista selviää hengissä lapsuudesta, mutta alle 3v todella ovat niin päättömiä ja ilman harkintaa, että kannattaa koettaa saada koti mahdollisimman lapsiturvalliseksi. Erityisesti tukehtumisien suhteen.
että hymiö tuli väärinpäin vahingossa. Helkkarin hyeenat...
Ap, olen niin iloinen puolestasi! :) ( < hymiö oikeinpäin!!!)
korista ja itku hiljentyä samaan aikaan?
Kuinka kaukana olit kun hengitystäkään ei enää kuulunut?
Mitä muut lapset tekivät silloin?
Minä olen 32-vuotias ja myös oppinut ensiapukurssilla, ettei lasta enää suositeta nostamaan jaloista ilmaan, vaan tosiaan asettamaan polvien päälle ja takomaan selkään. Ap kuitenkin sanoi mm. yrittäneensä puhaltaakin lapsen suuhun (joka on vielä ns. viimeinen keino, jos tuo taputtelu tai ilmaankaan nostaminen ei auta, silloin yritetään siis puhaltaa vieras esine keuhkoihin, jotta henki kuitenkin pääsisis kulkemaan). Jos ei sekään toimi, ei mun mielestä oikein jää muuta vaihtoehtoa, kuin työntää sormet kurkkuun ja alkaa kaivella. Ap:n lapsella oli kurkussa terävä esine, joka ilmeisesti oli juuttunut kiinni, eikä mikään ilmavirta olisi saanut sitä irtoamaan. Verenvuoto kurkusta on silloin aika pieni paha. Ja jos mietitään kamalia seuraamuksia, on kai ihan sama, tukehtuuko ihminen esineeseen, joka on sormien tavoitettavissa, vai sellaiseen, jonka valitettavasti auttaja on työntänyt syvemmälle. Lopputulos on siinä sama. Joko onnistuu tai ei, ja onneksi ap onnistui.
että muistaa miten kaikki meni.
Kaksi kertaa olen ollut vakavassa tilanteessa paikalla ja shokki joka niistä on aiheutunut, on kyllä vienyt muistin.
En pystyisi noin tarkasti kirjoittamaan tapauksista.
Valitettavasti ap juttu on keksitty vaikka voisi tietysti tapahtua oikeastikkin.
Onko saman kirjoittama, jolla vauva kuoli kohtuun..
jossa merkitystä on sillä että ensin kuvaillaan kauhutilanne, ja se miltä se tuntuisi ja lopussa eri vaiheiden jälkeen lopussa kiitos seisoo. Perustuu tapahtuma-vaiheisiin, etenee. Jos oikeasti pääasia olisi lapsen pelastuminen niin jutun painopisteet olisivat erilaisia ja ei hehkutettaisi nyt tehtyjä kuvailuja.
Miksi ap teet tämmöisiä, oletko jotenkin addikti kirjoittamisessa? Mitä se antaa sinulle tai luulet sen antavan sinulle?
Kuka sanoi että vauva korisi ja hiljeni yhtä aikaa? Kuka sanoi, että vauva oli heti hengittämättä? Vauva oli yksin sen aikaa kun vein kauppakassin keittiöön.
Voi kamala minkälaista saivartelua ja pilkun viilausta! Eli minä jätin vauvan vahtimatta ja tulin tänne valehtelemaan?! Isommat lapset olivat koulussa ja kerhossa. Mitä se tähän kuuluu?!
Ja kyllä, tuon puhaltamisen tarkoitus oli nimenomaan saada siirtymään vierasesinettä. Ja kyllä, vauvan itku voi todellakin hiljentyä pikkuhiljaa. vauva kävi melkoista kamppailua saadakseen vierasesineen pois, vauvankin voimat ovat rajalliset. Ja teille jotka haluatte selkeitä yksityiskohtia. Pidin vauvaa ihan oikeaoppisesti polvieni päällä, kädellä tukien. Pää oli rintakehän alapuolella. Taoin lapaluiden väliin, käänsin ympäri ja painoin rintalastasta ( tämänkin tarkoitus olisi saada painetta aikaan ) vuorotellen. Tämäkään ei tuottanut tulosta ja vauva alkoi menettää tajuntaansa ja hengitys lakkasi kulkemasta! Silloin ryntäilin etsimässä puhelinta, silloin puhalsin ja kun mikään ei auttanut, työnsin sormet kurkkuun.
Mutta kiitos kaikille tukea ja ymmärrystä antaville.
vaikka netisä googletetuilla yleisistä elvytysohjeista isommille niin neuvotaankin.
vauva selälleen lattialle ja kevyt painallus rintalastasta. Sillä tavalla voisi saada paineen aikaan, joka sitten irrottaisi vierasesineen. Mutta sinä näytät tietävän paremmin.
vauvasta jaloista kiinni ja ylösalaisin ja selkään takoen, sillai on meillä nämä hoidettu.
No sää et ainakaan mun lapsiini tule sorminesi mitään "palastusta" tekemään.
Kyse on nyt vaan ja ainoastaan siitä että tuuria jos esineen saa sormin pois ja se että esineen tunkee syvemmälle ja pahetaa tilannetta.
Juu, en taatusti tule, älä pelkää.
Kysynpä kuitenkin vielä varmuuden vuoksi, että jos sulle sattuisi moinen tilanne, eikä ulkopuolista apua ehtisi ajoissa paikalle tai et kertakaikkiaan millään "oikeilla" keinoilla saisi vierasesinettä pois lapsen kurkusta, niin annatko lapsesi ennemmin kuolla kuin yrittäisit edes ottaa esinettä kurkusta sorminesi?
Aika kova pokka saa olla, jos pystyt kylmästi katsomaan lapsesi tukehtumista kuoliaaksi edes kokeilematta. Toivottavasti kohdallesi ei koskaan satu moista tilannetta.
- mies, 43 v -
Hui, ihanaa, että kaikki päättyi hyvin!! Vastaavanlainen kokemus minulla myös, kun vauva oli n. 7 kk ikäinen. Työnsin sormet myös vauvan kurkkuun ja sieltä kaivoin ison muovisen karkkipussin palasen. En vieläkään ymmärrä miten se oli lattialle joutunut.
ei olisi välttämättä tullut ulos pelkästään lapaluiden väliin hakkaamalla vauvan pää alaspäin.
Pyöreän esineen saa näin pois, joka ei jää jumiin.
Kyllä äiti taisi pelastaa vauvan hengen työntämällä sormet kurkkuun.
Itse vastasit
eikä kukaan viestissä 14 sano sua yksinkertaiseksi. Se oli viesti nro 10 tai jotain.
Äläkä herkeä marttyyriksi ("Mä lähden nyt. Paskaa sataa päälle"), se ei pue sinua. :)