Lue keskustelun säännöt.
3,5-vuotias ei suostu kävelemään perässä ulkona, vaan karkailee, pakko pitää rattaissa.
18.10.2010 |
Pysähtyy joka kiven ja pihlajanmarjan kohdalle ja alkaa tutkia niitä eikä tottele komentoja vaan karkaa vastapäiseen suuntaan jos kehottaa kävelemään perässä. Kaupassa on kärryissä. Kyseessä tyttö.
Kommentit (42)
Miten ajattelit että koulussa pärjää? Retkillä? Koulumatkoilla? Ja nimenomaan kun toisen kappaleen olette saaneet samalla työstöllä toimimaan ohjatusti ja turvallisesti, niin eikö se kerro siitä että lapsessa on jotakin tavallisesta poikkeavaa?! Ei VIKAA vaan jotain erilaista.
Mutta eikös kaikki lapset ole erilaisia? Ja ihan käytännössä: mitä asialle voisi tehdä? Jos lapsi pärjää muuten hyvin, on sosiaalisesti "normaali", oppii liikkumaan, lukemaan, tekemään muut ikätasonsa jutut, niin mikähän taho voisi hoitaa tällaista ongelmaa? Että kun tuo nyt ei tahdo ja/tai osaa kulkea äidin kanssa, niin mitähän tässä tekisi. Ja kyllä, tottakai takkuinen matkanteko ärsyttää suunnattomasti minuakin. Vaan tällaista on elämä, ei ole samasta puusta veistettyjä kaikki lapset.
kyllä noin ison pitää uskoa, että ei aina itse määrää kaikesta. vaikka mielestäsi on maailman älykkäin niin kyllä häntä samat säännöt koskevat koulussa ja päiväkodissa kuinmuitakin. pidä kuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei vaan luonnetta miksikään muuta. Meillä oli kuopus rattaissa viisivuotiaaksi, nyt 5,5v ja kaupassa usein kärryissä vieläkin, hyvin vielä mahtuu. Se onkin kuule vähän toista se yhden lapsen kanssa, meillä kaksi vain vähän isompaa matkassa mukana.
Edelleen tuo kuopus sellainen että jää keräämään jokaikisen kiven, kepin, lehden ja roskan ja matka pisteestä a pisteeseen b kestää ikuisuuden. Myös kaikki isot kivet, aidat ja korokkeet pitää kiivetä ja kyllä se kielto pysyy mielessä sen kaksi sekuntia ja kun vilkaiset muualle niin lapsi onkin jo könyämässä jossain. Jos vaan toinen käsi vapaana niin pidän tiukasti kädestä kiinni, muuten se lapsi kimpoaa johonkin ja onkin jo keräämässä kukkia tai taivastelee jossain takana ilman mitään kiirettä.
Pienenä oli mahdotonta saada esim. kauppareissulla mitään ostettua tai ehdittyä bussiin tms. ilman rattaita, siksi meillä oli 5v saakka ne rattaat. Riippuen lapsesta on joku noista viidestä kävellyt 2v saakka, mutta ovat tosiaan olleet erilaisia tässäkin asiassa. Myös se fyysinen jaksaminen on lapsesta kiinni ja päivästä muutenkin, onko kyseessä kotiäidin kanssa tehty päivän ainut ulkoilu vai kauppamatka pitkän tarhapäivän jälkeen.