3,5-vuotias ei suostu kävelemään perässä ulkona, vaan karkailee, pakko pitää rattaissa.

Laita polkupyörä apupyörineen ja siihen naru. Pääset liikkumaan itsekin ja lapsi saa liikuntaa. Kävelyt sitten sellaisella alueella, että saa rauhassa mennä. Itse olen opettanut lapselle käskyt stop ja seis. Samaten jos lapsen kanssa puhuu, niin kiinnittää huomion äitiin. Näin normilasten kanssa. Tosin on omat vaiheensa jolloin lapsella tuntuu olevan vaikkua korvissa. Kun ei haluuuu.

Laita polkupyörä apupyörineen ja siihen naru. Pääset liikkumaan itsekin ja lapsi saa liikuntaa. Kävelyt sitten sellaisella alueella, että saa rauhassa mennä. Itse olen opettanut lapselle käskyt stop ja seis. Samaten jos lapsen kanssa puhuu, niin kiinnittää huomion äitiin. Näin normilasten kanssa. Tosin on omat vaiheensa jolloin lapsella tuntuu olevan vaikkua korvissa. Kun ei haluuuu.

Ei kai kukaan yli 3v enää apupyörillä aja?



Vierailija - 19.10.10 01:42 (ID 11350870)



Ei vissiin liittynyt alkuperäseen asiaan mitenkään... Ja toisekseen, toiset lapset ajaa vielä eskarissa appareilla. Meillä neiti täytti syyskuussa kolme, eikä aja edes appareilla. Ei vaan suostu polkemaan, potkulaudalla vaan vetää.



Mutta alkuperäseen asiaan, kyllä munkin mielestä toi on niin kasvatuksesta kiinni. Meillä oli myös karkailija, mutta vuoteen ei ole ollut sitä ongelmaa, kun on opetettu ettei näin tehdä. Ei kai tuo mitään opikaan, jos se aina laitetaan rattaisiin. Kyllä 3,5-vuotiaan pitäisi jo ymmärtää käsite "autojen alle voi jäädä=tulee IIIISO pipi"... Toki jos ei viitsi nähdä vaivaa, niin onhan se helpompaa, ja pääsee julkisiinkin ilmaiseksi.

kokemusta on.

3,5 vuotias meni mulla pyöräillen (appareilla) päiväkerhoon, siten että itse työnsin vauvan vaunuja... ei tuon ikäinen karkaile enää normaalisti!!

Joko lapsi ei ymmärrä puhetta, tai sitten on muutoin normaalia haastavampi / hitaampi kehittymään.

t eräs

Pysähtyy joka kiven ja pihlajanmarjan kohdalle ja alkaa tutkia niitä eikä tottele komentoja vaan karkaa vastapäiseen suuntaan jos kehottaa kävelemään perässä. Kaupassa on kärryissä. Kyseessä tyttö.

"kyllä meidän Leena vaan ihan nätisti on kävellyt vuoden ikäisestä asti, täytyyhän sitten muidenkin"



Meilläpä on eskarilainen (poika), joka edelleen pysähtelee ja pyrähtelee. Ei kulje millään ilveellä samaa tahtia, vaikka pitäisi kädestä kiinni, keskustelisi, huutaisi, laulaisi, tanssisi tai olisi huomioimatta. On pienestä pitäen ollut camelbuutsimies, joka kulkee omia polkujaan. Ja rajoja on laitettu, on opetettu seis ja stop -sanoja, kielletty ja rankaistu. Minkäs teet!! Joku viisaampi voi kertoa. (Pärjääkin sitten itsekseen monissa tilanteissa paremmin kuin monet ikäisensä, on taitava ongelmaratkaisija ja rakentelija, kiinnostunut ja innostunut kaikesta. Paitsi pyyntöjen ja käskyjen noudattamisesta)



Kaksivuotias pikkuveljensä sen sijaan on pienestä ihan eri maata. Kävelee vieressä kuin nakutettu, ottaa oma-aloitteisesti kädestä tai rattaista kiinni. Sama äiti, sama isä, samat kasvatusmetodit.



Missä vika?

no siinäpä juurikin!!

ei kuulosta ihan tavalliselta sekään että eskarilainen ei osaa kävellä siten kun on neuvottu, oikeasti! Vai kuulostaako sinusta? En nyt tarkoita sitä että lapsi välistä unohtuu katsomaan / ihmettelemään jotain (lentokone, toukka tiellä, ohi kulkeva poliisiauto jne) vaan että KARKAILEE tai että EI KÄVELE eteenpäin, siis matka ei taitu. Miten ajattelit että koulussa pärjää? Retkillä? Koulumatkoilla?

Ja nimenomaan kun toisen kappaleen olette saaneet samalla työstöllä toimimaan ohjatusti ja turvallisesti, niin eikö se kerro siitä että lapsessa on jotakin tavallisesta poikkeavaa?! Ei VIKAA vaan jotain erilaista.

näin

"kyllä meidän Leena vaan ihan nätisti on kävellyt vuoden ikäisestä asti, täytyyhän sitten muidenkin" Meilläpä on eskarilainen (poika), joka edelleen pysähtelee ja pyrähtelee. Ei kulje millään ilveellä samaa tahtia, vaikka pitäisi kädestä kiinni, keskustelisi, huutaisi, laulaisi, tanssisi tai olisi huomioimatta. On pienestä pitäen ollut camelbuutsimies, joka kulkee omia polkujaan. Ja rajoja on laitettu, on opetettu seis ja stop -sanoja, kielletty ja rankaistu. Minkäs teet!! Joku viisaampi voi kertoa. (Pärjääkin sitten itsekseen monissa tilanteissa paremmin kuin monet ikäisensä, on taitava ongelmaratkaisija ja rakentelija, kiinnostunut ja innostunut kaikesta. Paitsi pyyntöjen ja käskyjen noudattamisesta) Kaksivuotias pikkuveljensä sen sijaan on pienestä ihan eri maata. Kävelee vieressä kuin nakutettu, ottaa oma-aloitteisesti kädestä tai rattaista kiinni. Sama äiti, sama isä, samat kasvatusmetodit. Missä vika?

Miten ajattelit että koulussa pärjää? Retkillä? Koulumatkoilla? Ja nimenomaan kun toisen kappaleen olette saaneet samalla työstöllä toimimaan ohjatusti ja turvallisesti, niin eikö se kerro siitä että lapsessa on jotakin tavallisesta poikkeavaa?! Ei VIKAA vaan jotain erilaista.

Mutta eikös kaikki lapset ole erilaisia? Ja ihan käytännössä: mitä asialle voisi tehdä? Jos lapsi pärjää muuten hyvin, on sosiaalisesti "normaali", oppii liikkumaan, lukemaan, tekemään muut ikätasonsa jutut, niin mikähän taho voisi hoitaa tällaista ongelmaa? Että kun tuo nyt ei tahdo ja/tai osaa kulkea äidin kanssa, niin mitähän tässä tekisi. Ja kyllä, tottakai takkuinen matkanteko ärsyttää suunnattomasti minuakin. Vaan tällaista on elämä, ei ole samasta puusta veistettyjä kaikki lapset.

Mutta eikös kaikki lapset ole erilaisia? Ja ihan käytännössä: mitä asialle voisi tehdä? Jos lapsi pärjää muuten hyvin, on sosiaalisesti "normaali", oppii liikkumaan, lukemaan, tekemään muut ikätasonsa jutut, niin mikähän taho voisi hoitaa tällaista ongelmaa? Että kun tuo nyt ei tahdo ja/tai osaa kulkea äidin kanssa, niin mitähän tässä tekisi. Ja kyllä, tottakai takkuinen matkanteko ärsyttää suunnattomasti minuakin. Vaan tällaista on elämä, ei ole samasta puusta veistettyjä kaikki lapset.

Ja tässäpä yhden ap:n kuvaileman lapsen kaltainen jääräpää kertoo oman kokemuksensa:

Minä olin lapsena "karkailija". Äiti oli pph, joten rattaisiin en mahtunut, jouduin siis valjaisiin jouduin. Ja kyse ei todellakaan ollut siitä, ettenkö olisi ymmäränyt käskyjä tai osannut kulkea nätisti. Asia oli yksinkertaisesti niin että kuvittelin osaavani itse ja olevinani kykeneväinen tekemään päätökset siitä miten liikun.

Ja koska jostain syystä muistan paljon asioita jo kaksivuotiaasta lähtien, muistan myös tämän liikkumiseen liittyvän ongelman, muistan äidin nalkutuksen ja valjaisiin liittyneen ärsytyksen.

Eli ei, minä en ollut mitenkään vajaa, viallinen tai epänormaali. No ehkä siinä suhteessa, että poikkeuksellisen itsetietoinen ja itsenäinen. Sillälailla ärsyttävällä tavalla varhaiskypsä.

Kuulkaas nyt av-mammat.

Lapset pitää KASVATTAA jo ihan vauvasta alkaen. Kun keskittyy määräitetoiseen kasvatutyöhön, lapsi osaa ja tekee kaikenlaista omatoimista ja kaunista jo hyvin varhain. Lapsen ei tarvitse vetää uhmakohtauksia koska hän tulee kuulluksi ja huomioiduksi muutenkin. Lapsi ei temppuile, karkaile tai istuskele rattaissa kouluikäiseksi, hänosaa pyyhkiä perseensäkin, kun hänet on kasvatettu. Ja se alkaa jo ihan heti, siellä laitoksella jo.



Tämä pitäisi olla av-mammojen tiedossa, koska av-mammat itse täällä ovat näin kertoneet !!



Siis:

1,5 vuotiaana lapsi on päivä- ja yökuiva, syö ja pukee + riisuu itse, toimittaa vesstarpeensa ja hammaspesunsa itse.

Ruokaa ei vielä tarvitse osata laittaa, mutta lapsi syö kaikkea (ITSE!!, myös veitsen ha haarukan käyttö on hallussa kuten hyvät ja siistir ruokapöytätavat) hyvällä ruokahalulla eikä nirsoile. Hänen kanssaan voi mennä vaikka ooperaan, hän osaa käyttäytyä ja jaksaa istua, katsoa, ja löytää itselleen hiljaista puuhasteltavaa koko 5 tunnin balettiesityksen tai 3 tunnin lätkämatsin aikana.



1,5 v kävelee siihen suuntaan kuin vanhemmatkin, 10 km ei tunnu missään. Hän kantaa oman kerhoreppunsa ja auttaa äitiä kauppakasseissa. Rattaita ei noin isolla siis tarvita.



1,5 v osaa ilmaista itsensä, halunsa ja pettymyksensä ja tunteensa järkevin ja analyyttisin lausekokonaisuuksin, eikä puheessa ole virheitä, koska hänelle on jo kohdusta alkaen loruteltu, laulettu, luettu ja puhuttu paljon, soitettu viulua ja kuunneltu klassista musiikkia.



Tuttipulloja tuon ikäisellä ei ole, ei toden totta ole!



Polkupyöräily liikennesääntöjän noudattaen ilman apurattaita sujuu kuin vanhalta tekijältä. Kypärä päähän ja menoksi.



On turha selitellä. Temperamenttierot ja plaaplaa. Kyse on kuulkaa ihan siitä, viitsittekö te kasvattaa av-mammojen ohjeiden mukaan.



Ja kuka väittää että ne olisi ristiriitaisia - että pitäisi nukuttaa perhepedissä ja imettää 7 vuotiaaksi ja ottaa naisten puolelle vielä 10 vuotiaanakin, koska farkkujen napit on niin hankalat ja miesten puolella on pedofiileja... saattaa kouluun vielä lukioiässäkin... onhan näitä väitteitä, mutta luulen että ne on provoja, ja oikeampaa on tämä itsenäiseen ja omatoimisuuteen opastaminen lempeällä mutta määrätietoisella kasvatuksella.

URHG. siinäpä oli yhteenvetoa.

Kuulkaas nyt av-mammat.

Lapset pitää KASVATTAA jo ihan vauvasta alkaen. Kun keskittyy määräitetoiseen kasvatutyöhön, lapsi osaa ja tekee kaikenlaista omatoimista ja kaunista jo hyvin varhain. Lapsen ei tarvitse vetää uhmakohtauksia koska hän tulee kuulluksi ja huomioiduksi muutenkin. Lapsi ei temppuile, karkaile tai istuskele rattaissa kouluikäiseksi, hänosaa pyyhkiä perseensäkin, kun hänet on kasvatettu. Ja se alkaa jo ihan heti, siellä laitoksella jo.

Tämä pitäisi olla av-mammojen tiedossa, koska av-mammat itse täällä ovat näin kertoneet !!

Siis:

1,5 vuotiaana lapsi on päivä- ja yökuiva, syö ja pukee + riisuu itse, toimittaa vesstarpeensa ja hammaspesunsa itse.

Ruokaa ei vielä tarvitse osata laittaa, mutta lapsi syö kaikkea (ITSE!!, myös veitsen ha haarukan käyttö on hallussa kuten hyvät ja siistir ruokapöytätavat) hyvällä ruokahalulla eikä nirsoile. Hänen kanssaan voi mennä vaikka ooperaan, hän osaa käyttäytyä ja jaksaa istua, katsoa, ja löytää itselleen hiljaista puuhasteltavaa koko 5 tunnin balettiesityksen tai 3 tunnin lätkämatsin aikana.

1,5 v kävelee siihen suuntaan kuin vanhemmatkin, 10 km ei tunnu missään. Hän kantaa oman kerhoreppunsa ja auttaa äitiä kauppakasseissa. Rattaita ei noin isolla siis tarvita.

1,5 v osaa ilmaista itsensä, halunsa ja pettymyksensä ja tunteensa järkevin ja analyyttisin lausekokonaisuuksin, eikä puheessa ole virheitä, koska hänelle on jo kohdusta alkaen loruteltu, laulettu, luettu ja puhuttu paljon, soitettu viulua ja kuunneltu klassista musiikkia.

Tuttipulloja tuon ikäisellä ei ole, ei toden totta ole!

Polkupyöräily liikennesääntöjän noudattaen ilman apurattaita sujuu kuin vanhalta tekijältä. Kypärä päähän ja menoksi.

On turha selitellä. Temperamenttierot ja plaaplaa. Kyse on kuulkaa ihan siitä, viitsittekö te kasvattaa av-mammojen ohjeiden mukaan.

Ja kuka väittää että ne olisi ristiriitaisia - että pitäisi nukuttaa perhepedissä ja imettää 7 vuotiaaksi ja ottaa naisten puolelle vielä 10 vuotiaanakin, koska farkkujen napit on niin hankalat ja miesten puolella on pedofiileja... saattaa kouluun vielä lukioiässäkin... onhan näitä väitteitä, mutta luulen että ne on provoja, ja oikeampaa on tämä itsenäiseen ja omatoimisuuteen opastaminen lempeällä mutta määrätietoisella kasvatuksella.

URHG. siinäpä oli yhteenvetoa.

Meil on lapsilla ikäeroa 3vuotta4kk, ja kun kakkonen synty, niin kyl poitsu käveli kaikki matkat kiltisti, jopa kaupungilla. Seisomalautaa meil ei oo ikinä ollu.

meilläkin käveli esikoinen, vaikka harrastikin 3-4-vuotiaana karkailua jonkinverran. Ja kuopus kipittää minkä pienillä jaloillaan kerkiää, ikää 1,5v ja ihan samaan suuntaan kun muutkin.

Keskimmäinen ei ensimmäiseen neljään vuoteen ollut ikinä menossa sinne mihin muut. Ihan yks hiton hailee mitä teit. Ja huuto oli ihan karmee, jos väkisin sen yritit saada johonkin, eikä kävellyt sit edes sinne väärään suuntaan... *huoh* Autoteiden varsilla sitä nyt ei ainakaan voinut päästää valtoimenaan menemään. Ja kädestä ei suostunut pitämään. Vetäs makaroniksi ja makas sitten maassa pitkin pituuttaan, eikä taaskaan homma edennyt mihinkään...

niin erilaisia. Mun esikoinen (poika) on 4,5-vuotias ja edelleen joutuu välillä pakottamaan rattaisiin/valjaisiin, kun ei suju (aika harvoin onneksi nykyään). Paljon on kehittynyt viimeaikoina, ehkä teilläkin pian.



Välillä on tuntunut, että 2-vuotias pikkuveljensäkin tottelee paremmin kävellessä. :)

Heidän vanhempansa eivät laita rajoja. Minulle ei tule mieleenkään laittaa 3-vuotiasta rattaisiin ja kyllä, taistelua on ollut, mutta kilometrin matka kävellään jo alle 3-vuotiaana. Kun lapsi fyysisesti jaksaa sellaiset matkat hyvin!



Kyllä lapsi tekee kun häneltä vaatii. Kysyy toki äidiltä paljon viitseliäisyyttä. Lahjontaa, uhkailua ja kasvatusta.

Se on meillä kauppamatka?



Eli 7km yhteensä.

tuon ikäisten kuuluukin tutkia näkemiään asioita.

Karkailu ei ole hyvä, mutta se saattaa johtua siitä että et jää tutkimaan niitä pihlajanmarjoja lapsen kanssa ;)



Itsekin pidän joskus isoa lasta rattaissa. Esim. lomaillessamme suurkaupungeissa (enkä nyt puhu Helsingistä, sen lasken pikkukaupungiksi) en uskalla päästää lasta yksinään juoksentelemaan. Ko. lapsi kun ei myöskään kulje nätisti vieressä, vaan säntäilee tutkimaan kaikkia näkemiään mielenkiintoisia juttuja.

Se on ainakin niin kurjaa, että luulisi liimakorvankin aukeavan.

Pysähtyy joka kiven ja pihlajanmarjan kohdalle ja alkaa tutkia niitä eikä tottele komentoja vaan karkaa vastapäiseen suuntaan jos kehottaa kävelemään perässä. Kaupassa on kärryissä. Kyseessä tyttö.

Ihan tavallinen lapsi. Meillä tuo ratkaistiin aikanaan niin, että aikuinen piti kävellessä lasta kädestä kiinni. Aina! Lapsi protestoi aikansa, mutta oppi kulkemaan näin.

mä en ymmärrä miten tavallista lasta ei saada 3-6vuotiaana uskomaan vaan selitellään temperamentilla sun muilla vanhempien kyvyttömyyttä. Ei ne lapset opettamatta opi eikä testaamatta usko, mutta siksihän vanhemmat on olemassa.



Ja joo, kuuden lapsen äitinä on monenlaista temperamenttia sekä erityislasta tullu nähtyä ja kaikki ne on oppinu kulkemaan sievästi.

Se voi olla jo yksi syy miksi venkoilee, että tietää sun menettävän hermot ja sit pääsee istuu ja sit voi taas kitistä ku ei oo kiva istuu ja sitä rataa. Onko sun vauvalla vaippa myös?

Kyllä ymmärrän, että on erilaisia lapsia, toiset on haastavempia kuin toiset. Mutta on vanhempien tehtävä hoitaa asiat. Ethän sä voi ikiuisuuksiin antaa tuttipulloa, rattaita, vaippoja jne.

Lahjontaa, uhkailua ja kasvatusta? Kerrotko 13 vielä mitä nää kolme tekee samassa lauseessa?

Ei kai kukaan yli 3v enää apupyörillä aja? Vierailija - 19.10.10 01:42 (ID 11350870) Ei vissiin liittynyt alkuperäseen asiaan mitenkään... Ja toisekseen, toiset lapset ajaa vielä eskarissa appareilla. Meillä neiti täytti syyskuussa kolme, eikä aja edes appareilla. Ei vaan suostu polkemaan, potkulaudalla vaan vetää. Mutta alkuperäseen asiaan, kyllä munkin mielestä toi on niin kasvatuksesta kiinni. Meillä oli myös karkailija, mutta vuoteen ei ole ollut sitä ongelmaa, kun on opetettu ettei näin tehdä. Ei kai tuo mitään opikaan, jos se aina laitetaan rattaisiin. Kyllä 3,5-vuotiaan pitäisi jo ymmärtää käsite "autojen alle voi jäädä=tulee IIIISO pipi"... Toki jos ei viitsi nähdä vaivaa, niin onhan se helpompaa, ja pääsee julkisiinkin ilmaiseksi.

ikävää jos äiti ei viitsi nähdä vaivaa ja opettaa lastaan pyöräilemään. Ei ihme, että lihavia lapsia on niin paljon kun ei liikunta kiinnosta. Luulisi, että lapsi itsekin haluaisi kehittyä ja oppia uusia asioita.