Onko ok että äiti pitää 7v poikaansa "kaverina"?

surullistahan se tietenkin on, että äidillä ei ole aikuisia kavereita, mutta...

Miten täm kaveruus ilmenee?

ei halua miestä elämäänsä, neuvottelee asioista lapsen kanssa,

kyllä tuosta pitääkin jo huolestua.

Mistä tiedät mitä nainen haluaa?

Se mitä haluaa ja sanoo voi olla ristiriidassa. Saattaa olla itsesuojelua sanoa että ei halua miestä.



Toisaalta miksi tarttee väkisin miestä haluta jos on petetty vaikka?

Tervettä olla silloin ilman kumppania kuin käyttää tätä mielenterveyspalvelijana.

Esim. mistä asioista neuvottelevat?

jos äiti ja lapsi viihtyy keskenään, niin se on huono juttu?

Oletan kuitenkin, että lapsella on myös ikäistään seuraa, vain äiti ei jaksa hakea lohtua baarinnurkasta?

neuvotellaan lapsen kanssa, vaikka on nuorempi. Ja en ole edes yh. Ja jos on itse halunnut ettei nyt miehiä tohon elämäntilanteeseen, niin se tuskin mikään synti on! Voi herttilee!

Ei kaikki halua miestä rinnalleen... Ja hyvin moni 7-vuotias, isompikin, nukkuu vielä äidin vieressä.



Ja kyllä kouluikäien kanssa kuuluukin jo tietyistä asioista neuvotella.



Mutta mutta... Jos esim. äiti purkaa ns. aikuisasiansa, huolensa yms. 7-vuotiaalle, silloin ei ole kaikki kunnossa.

Jos lapsen kanssa voi asioista keskustella?



Mitä pahaa on että nukkuu lapsi vieressä? Varsinkin ilmeisesti eron jälkeen?

Täällä olen kyllä huomannut, että löytyy ihmisiä joiden mielestä neuvottelu on automaattisesti väärin ja vain kuri pitää lapsen kaidalla tiellä...

"Nukkuvatkin joskus yhdessä"??? Siis lapsi ei saisi äidin kanssa nukkua???

Itsekin toisinaan nukuin 13v asti vanhempieni kanssa jos pelotti tai ahdisti tai halutti muuten vaan läheisyyttä. Mikäs vika siinä nyt sitten on?