Onko satunnainen kiroilu lapsen kuullen jotain ylitsepääsemättömän hirveää?

kiroilu on useimmiten merkki sivistymättömyydestä ja huonoista käytöstavoista. Mutta: lapsenkin on toisaalta hyvä oppia, että kirosanat ovat voimasanoja, joilla on aikansa ja paikkansa. En siis pidä pahana asiana tuota tilannetta. Kiroilu oli täysin perusteltua.

eikö silloin ole asiat aika hyvin, jos yksi kirosana on isoimpia murheita elämässä.



Ja juu, kiroilu on typerää, mutta ei siihen maailma kaadu, eikä lapsi mene pilalle jos joskus voimasanan kuulee, tulee ihan takuulla kuulemaan ja viljelemään niitä itsekin kunhan teini ikään ehtii..



Meillä kyllä on lapset kuulleet kirosanoja, ja jos joskus lipsahtaa, ojentavat meitä, että puhuttiin rumasti.

Itseltänikin välillä pääsee kirosanoja lasten kuullen, ja meillä se on niin että lapset sanovat tyyliin: hyi äiti,ei saa puhua rumia:)

Kyllä lapset niitä kirosanoja tulevat kuulemaan ennemmin tai myöhemmin.

Meillä on opetettu että ovat rumia sanoja ja ei sovi lasten suuhun.

olen varmaan täysin sivistymätön :D

kaippa tuosta tavasta pitäisi päästä eroon.

En kyllä päivittäin kiroile, mutta sitten kun suutun, niin koko repertuaari on kyllä käytössä.

tuttavaperhettä, joissa kiroillaan lasten kuullen. Kummassakaan näistä perheistä lapset eivät kiroile.

on asiat ap:n perheessä, kun yhdestä kirosanasta nousee tuollainen mekkala.:)

Mä kiroilen myös, en päivittäin mut joskus kuitenkin. Tässä yhtenä päivänä mun piti maksaa nettipankissa suuri summa rahaa, ja tarvitsin tosissaan keskittymisrauhaa. Ei se oikein onnistunut kun kaikki mekkaloi ympärillä, ja lisäksi nettipankki ei hyväksynyt laskun tietoja. Mä sitten jupisin itsekseni että "voi V**". Samassa siinä oli taapero vieressä, toisti perässä "oi ittu!" ja taputti itselleen sanoen "taitava!" Eli heti osu ja upposi nämä mun hyvät tavat jälkipolvelle.:D



Toisaalta mä olen sitä mieltä, että aikuisilla on erivapauksia lapsiin nähden, ja kiroilu on yksi niistä. Ei mun tarvitse olla mikään pyhimys, ja silti voin vaatia ettei lapset matki kaikkia mun huonoja tapoja.

Ainakaan tuossa mittakaavassa.



Minä olen sanonut lapsille, että kiroilu on vähän sama asia kuin roskittaminen. Kiroilulla (tai rumien puhumisella, kakkajutuilla) ihminen ikäänkuin saastuttaa ympäristöään ja myös muiden ympäristöä. Se on väärin noin yleisesti, mutta joskus niin siltikin käy. Siitä huolimatta, että esimerkiksi minä joskus kiroilen, se on rumaa eikä niin saisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin eilen tokaisemaan "s...tana" kun löin varpaani kipeästi tuolinjalkaan 4-vuotiaamme ollessa vieressä. Mies veti herneet nenään ja tuli vaahtoamaan, että minun pitää pyytää lapselta anteeksi tätä järkyttävää käytöstäni. Olisin toki pyytänytkin, mutta miehen väliintulo sai vaan entistä ärtyneemmäksi ja asian puimiseen meni koko ilta.

Miehen mielestä aikuisen pitää hillitä itsensä niin ettei koskaan lapsen kuullen kiroile. Entäs kun en siihen pysty?

miksi kirjoitit että "s...tana?" mikset kirjoittanut suoraan että "saatana"?

miks sanoit vaan "saatana" olisit sanonut että "ai vittu ku tuo mun varvas osu tuohon saatanan tuolinjalkaan!" minä olisin kiljunu että"VITTU TUO SAAKALIN VARVAS PITI OSUA TUOHON SAATANAN TUOLINJALKAAN! VITTU VITTU VITTU!

Olisit pyytänytkin? Tarkoitatko, ettet pyytänyt edes anteeksi? Ei enempää kysyttävää.

Helvetin hienopierut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin eilen tokaisemaan "s...tana" kun löin varpaani kipeästi tuolinjalkaan 4-vuotiaamme ollessa vieressä. Mies veti herneet nenään ja tuli vaahtoamaan, että minun pitää pyytää lapselta anteeksi tätä järkyttävää käytöstäni. Olisin toki pyytänytkin, mutta miehen väliintulo sai vaan entistä ärtyneemmäksi ja asian puimiseen meni koko ilta.

Miehen mielestä aikuisen pitää hillitä itsensä niin ettei koskaan lapsen kuullen kiroile. Entäs kun en siihen pysty?

miksi kirjoitit että "s...tana?" mikset kirjoittanut suoraan että "saatana"?

Oliko niin tärkeä kysymys että piti nostaa ketju muinaisuudesta? :D

Vierailija kirjoitti:

Itseltänikin välillä pääsee kirosanoja lasten kuullen, ja meillä se on niin että lapset sanovat tyyliin: hyi äiti,ei saa puhua rumia:)

Kyllä lapset niitä kirosanoja tulevat kuulemaan ennemmin tai myöhemmin.

Meillä on opetettu että ovat rumia sanoja ja ei sovi lasten suuhun.

mutta meillä on niin että ku mää sanon mun lapselle että "haista vittu" nii sitten ne kiljaisee etttä "sano se uudelleen!" tai "isi, sää puhut hyvin, mäkin alan nyt kiroilemaan!" ja sitten se hokee seuraavina päivinä että "vittu, vittu vittu!" ja mää kehun sitä aina kun se oppii uuden kirosanan. se on oikein.

vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin eilen tokaisemaan "s...tana" kun löin varpaani kipeästi tuolinjalkaan 4-vuotiaamme ollessa vieressä. Mies veti herneet nenään ja tuli vaahtoamaan, että minun pitää pyytää lapselta anteeksi tätä järkyttävää käytöstäni. Olisin toki pyytänytkin, mutta miehen väliintulo sai vaan entistä ärtyneemmäksi ja asian puimiseen meni koko ilta.

Miehen mielestä aikuisen pitää hillitä itsensä niin ettei koskaan lapsen kuullen kiroile. Entäs kun en siihen pysty?

miksi kirjoitit että "s...tana?" mikset kirjoittanut suoraan että "saatana"?

Oliko niin tärkeä kysymys että piti nostaa ketju muinaisuudesta? :D

SAATANA SUN KANSSAS VITUN URPO!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin eilen tokaisemaan "s...tana" kun löin varpaani kipeästi tuolinjalkaan 4-vuotiaamme ollessa vieressä. Mies veti herneet nenään ja tuli vaahtoamaan, että minun pitää pyytää lapselta anteeksi tätä järkyttävää käytöstäni. Olisin toki pyytänytkin, mutta miehen väliintulo sai vaan entistä ärtyneemmäksi ja asian puimiseen meni koko ilta.

Miehen mielestä aikuisen pitää hillitä itsensä niin ettei koskaan lapsen kuullen kiroile. Entäs kun en siihen pysty?

hih! hyvä kun sanoit että saatana.