Lue keskustelun säännöt.
Kotiäiti loman tarpeessa
17.10.2010 |
Täällä yksi kahden pienen lapsen kotiäiti, ja niiiiin loman tarpeessa kuin olla saattaa. Ainainen "mitä tänään syötäisiin" -miettiminen, puistossa käyminen, pöydän pyyhkiminen, vaipan vaihto, nenän niistäminen, uhmiksen kanssa vääntäminen, pukeminen, riisuminen jne jne jne puuduttaa. Aaargh!!!
Ja kyllä, minulla on osallistuva mies kyllä josta paljon apua, mutta siltikin puuduttaa. Toisaalta tiedän että valitan turhasta, mutta toisaalta olen niin kyllästynyt.
Olisipa ihanaa jos vois vaan joskus heittäytyä toimettomaksi ja katsoa että joku muu tekee ruuan, ulkoiluttaa lapset, siivoaa sotkut ja pyörittää tämän arjen.
Meillä ei oikein ole ketään jota pyytää lapsenvahdiksi, etenkin kun meillä on kaksi pientä. Isomman ehkä saisi joskus vaikka mummolaan hoitoon päiväksi, mutta mummokin on aika väsy, niin en raaski pyytää.
Tiedän että tätä tämä pikkulapsiarki on, mutta silti.
Onko muilla koskaan tämmöisiä tuntemuksia?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttua... vastineeksi lähden tekemään keikkaa töihin, jotta innostaa taas kotona oleminen ;)
Että olen tosi väsynyt tähän arjen pyörittämiseen, siivoamiseen, pukemiseen, yöheräilyihin, vaipan vaihtoon, ruuan laittamiseen, nukuttamiseen ja etenkin kuopuksen syöttämiseen/ruokailuun. Välillä tekisi mieli heittää sekä lapset että mies ulos ovesta ja nautti yhdestä rauhallisesta päivästä.
Meilläkin siis kaksi lasta iältään 2v4kk ja 11kk.
Kotiäitiys on puuduttavaa. Mullakin on mies, joka tiskaa, laittaa ruokaa ja siivoaa, eli osallistuu kyllä arkeen - kunhan mä ensin suunnittelen, organisoin ja delegoin kaiken. Todellakin olisi niin ihanaa, jos voisi vaan heittäytyä sohvalle ja joku muu hoitaisi kaiken alusta loppuun...
Myös meiltä puuttuu lapsenvahtiehdokkaat, eikä sinänsä varsinainen lastenhoito ole se kaikkein rankin osuus, siis minun mielestäni. Rankinta on se vastuu, kun pitäisi hallita kaikki, pitää langat käsissään jatkuvasti. Jos saisikin joskus keskittyä vaan siihen pukemiseen, ulkoiluun, leikkiin, lasten kanssa olemiseen ja unohtaa täysin viikkosiivouksen organisoinnin, kauppareissut ja -listat, "mitä tänään syötäisiin, entä huomenna" -mietinnät, pyykinpesut, vaatteiden silittämiset, ensi viikon juhlat (joihin pitäisi lapsille käydä ostamassa uudet juhlavaatteet, mutta missähän välissä sitä oikein ehtisi...), lasten neuvolat, eläinten lääkäriajat, sen miten sovitellaan samaan viikkokalenteriin miehen harrastukset, esikoisen harrastus, perheen yhteinen aika ja äitikin tosiaan kaipaisi joskus vähän vapaata. Kaiken tämän hallinnointi on mun vastuullani, mies kyllä ko. asiat hoitaa, jos pyydän tai käsken, muttei oma-aloitteisesti koskaan. Vasta eilen ja tänään testasin taas tätä - meillä oli erään sukulaisen 50-synttärit tänään, ja eilen illalla silitin lasten juhlavaatteet ja omat vaatteeni, mutten kehottanut miestä hakemaan omiaan silitykseen, koska ajattelin, että katsotaan tajuaako itse huolehtia. Ei tajunnut, vaan tänä aamuna kun rupesin lapsille juhlavetimiä pukemaan, mies älähti, että "HEI! Mun paita pitää silittää!" Totesin takaisin, että nyt joutuu kyllä itse silittämään sen, mulla kun on tekemistä muutenkin. Mies äpisi jotakin siitä ettei osaa ja miksen minä ole sitä silittänyt, minä ärähdin että olisi hän voinut itsekin sen eilen tuoda silitettäväksi kun näki mun silittävän muiden juhlavaatteita. Mies vetosi siihen, että "no kun et sä pyytäny tuomaan sitä".
Rankinta on se vastuu, kun pitäisi hallita kaikki, pitää langat käsissään jatkuvasti. Jos saisikin joskus keskittyä vaan siihen pukemiseen, ulkoiluun, leikkiin, lasten kanssa olemiseen ja unohtaa täysin viikkosiivouksen organisoinnin, kauppareissut ja -listat, "mitä tänään syötäisiin, entä huomenna" -mietinnät, pyykinpesut, vaatteiden silittämiset, ensi viikon juhlat (joihin pitäisi lapsille käydä ostamassa uudet juhlavaatteet, mutta missähän välissä sitä oikein ehtisi...), lasten neuvolat, eläinten lääkäriajat, sen miten sovitellaan samaan viikkokalenteriin miehen harrastukset, esikoisen harrastus, perheen yhteinen aika ja äitikin tosiaan kaipaisi joskus vähän vapaata. Kaiken tämän hallinnointi on mun vastuullani, mies kyllä ko. asiat hoitaa, jos pyydän tai käsken, muttei oma-aloitteisesti koskaan.
Meilläkin mies kyllä tekee jos pyydän tai käsken, oma-aloitteisesti ei juurikaan. Välillä olen "testannut" että tekeekö mies jos en ensin sano, ja usein käy niin että eihän tuo tee.
Juurikin sitä vastuun sälyttämistä jonkun toisen harteille vähäksi aikaa kaipaisin kovasti. Ja sitä, että saisi käydä valmiiseen pöytään, kun joku toinen on ensin miettinyt ruokalistan ja vieläpä valmistanutkin sen ruuan. Ahh, se olisi ihanaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää lepoa saada. Miksi hankkia sitten lapsia... Ei vaiskaan. :)
Minä en kaipaa niinkään viikottaista harrastus-/vapaahetkeä. Minua on virkistänyt eniten pari kertaa vuodessa viikonlopuksi jonnekin "pakeneminen". Mukana kirjaa, lehteä, maleksintaa jossain, kylpylässä lillumista ja mikä ihaninta, rauhallinen aamukahvituokio, ruokailu sitten kun nälättää ja tieto siitä, että edessä on oma päivä... Aah, enpä olekaan käynyt missään yksin vuoteen, pitäsiköhän..
Ongelma ratkesi kun menin töihin tekemään keikkaa silloin tällöin. Kuussa on 2-10 työpäivää. Riippuen ihan omasta halusta, töitä kyllä riittää vaikka tekisi enemmänkin. Työ on vuorotyötä eli työvuorot osuvat usein joko viikonlopulle tai iltavuoroon, jolloin saan muutamaksi tunniksi ennen miehen kotiin tulemista mummon katsomaan muksuja. Ei tarvi olla kuin 1-2 työvuoroa viikossa, niin se piristää jo kummasti ja auttaa saamaan muutakin ajateltavaa elämään kuin neljä seinää ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki pitää aina olla niin suunniteltua ja pilkulleen organisoitua? Ei ihme, että stressaannutte. Olen kahden pienen lapsen kanssa kotona, ja arki on yleensä mukavaa, kun ei vaadi liikoja.
Ja mikä ihmeen viikkosiivouksen organisointi??? Itse siivoan silloin, kun siihen on tilaisuus. Imurointiin menee max. se 15 min., vaikka silloin, kun lapset ovat päiväunilla. Pölyjä/lattioita voi pyyhkiä lasten leikkiessäkin. Ruuanlaitosta selviän helpoiten sillä, että lapset, vauva ja taapero, syövät usein purkkiruokaa (HUI!!!) ja jos teen itselleni, niin jotain helppoa tai haen/tilaan valmista/einestä. Mies syö kunnolla töissä.
Ja sen tajuaminen, että lapsilla ei tarvitse olla koko ajan ohjelmaa, itsekseen leikkiminenkin on ok. Eikä tarvitse olla ohjelmoituja tasan klo 10, 15 ja 18 ulkoiluja. En todellakaan tuollaista jaksaisi.
Niin ja meillä ei edes ole silitysrautaa, ei tulisi mieleenikään tavallisia vaatteita silittää ja puvunpaidat viedään pesulaan tarvittaessa. Ja vaatteita lapsillakin sen verran, että max. 2x/vko tarvitsee pestä pyykkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisitko sopia miehesi kanssa vuorokauden lomasta niin, että hän hoitaisi lapset ja sinä voisit vaikkapa mennä ystäväsi kanssa kylpylään. Tuollainen lyhyt irtiotto voisi auttaa kummasti.
niin muutkin tekevät, kun haluavat vapaata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään. Siivoan kun huvittaa tai jos nyt on likaista. Ruokaa kyllä laitan, koska emme pidä valmisruokien mausta. Mutta oman vapaahetken tarvitsen tuosta organisoimattomuudesta huolimatta.
Minusta joskus kuultaa sellainen asia läpi täällä, että naiset ei ikäänkuin uskalla tai viitsi sanoa ääneen, että nauttii elämästä ilman lapsien ja miehenkin läsnäoloa. Eikä se tee naisesta huonoa äitiä tai puolisoa, jos ei halua heidän kanssa olla koko ajan. Vapautukaa vähän!
Meilläkään ei ole mitään lastenhoitoapua, ja joskus puuduttaa. Nyt kun lapsi on hiukan kasvanut ja rahatilanne helpottanut, niin elämäkin helpottaa; äskettäin oltiin ekaa kertaa lomalla kolmeen vuoteen, ja kuukauden päästä saan olla ensimmäistä kertaa yksin (tai siis, ystävien kans mut nukkua yön yksin hotellissa) kahteen vuoteen. Mulla alkaa jo hermoa kiristää, että mussa on roikuttu 700 vuorokautta yhteen menoon ilman kunnollisia hengähdystaukoja. Siis lukuun ottamatta pikaisia piipahduksia harrastuksissa tai kaupungilla kun mies vahtii lasta. Nyt lapsi aloittaa hoidossa kahtena päivänä viikossa pari tuntia kerrallaan, ja sekin tuntuu hohdokkaalta. En edes tiedä, mitä tekisin kaikella vapautuvalla ajalla.;) Kohta tosin syntyy uusi lapsi ja sama roikkuminen alkaa alusta, mut tässä välissä saan nukkua raskausväsymystä pois ainakin kahdesti viikossa ja sekin on jo hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki pitää aina olla niin suunniteltua ja pilkulleen organisoitua? Ei ihme, että stressaannutte. Olen kahden pienen lapsen kanssa kotona, ja arki on yleensä mukavaa, kun ei vaadi liikoja.
Ja mikä ihmeen viikkosiivouksen organisointi??? Itse siivoan silloin, kun siihen on tilaisuus. Imurointiin menee max. se 15 min., vaikka silloin, kun lapset ovat päiväunilla. Pölyjä/lattioita voi pyyhkiä lasten leikkiessäkin. Ruuanlaitosta selviän helpoiten sillä, että lapset, vauva ja taapero, syövät usein purkkiruokaa (HUI!!!) ja jos teen itselleni, niin jotain helppoa tai haen/tilaan valmista/einestä. Mies syö kunnolla töissä.
Ja sen tajuaminen, että lapsilla ei tarvitse olla koko ajan ohjelmaa, itsekseen leikkiminenkin on ok. Eikä tarvitse olla ohjelmoituja tasan klo 10, 15 ja 18 ulkoiluja. En todellakaan tuollaista jaksaisi.
Samaa mieltä. Pitää osata relata. Silloin on itselläkin helpompaa.
Mä kyllä jaksan kaikki kotityöt yms, mutta vaikeaa, siis todella vaikeaa, on kestää kahden pienen uhmat. Lapset kiukuttelee turhasta, eikä todellakaan osaa arvostaa äidin hoivaa. Paitsi sitten ehkä 20 vuoden päästä ;)
Jos ei jaksa kotona niin vaihtakaa: ukko kotiin hoitamaan lapsia ja sinä töihin.
Jo loppuu vikinä.
Ei teillä ole päässä mielessä että olette kotona nimenomaan tuon takia; lapsien ja heidän tarpeiden.
Jos kävisitte töissä niin olisiko reilua jos kotona 247 oleva siippa alkaa heitteleen kotitöillä ja muulla? Mitä te sitten päivällä tekisitte?
Jos oleminen puuduttaa niin pitää rikkoa kaavoja: mennä tekemään puistojen sijaan jotain muuta, pitää jättää välillä ruoka tekemättä. Ruokaa voi tehdä ison satsin kerralla tai keittämällä ruokaa paljon yhtälajia, voi sitten nopeasti tehdä seuraavan ruuan vaan laittamalla uuniin.
Mikä pakkomielle teillä on päivittäin siivota?
Jotain voi jättää huomiselle ja osan viikonloppuun.
Jos ei raaski ketään pyytää lastenvahdiksi niin sitten se on ihan omaa hölmöyttä. On ihmisiä jotka selviää heidän leikittämisestä.
Tuntemuksia on että väsyttää mutta sitten tarttee tehdä niille jotain!
Siivoaminen on osa elämää: on sitten lapsia tai ei.
Jos menee töihin niin pitää siivota. Vähän järkeä tuohon ulinaan!
Kannattaisko välillä työnteko?
Jos ei kotona oloaan osaa arvostaa ja vetää marttyyrihupun päälleen niin ihan omaa valintaa.
loman tarpeessa oleva. Miehen mielestä mähän olen jo lomalla oikeastaan joka päivä, koska olen lapsen kanssa kotona ja voin käydä vaikka shoppailemassa keskellä päivää *silmien pyöräytys*. Tykkään olla lapsen (1v5kk) kanssa kotona ja en halua vielä viedä häntä hoitoon ja itse palata töihin, silti tarvitsen omaakin aikaa. Lastenhoitoapua ei meilläkään juuri ole. Missäpäin te apua kaipaavat asutte? Me asumme Helsingissä
Mä taas voisin kertoa sulle, ettei ole oikein rakentava asenne kohdella muita ihmisiä kuin idiootteja. Naisella, jolla on ennen lasta ollut edes jonkinlainen ura, harrastuksia ja koulutusta, on sen verran kapasiteettia, että hän tajuaa itsekin järjestää päiviinsä vaihtelua. Se, että jonain päivänä ollaan kirjastossa eikä puistossa tai se, että vie lapsenkin ulos syömään, ei poista sitä väsymyksen syytä; sitä, että on ensisijaisesti aina huomioitava toisen ihmisen tarpeet, koko ajan, oli oma vireystila mikä tahansa. Kuka tahansa väsyy puuduttavaan arkeen. Jopa työttömät väsyvät, vaikka heillä ei olisi lapsia ja päivät aikaa tehdä mitä mielivät, ja helppoakin työtä tekevät ihmiset valittavat joskus.
Se, että valittaa netissä anonyymina ei pitäis kaivaa muiden napaa ollenkaan. Ei äitien tarvitse olla sen täydellisempiä kuin muidenkaan ihmisen, vain siksi että heillä on lapsi. Minkä tahansa työpaikan kahvitunnilla kuulee turhempaa narinaa kuin mitä tässä ketjussa.
kaikki pitää aina olla niin suunniteltua ja pilkulleen organisoitua? Ei ihme, että stressaannutte. Olen kahden pienen lapsen kanssa kotona, ja arki on yleensä mukavaa, kun ei vaadi liikoja.
Ja mikä ihmeen viikkosiivouksen organisointi??? Itse siivoan silloin, kun siihen on tilaisuus. Imurointiin menee max. se 15 min., vaikka silloin, kun lapset ovat päiväunilla. Pölyjä/lattioita voi pyyhkiä lasten leikkiessäkin. Ruuanlaitosta selviän helpoiten sillä, että lapset, vauva ja taapero, syövät usein purkkiruokaa (HUI!!!) ja jos teen itselleni, niin jotain helppoa tai haen/tilaan valmista/einestä. Mies syö kunnolla töissä.
Ja sen tajuaminen, että lapsilla ei tarvitse olla koko ajan ohjelmaa, itsekseen leikkiminenkin on ok. Eikä tarvitse olla ohjelmoituja tasan klo 10, 15 ja 18 ulkoiluja. En todellakaan tuollaista jaksaisi.
Samaa mieltä. Pitää osata relata. Silloin on itselläkin helpompaa.
Mä kyllä jaksan kaikki kotityöt yms, mutta vaikeaa, siis todella vaikeaa, on kestää kahden pienen uhmat. Lapset kiukuttelee turhasta, eikä todellakaan osaa arvostaa äidin hoivaa. Paitsi sitten ehkä 20 vuoden päästä ;)
toisaalta taas niin että meillä lapset on 2v ja 4v, eivät enää syö purkkiruokaa vaan sitä samaa kotiruokaa mitä koko perhe. Imurointiin menee reilu puolisen tuntia, asumme isossa omakotitalossa. Kauluspaitoja en viitsi viedä pesulaan, kun mies käyttää niitä 5/viikko eli joka päivä töissä. Pesen ja silitän itse, tulee edullisemmaksi.
Erittäin hyvin numero 4? kirjoitti siitä, että langat on koko ajan käsissä ja takaraivossa tikittää organisointi. Juuri miehen kanssa väännettiin tästä viikonloppuna ja sanoinkin, etten enää jaksa sitä että minulta kysytään miten voin olla avuksi (jos sitäkään) vaan tarvitsen rinnalleni miehen, joka ottaa kantaakseen oman osansa vastuustaan sekä on aloitekykyinen. Oli kuulemma vaan organisointikysymys ja nyt mies sitten ainakin eilen hienosti ojensi pelleileviä lapsia pöydässä jne.
Teen itsekin varmasti automaattisesti liikaa kun tähän on tottunut, mieskin on varmasti tottunut siihen että kaikki hoituu kuin itsestään.
ps voitko mennä mummolaan tai avoimeen päiväkotiin trai tilata nll hoitsun 1 x viikko( 8 e tunti)