Olenko tylsä, kun opetan ettei joulupukkia ole olemassa?

Itsekin kerron tuleville lapsilleni. Silti meilläkin lapsuudessa vieraili joulupukki, koska se oli hauskaa.

Ehkä mekin voisimme ottaa joulupukin jouluumme joululeikkinä, kuten muutamalla oli.

Esikoinen siis 3,5 v. ja olen alusta asti kertonut ettei joulupukki ole oikeasti olemassa. Löytyykö muita, jotka opettavat näin heti alusta asti?

Meillä kyllä vietetään joulua, lähinnä (pakanallisesti) "perinteen" (lue: isovanhempien) vuoksi, mutta joulupukki ei vieraile eikä pukki tuo lahjoja. Vanhempani kyllä syöttävät tuota joulupukkia, joulupukille toivelistan kirjoittamista jne. lapselle, mutta minä olen lapselle selittänyt, että oikeasti pukki ei tuo mitään eikä kierrä jokaisen maailman lapsen luona, vaan kaikki ne pukit joita joulun alla näkee, ovat vain ihmisiä, joilla sellaiset vaatteet.

En vain ymmärrä miksi lapselle pitäisi uskotella höpötystä joulupukista. Miksei voi suoraan sanoa, että lahjat tulevat läheisiltä ihmisiltä sen sijaan että pukki toisi ne?

Minä olen kyllä sillä kannalla että lapsen uskoa ja mielikuvitusta tulisi tukea kaikin tavoin. Ja joulu on ainakin minulle ollut yksi niistä rakkaimmista asioista ja joulunajasta on paljon lämpimiä muistoja. Annetaan lapsien olla lapsia ja nauttia joulun taiasta, elämän realiteetteja ehtii pohtimaan sitten myöhemminkin.

Meneekö se lapsen luottamus kun hän huomaa että jumalakin on samanlainen uskonasia kuin joulupukki??

Eihän nuo mitään helppoja tilanteita tosiaan ole, kun selviää, että asia mitä on pidetty itsestään selvänä kotona, onkin kaikkea muuta kuin itsestään selvä. Mutta lapsi on varmaankin yleensä vanhempi silloin, toisin kuin tässä joulupukkiasiassa.

Esikoinen siis 3,5 v. ja olen alusta asti kertonut ettei joulupukki ole oikeasti olemassa. Löytyykö muita, jotka opettavat näin heti alusta asti?

Meillä kyllä vietetään joulua, lähinnä (pakanallisesti) "perinteen" (lue: isovanhempien) vuoksi, mutta joulupukki ei vieraile eikä pukki tuo lahjoja. Vanhempani kyllä syöttävät tuota joulupukkia, joulupukille toivelistan kirjoittamista jne. lapselle, mutta minä olen lapselle selittänyt, että oikeasti pukki ei tuo mitään eikä kierrä jokaisen maailman lapsen luona, vaan kaikki ne pukit joita joulun alla näkee, ovat vain ihmisiä, joilla sellaiset vaatteet.

En vain ymmärrä miksi lapselle pitäisi uskotella höpötystä joulupukista. Miksei voi suoraan sanoa, että lahjat tulevat läheisiltä ihmisiltä sen sijaan että pukki toisi ne?

Minä olen kyllä sillä kannalla että lapsen uskoa ja mielikuvitusta tulisi tukea kaikin tavoin. Ja joulu on ainakin minulle ollut yksi niistä rakkaimmista asioista ja joulunajasta on paljon lämpimiä muistoja. Annetaan lapsien olla lapsia ja nauttia joulun taiasta, elämän realiteetteja ehtii pohtimaan sitten myöhemminkin.

Mutta liittyykö ne muistot oikeasti juuri siihen joulupukkiin? Vai siihen kaikkeen muuhun joulun tunnelmaan?

Annetaan lapsien olla lapsia ja nauttia joulun taiasta, elämän realiteetteja ehtii pohtimaan sitten myöhemminkin.

Miksi juuri se tekee lapsista lapsia, etta he uskovat tiettyyn aikuisten keksimaan valheeseen? Eikohan se lapseuden maaritelma tule kuitenkin jostain muusta, ehka ihan lapsista itsestaan? Se, ettei usko joulupukkiin, ei luonnollisesti tarkoita, etta lapsen olisi pakko pohtia kaikkia muitakin "elaman realiteetteja".

listaa voisi jatkaa loputtomiin. yltiökylmät ja "järkevät" äidit kun haluavat tuhota leikin, luovuuden, satumaailman ja ilon. viesti on lapselle että " usko vaan järkeesi, ihmeitä ei ole". tuhoavaa, ihmisen "järki" kun todistetusti on hyvin rajallinen. Ja, eiköhän se pukki liity siihen J:n syntymäjuhlaan kuitenkin, lastenmaailmassa sitä vain on juhlittu niin että pukki tuo lahjoilla. voit tietysti tuohonkin etsiä noita rajuja pakanajuhla todistusaineistoa, mutta mitä sillä voitat.

mutta olet harvinaisen fiksu jos et opeta tuota satua.



Itse kerroin hyvin aikaisessa vaiheessa, että isä ja äiti ja muut ne lahjat laittavat.



Sitä paitsi joulupukilla uhkailu on ihan käsittämätöntä. Jos et ole kiltti, et saa lahjoja.

Ja kas jouluna sitten kuitenkin tulee lahjoja kassikaupalla.

jatkaa sitä omassa kodissani myös. Heti kun kynnelle kykeni, piti lahjoista kiittää antajaa. Tämä varmaan sitten selittää sen, että kummipoika ei ole koskaan kiittänyt antamastani joululahjasta. Revittekö te joulupukkiin uskovien lasten vanhemmat kortit pois vai miten se menee? Kai nyt korteissa lukee keneltä lahja on.

ei tosin myöskään suoraan sanottu että on satua.



Vauvavuonna joulupukkijuttu tuntui turhalta ja sen jälkeenkään ei ole tullut pukkia otettua mukaan kuvioihin. Ehkä yksi syy on se, että meillä joulua vietetään 2 päivää, siis kahtena päivänä lahjojen jako (eka mun/miehen vanhemmilla ja sitten toisen). Lapsi on myös auttanut lahjojen jaossa ja korteissa on aina lukenut jotain tyyliin "Matille isältä ja äidiltä".

Lapselle varmasti tylsää ja totista, kun ei voi mennä fantasiaan mukaan. Mitä pahaa olla lapsenmielinen?

Emme opeta että joulupukki olisi olemassa, vaan että se on joululeikki. Pappa esitti joulupukkia ja tottahan lapset hänet tunnisti muutenkin. Sitäpaitsi meillä opetetaan, että Jeesus on totta ja että joulun todellinen sanoma on Jeesuslapsen syntymä. Me käydään joulukirkossa, mutta lapset saavat kyllä leikkiä tonttuja jos haluavat.

Meillä uskotaan joulupukkiin, keijuihin, avaruusolioihin, tonttuihin, taikuuteen, ihmeisiin, Mikki-hiireen... lista on loputon.



Tuen lapsen uskoa ja ihmettelyä kaikkeen, mielikuvitellaan yhdessä minkälaista se keijupöly onkaan ja katsotaan tähtiä ja pohditaan elämää muilla planeetoilla.



Silloin kun ihminen lakkaa uskomasta ihmeisiin, hänestä on tullut "aikuinen". Sellaiseksi aikuiseksi en koskaan halua vaan tahdon aina ylläpitää kyvyn ihmetellä, hassutella ja mielikuvitella kuolemaan asti.



Se että joskus lapselle selviää ettei joulupukki joka meillä käy ole se korvatunturin joulupukki joka jakaa lahjat kaikille maailman lapsille ei poista sitä etteikö lapsesta (ja vähän aikuisemmastakin) olisi mukavaa ajatella että tällainen henkilö olisi kuitenkin ollut olemassa ja tiedä sitä vaikka olisi vieläkin :) Jouluntaika... ja monien muidenkin asioiden taika.. minä nautin niistä vielä 4-kymppisenä enkä todella aio viedä sitä lapseltani.



Lapsille kuuluu mielikuvitus, satuolennot, ihmeet ja ennekaikkea Joulupukki!

paljoa ole edes työstänyt tota joulupukkijuttua - musta vaan olis jotenkin suorastaan absurdi ajatus alkaa syöttää fiksulle lapselle totena jotain satua. Itse asiassa yksi vanhempi totesi mulle paheksuen, kun kuuli, että lapseni tietää, että lahjat jouluna ostaa äiti, isä yms, että "sehän on sellainen satu". Satupa juuri. Lapseni tuntee kyllä sadun ja tietää myös, ettei sadut ole totta.

että kun 1-vuotiaamme alkaa jotain joulusta ja lahjoista ja pukista ymmärtää, pidämme ne asiat jollain asteella taianomaisena, kuten ne ovat olleet itsellemmekin pieninä, mutta kyllä hän saa alusta alkaen tietää, että lahjoja annetaan läheisille ja, että kummit ja mummit ovat häntä muistaneet lahjoin. Tiedän pari perhettä, jossa pukin lisäksi on vielä joulumuori, joka tuo lahjoja pikkujouluna ja näitä salaisuuksia varjellaan kynsin hampain, lapset eivät voi mistään aavistaa, että vanhemmilla on näppinsä pelissä. Julmaa, kun tulee julki.

kunhan se nico-petterisi pitää suunsa kiinni päiväkodissa.

Isomman lapsemma kanssa kävi juuri näin, että päiväkodissa joku jessica oli julistanut koko ryhmälle, että joulupukkia ei ole olemassa.

Juuri aikaisemmin hoitajat olivat puhuneet jotain joulupukista.

Osa lapsista "haukkui" jessicaa valehtelijaksi ja osa tuli itkien käytävällä vastaan, että "äiti eikö joulupukki tulekaan meille aattona".

Suurin osa lapsista kuitenkin osaa elää satumaailmassakin ja ovat asioiden kanssa "sinut". Sitten on näitä tiukkapipo nicojen äitejä, jotka ovat niiiiin hienoja ja täydellisiä ihmisiä, että unohtavat lapsuuden kokonaan.

Kyllä se lapsi jossain vaiheessa itse tajuaa tämän tarun ja kasvaa onnellisena että sai olla lapsi.

Annetaan lapsien olla lapsia ja nauttia joulun taiasta, elämän realiteetteja ehtii pohtimaan sitten myöhemminkin.

Miksi juuri se tekee lapsista lapsia, etta he uskovat tiettyyn aikuisten keksimaan valheeseen? Eikohan se lapseuden maaritelma tule kuitenkin jostain muusta, ehka ihan lapsista itsestaan? Se, ettei usko joulupukkiin, ei luonnollisesti tarkoita, etta lapsen olisi pakko pohtia kaikkia muitakin "elaman realiteetteja".

Tosiaan ei varmasti lapsuusmuistot liity pelkästään joulupukkiin, mutta kyllä meillä vahvasti oli joulussa ja sen odotuksessa tontut, pukki, porot jne. ja se joulun odotus. Ja kyllä minusta lapsuuteen kuuluu se tietynlainen hyväntahtoinen "vedätys" aikuisten taholta.

Mutta tuo ap:n kirjoitus tuntui vaan niin surulliselta kun siitä sai sellaisen käsityksen että lapselle pitää kylmästi selittää että joulupukkia ei ole olemassa ja tää on vaan sellainen aikuisten keksimä juttu. Lapsia vartenhan se on keksitty... Muutenkin tuntuu niin kamalalta jos kovin monessa asiassa pitää aina selittää asia juurta jaksain aikuisten näkökulmasta. Ja mikä on kenellekin se totuus, tästä asiasta voisi käydä pitkiä keskusteluja.. Lapselle kun lähes kaikki on mahdollista, ei me aikuiset sellaista ajatusmaailmaa edes muisteta. Ja sitä pitää mielestäni vaalia kaikin tavoin; kaikki on mahdollista :)

Annetaan lapsien olla lapsia ja nauttia joulun taiasta, elämän realiteetteja ehtii pohtimaan sitten myöhemminkin.

Miksi juuri se tekee lapsista lapsia, etta he uskovat tiettyyn aikuisten keksimaan valheeseen? Eikohan se lapseuden maaritelma tule kuitenkin jostain muusta, ehka ihan lapsista itsestaan? Se, ettei usko joulupukkiin, ei luonnollisesti tarkoita, etta lapsen olisi pakko pohtia kaikkia muitakin "elaman realiteetteja".

Tosiaan ei varmasti lapsuusmuistot liity pelkästään joulupukkiin, mutta kyllä meillä vahvasti oli joulussa ja sen odotuksessa tontut, pukki, porot jne. ja se joulun odotus. Ja kyllä minusta lapsuuteen kuuluu se tietynlainen hyväntahtoinen "vedätys" aikuisten taholta.

Mutta tuo ap:n kirjoitus tuntui vaan niin surulliselta kun siitä sai sellaisen käsityksen että lapselle pitää kylmästi selittää että joulupukkia ei ole olemassa ja tää on vaan sellainen aikuisten keksimä juttu. Lapsia vartenhan se on keksitty... Muutenkin tuntuu niin kamalalta jos kovin monessa asiassa pitää aina selittää asia juurta jaksain aikuisten näkökulmasta. Ja mikä on kenellekin se totuus, tästä asiasta voisi käydä pitkiä keskusteluja.. Lapselle kun lähes kaikki on mahdollista, ei me aikuiset sellaista ajatusmaailmaa edes muisteta. Ja sitä pitää mielestäni vaalia kaikin tavoin; kaikki on mahdollista :)

Joulupukkijuttu taitaa kuitenkin olla ainoa, jossa aikuinen tietoisesti ja järjestelmällisesti valehtelee lapselle. Muut sadut ja tarinat ovat sellaisia, että lapsi uskoo ja kuvittelee osittain sen verran kuin haluaa, mutta ei asioita tuputeta lapselle totena. Jos lapsi kysyy, onko muumeja oikeasti olemassa, niin todennäköisesti vanhempi ei rupea vänkäämään, että kyllä varmasti on. Miksi joulupukin kohdalla toimitaan toisin?

Lapselle kun lähes kaikki on mahdollista, ei me aikuiset sellaista ajatusmaailmaa edes muisteta. Ja sitä pitää mielestäni vaalia kaikin tavoin; kaikki on mahdollista :)

Juuri noin minakin ajattelen: mutta _juuri siksi_ en rupeakaan sekaantumaan lasteni hyvaan, taydelliseen mielikuvitusmaailmaan kertomalla heille joulupukista totena, koska ajattelen, etta heidan oma mielikuvituksensa on paljon parempi ja rikkaampi kuin tama aikuisten keksima tylsahko tarina.

Lapselle kun lähes kaikki on mahdollista, ei me aikuiset sellaista ajatusmaailmaa edes muisteta. Ja sitä pitää mielestäni vaalia kaikin tavoin; kaikki on mahdollista :)

Juuri noin minakin ajattelen: mutta _juuri siksi_ en rupeakaan sekaantumaan lasteni hyvaan, taydelliseen mielikuvitusmaailmaan kertomalla heille joulupukista totena, koska ajattelen, etta heidan oma mielikuvituksensa on paljon parempi ja rikkaampi kuin tama aikuisten keksima tylsahko tarina.

Eli tavoite on molemmilla sama, antaa lapsen olla lapsi ja uskoa ihmeisiin :) Minusta Joulupukki kuuluu tähän kategoriaan, sinusta ei ja asia on ihan ok :)