Lue keskustelun säännöt.
Täällä yksi tylsistynyt adoptio-odottaja. Haluaisitko kysyä jotain?
16.10.2010 |
On tosi tylsä ilta, oon yksin hereillä, eikä vielä nukuta. :)
Kommentit (29)
Olimme jo sopineet, että emme enää uuteen prosessiin lähde, mutta sitten kuitenkin mietimme hiljaa itseksemme kumpikin, että pitäisikö sittenkin. :) Eräänä iltana asia sitten selvisi ja laitoimme prosessin käyntiin heti seuraavana päivänä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan toivottaa kovasti onnea odotukseen!
Aiotteko jopa viedä hänet sinne jonain päivänä katsomaan, mistä on lähtöisin?
haluan toivottaa kovasti onnea odotukseen!
ap
Kuuntelemme lapsen kotimaassa tehtyä musiikkia, syömme maan ruokia, pidämme lippua esillä jne.
Ja tarkoitus on lähteä käymäänkin kotimaassa, kunhan lapset vähän kasvavat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla jokin vakava sairaus, kuten aids? Jos voi, niin annetaanko perheelle jotain erityiskoulutusta tai tukea sairaan lapsen hoitoon.
Mutta hiv-lapsia ei minun tietääkseni tule Suomeen mistään. Erityistarpeista lasta adoptoivien täytyy periaatteessa saada sosiaalityöntekijältä hyväksyntä aikeilleen, eli asiaa pitää käsitellä ennakkoon neuvonnassa.
ap
Ps. taisin unohtaa tuossa aiemmin vastata yhteen kysymykseen. Eli biologinen lapsemme on yhteinen, ei olla uusperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alkoi väsyttää ja taidan painella tuonne räkänokkieni kainaloon. :)
ap
että adoptiolapset ovat omia, koska niin moni kysyy, onko omiakin lapsia. On aika ärsyttävää... Yhtä omia nuo ovat meille molemmat, mutta silti, kun meidät nähdään adoptiolapsemme kanssa, meiltä kysytään, onko meillä omia lapsia. :(
Rakkauden syntyminen kesti kyllä aika kauan. Mutta en minä tuota biolastakaan rakastanut heti. Meni siinäkin aikaa. Sitä en tiedä, kumpaa kohtaan olen pitkähermoisempi, sillä tuo biolapsi ei testaa hermojani niin paljon kuin tuo adoptoitu...
ap