Muuttaako ulkomaille vai jäädä Suomeen?

Olen asunut jo 10 vuotta pois Suomesta. Sekaan mahtuu vuosia USA:ssa ja vuosia Euroopassa. Olen viihtynyt hyvin, koti-ikava tulee yleensa kun vierailemme Suomessa mutta muuten en haluaisi muuttaa takaisin Suomeen. Viimeisin muutto oli muutama kuukausi sitten juuri tanne New Jerseyhin. Tutki asuin alue tarkkaan, samalla alueella voi olla hyvia ja huonoja kortteleita, ikaan kuin lapinakyvia aitoja joita ei "yliteta". Me tutkimme paljon tuota greatschools.org, junarata/kulku yhteyksia njtransit.com ja internetin keskustelu palstoja mm. citi-data.com. Etsimme aluksi myos parin kuukauden pienen vuokra kampan etta ehdimme rauhassa tutkia vuokratarjontaa ja ajella alueilla(tarkeaa).



Tosiaan tyohaastattelussa on tarkeaa puhua terveiden huolto vakuutuksesta, toinen mika kannattaa ottaa huomioon on tyomatkat, itse kaytan junaa ja lautta Manhattanille n.$500-600/kk tulisi jos maksaisin kaikki itse ilman alennuksia. Autopaikaa on vaikea saada juna-asemien lahelta ja voivat olla aika kalliita, meidan kaupungissa jonotus on n. 3 vuotta.



Onnea matkaa!

http://www.southparkstudios.com/full-episodes/s14e09-its-a-jersey-thing

greatschools.org onpa tosi hyödyllinen sivu, kävin heti katsomassa oman alueen kouluja. Kiitos!!

Toisaalta mitä pidempään on sitä vaikeampi on palata. Jossain vaiheessa lapset ei halua enää palata.



Haluatko seikkailua vai tuttua turvallista?



Unohda ne tyhmät stereotypiat elämästä jenkeissä, niitä viljelee yleensä ne jotka ei koskaan oo siellä edes käyny.



t.ulkosuomalainen jenkeistä

Kun miehesi menee työhaastatteluun tulee varmasti esille (tai kannattaa kysyä) minkälaisella viisumilla hän olisi menossa. Puoliso saa automaattiisesti vastaavan "puolisoviisumin" ja joissain kategorioissa on mahdollista saada työlupa ilman mitään suurempaa paperisotaa. Tai näin oli ainakin muutama vuosi sitten, kun USA:ssa asuimme. Kun tiedät mistä viisumista olisi kyse, voit hakea netistä tietoa puolison oikeuksista.



Yksityiskouluja tosiaan tuskin mikään työnantaja korvaa, varsinkin jos miehesi palkataan "paikallisena" työntekijänä (ei siis ole lähetetty työntekijä). Mutta kiinteistövälittäjt osaavat ohjata oikeille alueille ja miehesi tulevat työkaverit varmaankin antavat mielellään omia vinkkejään. Ja kun tiedätte asuinalueen, voit katsoa netistä koulupiirin tietoja ja koulujen rankkauksia, googlessa esim kaupungin nimi ja ISD (independent school district). Ja tosiaan tuo koulupiiri on myyntivaltti asuinnoissa, joten myytävissä kyllä mainitsevat hyvän koulupiirin :)



New Jerseyon eurooppalaisille ystäville sikälikin hyvä, että sinne pääsee Suomesta helposti suoralla lennolla. Helpottaa jatkossa omaakin matkustamistanne Suomen-lomille.



Omasta mielestäni USA:ssa oli paljon helpompaa asua pienten lasten kanssa kuin Suomessa. Palvelut pelasivat ja lähes kaikki oli "lapsiystävällistä", siis ravintolat, kaupat, nähtävyydet. Ja palveluita tosiaan on joka lähtöön. USA:ssa myös yleensä pystyy hyvin elämään yhden vanhemman tuloilla, jos miehesi on hyväpalkkaisessa siantuntijatehtävässä. Kannattaa tosin selvitellä todelliset elinkustannukset etukäteen, että tietää onko palkka oikeasti "hyvä". Elinkustannusten välillä on huimia alueellisia eroja. Mikä on hyvä palkka keskilännessä ei ole sitä New Yorkissa jne.



Yleisesti ottaen olen samaa mieltä kuin muutkin, USA:laiset ovat avoimia ja avarakateseisia ja tottuneet erilaisiin ihmisiin. Ja maasta löytyy ihmisiä joka lähtöön, joten etköhän sinäkin löydä omanlaisiasi ystäviä. Hetken voi tietysti löytää se oma ystäväpiiri.



Vielä: jos miehesi halutaan palkata USA:an niin palkkaneuvotteluissa voi neuvotella miltei kaikesta mahdollisesta: kuinka monta lomaviikkoa vuodessa (alkuun yleensä vain kaksi, lisäviikoista voi neuvotella tai sopia, että ottaa esim viikon palkattomana tuon palkallisen lisäksi), muuttokustannuksista (usein korvataan ainakin suurin osa, vaikka ei olisikaan lähetetty työntekijä, täytyy vain osata pyytää...), vakuutukset yleensä aina kuuluvat koko perheelle, mutta kannattaa hieman perehtyä asiaan, eläkesäästöjärjestelmä, mahdolliset optio- tai osakeosto-ohjelmat jne. Kannattaa tosiaan neuvotella, firmasta riippuen esim. muuttokustannuksia tuskin automaattisesti paikalliselle työntekijälle korvataan.

siis "Asiantuntijatehtävissä" ei "sian..." :)



ja "Hetken voi tietysti kestää..."



40

Olen yrittänyt hänelle toitottaa sitä, kuinka tärkeää olisi neuvotella vakuutus koko perheelle jne. Mutta hän on sitä mieltä, että jos saa isompaa palkkaa, niin voidaan maksaa omat vakuutuksemme omasta pussista.



Mutta eikö ole parempi kuulua työnantajan vakuutuksen piiriin?!?



Lähinnä olen huolissani hänen taidoistaan neuvotella noita etuja... pitäisi itse mennä neuvottelemaan ;)



Tunnen kyllä muutamia amerikkalaisia, jotka ovat todella miellyttäviä ja fiksuja ihmisiä. Ennakkoluulot eivät liity niinkään ihmisiin. Joka paikasta löytyy niin rupusakkia kuin ns. parempaa väkeä.



Minua epäilyttää eniten se, kuinka sopeudun elämään kahden auton varassa (inhoan autolla ajoa) ja siihen, että joka paikkaan menemiseen tarvitaan autoa. Nykyisin käytetään paljon julkisia ja kävellään.



Toinen on se, kuinka mahdamme viihtyä suburbissa jossa on täysin kuollutta öisin. Ja omakotitalossa, jossa tunnen oloni turvattomaksi (pidän kerrostaloasumisesta).



Kolmas ennakkoluulo liittyy yleiseen turvallisuuteen kadulla iltaisin jne.



Miten muuten vähälaktoosiset/laktoosittomat tuotteet, ovatko kuinka yleisiä Jenkeissä? Käsittääkseni niitä on tarjolla jonkin verran.



Nuo viisumiasiat ovat todellakin sellaisia, että niistä ei ole vielä tietoa.

ensin käymään siellä New Jerseyssä, että näet vähän mitä se meininki siellä on.

Jos et ole KOSKAAN ollut jenkeissä, on aika hullua tehdä päätös ilman yhtäkään vierailukäyntiä siellä. Samalla sitten etsit sen oikean asuinalueen.



Ja muuttoasioista ei tod.kannata suunnitella,jos ei ole vielä pienintäkään hajua viisumiasioista, ne ovat siinä maassa ERITTÄIN hankalia!



Amerikkalainen elämäntapa on toki erilaista kuin eurooppalainen,mutta ota myös huomioon että amerikkaan mahtuu satoja erilaisia alueita,kulttuureita,pikkukaupunkeja/isoja kaupunkeja ja jokaisessa niistä on TÄYSIN erilaista asua.



mene nyt hyvä ihminen ensin pienelle reissulle ja miettikää vasta sitten!

Sisareni on naimisissa USAlaisen kanssa ja hänellä on pieniä lapsia.



Jos minulla ei olisi teini-ikäisiä lapsia, jotka pitäisi repiä irti koulustaan, kavereistaan ja harrastuksistaan, ja minulla olisi mahdollisuus lähteä sinne (esim. oman tai miehen työn kautta) kahdeksi vuodeksi, niin lähtisin heti. Mutta tuskin olisin halukas lähtemään sinne loppuelämäksi. Sinuna miettisin myös sitä, millaiset mahdollisuudet miehelläsi olisi saada uudelleen töitä Suomesta, jos ette viihdy USAssa.



Sinänsä New Jerseyssä on paljon mukavia alueita, joissa voi liikkua (myöhään illallakin) turvallisesti. Amerikkalaiset ovat myös innokkaita tekemään tuttavuutta, joten heidän kanssaan tutustuu helposti. Hyvien ystävien löytäminen voi sitten olla hankalampaa. Tosin ainakin sisarellani on amerikkalaisten ystävien lisäksi paljon ystäviä myös alueella asuvien suomalaisten joukossa. Suomalaisten kanssa tutustumista auttaa se, jos osallistuu Suomi-kirkon (Manhattanilla) toimintaan. Kaikki eivät ole siellä mitenkään erityisen hartaan uskonnollisia, mutta jos periaatteellisista syistä ei halua olla tekemisissä kirkon kanssa, niin muiden suomalaisten löytäminen voi olla selvästi vaikeampaa.



Vaikka ruoka, vaatteet ja bensa ovatkin USAssa halvempia, niin silti siellä eläminen kokonaisuudessaan tuntuu olevan selvästi Suomea kalliimpaa. Minulle on tullut sellainen tuntuma, että samaan elintasoon, johon Suomessa riittävät perheeltä 60000 euron vuositulot (brutto), tarvitaan USAssa noin 100000 dollarin vuositulot.



Kaksi autoa on melkein joka paikassa välttämättömyys.



Lapsiperheessä kahden vanhemman töissäkäynti on selvästi vaikeampaa järjestää kuin Suomessa. Työpäivät ovat pitempiä, lomat lyhyempiä, hyviä hoitopaikkoja vaikeampi löytää ja hoitopaikat selvästi Suomea kalliimpia (700 dollaria kuukaudessa on halpa hinta yhden lapsen kokopäivähoitopaikasta, useimmat paikat ovat kalliimpia). Vielä kouluikäisille lapsille tarvitsee jonkin hoitojärjestelyn.



Sanoit, että Suomessakin lasten sairausvakuutukset ovat kalliita. Tässä asiassa sinulla ei taida olla oikein käsitystä suuruusluokista. Sanoisin, että USAssa lapsen sairausvakuutus tyypillisesti maksaa kuukaudessa enemmän kuin mitä se Suomessa maksaa vuodessa.



Vaikka tulovero on USAssa suomalaista alhaisempi, niin pitää ottaa huomioon se, että meidän kunnallisveroa vastaava vero kerätään siellä kiinteistöverona. Ei ole mitenkään harvinaista, että ihan tavallisesta omakotitalosta hyvällä alueella pitää maksaa kiinteistöveroa tuhat dollaria kuukaudessa tai enemmänkin. Vuokratalon kiinteistöveron maksaa tosin omistaja, mutta vero näkyy toki vuokrassa.

tuloilla pärjäätte ja haukut Suomea huonoksi?

Unohdin vielä mainita New Jerseyn säästä. Kesällä on yleensä kaksi kuukautta tukahduttavan kuumaa (yli 30 C). Sisällä on kyllä yleensä ilmastointi, mutta ulos ei viitsi lasten kanssa mennä juuri kuin joko varhain aamulla tai myöhään illalla. Jos tykkäät siitä, niin sitten se ei ole tietenkään ongelma.



Talvella sää on tosi vaihteleva. Sisareni paikkakunnalla on joka talvi monta päivää, jolloin koulut on suljettu runsaan lumentulon vuoksi. Sitten voi kuitenkin käydä niin, että lumi sulaa muutamassa päivässä ja yhtäkkiä on 15 astetta lämmintä.

työnantajan kautta. Jos ei sitä kuulu sopimukseen, voi työpaikan sitten oikeastaan unohtaa. USAssa ei ole varaa sairastua jos ei ole vakuutusta ja se on ihan vakavasti otettava tosiasia.

Ollaan asuttu USAssa nyt 16 v ja turha muuta edes ajatella.

Vaikka on tuo vakuutuskin, silti joudutaan maksamaan vielä itse omavastuita.

Alku palkkaa pitää sitten saada 4 hengen talouteen tuolle alueelle siinä $ 100 000.

Ap on saanut monia hyviä neuvoja. Komppaan sitä että kannattaa todella olla jonkinlainen paluusuunnitelma jos ette viihdykään, varsinkin miehesi kohdalla joka ei ehkä haluakaan palata Suomeen. Eli miten toimitte jos olette tästä eri mieltä? Silti ei kannata heti heittää hanskoja tiskiin vaan antaa sopeutumiselle runsaasti aikaa.



Multa on myös vaatinut sopeutumista muuttaa Helsingistä suburbiin, siis se juuri että autoa vaaditaan kaikkeen eikä julkisia voi käyttää. Lähialueella on viehättäviä kaupunkeja, ihan 10 minuutin ajomatkan päässä on ihana, historiallinen pikkukaupunki, mutta siellä emme koulujen takia voi asua. Eli autolla ajaminen ja liikenteessä istuminen kyllä ärsyttää, toisaalta se tekee elämän helpoksi pikkulasten kanssa.



Vinkkinä: valitkaa kotinne sellaiselta alueelta jossa on kävelyteitä, puistoja tms. jotta ette joudu ihan automottiin. Meiltä pääsee kävellen lenkkipolulle, rannalle, leikkipuistoon ja pariin pikkukauppaan, se auttaa entistä stadilaista ;)



Mutta sitten päinvastaiseen kysymykseen, täällä kun on monta ulkomammaa kuulolla. Missä tapauksessa on hyvä paluumuuttaa Suomeen? Asia on vaikea kun emme ole komennuksella, eli kyse on elämänpituisista päätöksistä. Ja jos on ulkomaalainen puoliso, aina jompikumpi joutuu joustamaan ja olemaan enemmän tai vähemmän ulkopuolinen.



Toisaalta, olemme kokeilleet monta vuotta kumpiakin kotimaitamme ja antaneet lapsillemme kasvualustaa kummastakin. Paluumuutto ja sen tuomat shokit ovat tuttuja. Nyt tilanteemme on se että jo teini-ikäinen tyttäreni haluaisi meidän muuttavan takaisin Suomeen, eli enää ei pelkästään vanhemmat ole ne jotka asiaa puntaroivat. Olemme tällä jaksolla asuneet täällä kohta kolme vuotta, ja tyttäreni toive palaamisesta on ollut pitkäkestoinen. Hän viihtyy täällä aika hyvin, hänellä on yksi sydänystävä, pärjää hyvin koulussa jne, mutta ei ole hirveästi mukana harrastuksissa. Suomessa hänellä on myös pari hyvää ystävää, ja hän haluaa ennenkaikkea Suomen kouluun ja itsenäisempään liikkumiseen mitä koki asuessaan kaupungissa.

Sekä miehellä että minulla on joustavat työt jotka olisivat mahdollisia myös Suomessa, ja miehelläni on siellä vielä tallella työkontakteja. Itse olen nyt kotona kun hiljattain saimme kaksoset. Meillä on myös koululainen teini-ikäisen lisäksi, eli neljä lasta.



Vauvojen syntymän jälkeen oma veto Suomeen kasvoi kun mietin hoitomaksuja ja muutenkin perheen ja työn yhdistämistä. Täällä meillä ei ole minkäänlaisia tukiverkostoja suvun puolesta. Nyt irtisanouduin täällä työstäni ollakseni kotona, ja aika yksin sitä joutuu pärjäämään vaikka toki tuttavia ja ystäviä on.



Suurin este muutolle on toisaalta mieheni jaksaminen Suomen ilmastossa (sekä henkisessä että luonnon!) ja toisaalta en oikein enää jaksaisi muuttoruljanssia Atlantin taakse. Vaikka isommat lapset haluavat Suomeen, pelkään sitä henkistä taakkaa mitä muutokset tuo isommille lapsille.



On kuitenkin selvää että haluaisin muuttaa takaisin. Ajatuksia?

Googlettaminen ja tämän palstan lukeminen on antanut paljon asioita puntaroitavaksi liittyen muuttoon.



New Jersey on Yhdysvaltojen kallein osavaltio ja sen kyllä huomasi, kun katselin joitain paikallisten kiinteistöfirmojen kotisivuja.



Ja vaikka saisinkin töitä, kannattaako taloudellisesti lasten päivähoidon vuoksi tai työmatkojen/pitkien työpäivien takia.



Eli toisin sanoen, miehen palkan tulisi olla tarpeeksi suuri että pärjäämme taloudellisesti. 100000 dollaria vuodessa kuulostaa todella hurjalta palkalta, mutta mielenkiinnolla jäämme odottamaan työhaastattelua jossa se asia selviää.



Kävinkin katsomassa sen suomalaisen seurakunnan sivuilla, hyvä tietää että siellä olisi joku "tukikohta".



Ei minulle ole niin väliä, vaikka ei takaisin Suomeen tultaisikaan. Maailma on mukavia paikkoja pullollaan. ;) Jos ei tuolla viihdy niin sitten voi muuttaa jonnekin ihan muualle.



Ps. en tietääkseni ole missään vaiheessa haukkunut Suomea paskaksi maaksi vaikka joku täällä niin oli käsittänyt.

Oletko ihan varma, että elätte molemmat tuolla palkalla? Se vastaa kahden keskituloisen palkansaajan tuloja Suomessa.

noin 55000e bruttovuosituloilla. Toki asumme kerrostaloasunnossa (omistusasunto) emmekä aja autolla. Eipä valtion palkoissa ole hurraamista mutta toisaalta vapaa-aikaa on ollut mukavasti ja perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen on ollut helppoa.



Tällä hetkellä tulomme ovat vielä pienemmät, kun olen hoitovapaalla.



Eli ei ne suuret tulot vaan pienet menot...



Mutta tosiaan, eihän tuo 70000e enää niin paljolta kuulosta kun miettii. Siis sikäli jos normaaliin elämiseen vaaditaan asunto omakotitaloalueelta ja kaksi autoa.



Ap

etta miehesi ei ole suomalainen, mista han on? Sellainenkin asia voi painaa paljon etta taalla han ei olisi silmaanpistava "ulkomaalainen" vaan ihan massaan sulautuva tavis. Tiedan kokemuksesta.

vaikka aika vähän mieheni herättää Suomessakaan huomiota. Jonkin verran kuitenkin. Vaaleaihoinen mutta muuten tumma ja selvästi "ulkomaalaisen näköinen". :) Euroopasta kotoisin.



Kieltämättä ajatus siitä, että olisi muidenkin silmissä aidosti ihan tavallinen perhe kiehtoo. Muutenkin Suomessa vallalla oleva mamudebatti ja joidenkin väestöryhmien asenteet menevät itseltäni yli ymmärryksen.



Ap

on totta, että lasten päivähoito on kallista USA:ssa. Lapset kuitenkin aloittavat koulu-uransa nuorempina kuin Suomessa ja koulupäivät ovat pidempiä kuin Suomessa, joten viimeistään silloin on hyvä aika palata työelämään. Niin monet amerikkalaisetkin tekevät. Eli loputtomiin ei yhden tuloilla tarvitse elää. Tosin sitten ryhtyisitte säästämään lasten yliopistomaksuihin :).



Millä alalla miehesi on? Ei tuo USD 100000 vuodessa ole mitenkään erityisen suuri palkka yritysmaailmassa, mutta kokemusta tuohon tietysti vaaditaan. Alasta ja hommasta riippuen esim. kunnilla voi taas olla huomattavasti pienemmät palkat koulutetullekin.

New Jersey on Yhdysvaltojen kallein osavaltio ja sen kyllä huomasi, kun katselin joitain paikallisten kiinteistöfirmojen kotisivuja.

Olen kyllä aika lailla varma, että esim. Connecticutista ja New Yorkista löytyy vielä kalliimpia paikkoja asua. Ja Kaliforniasta myös. Asuntojen hinnat vaihtelevat paljon kaupungeittain ja koulupiireittäin.