Lue keskustelun säännöt.
Mieheni vastustaa minun juoksuharrastusta
15.10.2010 |
Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta.
lapsia 2
Joten lisäkiloja rupesi tulemaan kun lähestyin 40 ikäluokkaa
Aloitin kuntoilun ja olen nyt innostunut juoksemisesta.
Osallistuin juoksukouluunkin. Kiloja on alkanut lähtemään, mutta olen nyt ihan tyytyväinen ja en oikein siitä unelmoi että laihempi olisin
Ennätykseni puolimaratooniin on vähän yli 2 tuntia. Nyt aion osallistua maratooniin ja mieheni on sitä vastaan.
Hän on jo kyllästynyt, ei aio tulla ja osallistua edes katsojana. Olen yrittänyt saada hänet mukaan. Ostanut hänelle kalliit juoksukengätkin, ja vähän hän yhteen aikaan innostui.
Onko ongelmana se että aamuisin hän vaatii xxx ja minä olen nyt aikaisin ylhäällä ja lenkille menossa. Aamut ovat olleet paras aika juosta. Lapset nukkuvat myohään silloin kun voivat.
Harmittaaa
Nyt kannustakaa te minua.
Hiukan pelottaa, maratooni on pitkä matka. Toivon voivani juosta sen juuri alle 5 tunnin. En tiedä ollenkaan voinko koko matkan juosta.
Tuntuu aivan kuin joutuisin salaa menemään ja karkaamaan päästäkseni edes koko tilaisuuteen
Kommentit (22)
jotka ovat eronneet kun toinen on hurvahtanut juoksuun.
Se on aika kiinteä yhteisö ja kisamatkoilla tapahtuu aina kaikenlaista. Puolisot ei ymmärrä kun eivät juokse jne..
Lisäksi maratonhurvahtaneet on aika rasittavia. Kun kisa lähestyy, alkaa pinna kiristyä ja hiukan ylikuntokin vaivaa. Toinen vauhkoaa kilometriajoista ja sykkeistä ja toista ei kiinnosta tippaakaan. Elä siinä sitten normaalielämää.
Perheen elämä valjastetaan näiden marojen ympärille ja perheen pitäisi kulkea matkassa ja olla kiinnostunut.
Itse asiassa 2 tunnin puolikas ei ole edes hyvä aika, että sen takia kannattaisi hehkuttaa perhe-elämä sekaisin.
Ja itsekin olen juossut parikymmentä kokonaista ja puolikkaita en enää ole laskenutkaan, joten aika lähellä olen tätä maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hykerryttävän iso asia, minustakin, vaikken edes tunne sinua! :D Olen silti tosi tyytyväinen puolestasi, voin vain kuvitella miltä tuntuu juoksun jälkeen, "jes mä tein sen". Varsinkin jos on nollakunnosta lähdetty.
Anna miehen mutista, onnetonhan sinusta tulisi, jos hänen vuokseen luopuisit. Jos ei osaa iloita niin ei sitten - meitä täällä moni iloitsee sun puolestasi/kanssasi, kuten näet! :)