Käilö vastaa kysymyksiin klo 13 saakka

valittavat synnyttäjät? Lähinnä tarkoitan sellaista tyhjän marisijaa jolle mikään ei ole hyvä.

vaikuttaako oman äidin synnytys omaan synnytykseen, eli onko verrattavissa? jos esim. omalla äidillä helpot synnytykset, onko itselläkin tai toisinpäin?

valittavat synnyttäjät? Lähinnä tarkoitan sellaista tyhjän marisijaa jolle mikään ei ole hyvä.

No kyllä ärsyttää, mutta yritän olla näyttämästä ärsyyntymistä ja hoitaa kuten kaikkia muitakin.

-80 luvulla synnytykseen valmistauduttiin niin, että pieni vesiperäruiske; avopaita, kyljelleen, lämmintä vettä noin puoli litraa (?) tippatelineessä roikkumassa olevasta metallisesta kannusta ja sitten suoli tyhjäksi, vessassa ravaamista, siinä supistelujen ohessa.



Myös koko alapää ajeltiin.



Enää ei kuulemma näin toimita.



Miksi ei ja miksi aiemmin toimittiin? Mitkä siis olivat aikaisemmin perustelut että suoli tyhjäksi täysin ja nyt ei haittaa, jos tulee ulostetta synnytyksen yhteydessä?



Toinen kysymys: kun synnytyksessä moni asia on muuttunut, mm. asenne synnyttäjiä kohtaan, kohtelu - miten vanhan kaartin kätilöt ovat pystyneet muuttamaan toimintatapaansa ja asenteita? Mistä muutos inhimillisempään on lähtenyt? Osastonhoitajista? Kätilöistä - nuori polvi saapui ja os.hoitajat huomasivat että entiset tavat ovat epinhimillisiä ? Mistä siis?

vaikuttaako oman äidin synnytys omaan synnytykseen, eli onko verrattavissa? jos esim. omalla äidillä helpot synnytykset, onko itselläkin tai toisinpäin?

Jonkin verran saattaa vaikuttaa, mutta ei se mikään ehdoton sääntö ole. Siis tyttären synnytys saattaa mennä samaa rataa kuin äidillä.

Repesin synnytyskertomuksen mukaan vaginasta ja välilihasta, tikkejä oli nähtävissä parin sentin päähän peräaukosta. Papereissa ei kuitenkaan lue, kuinka pahasta repeämästä oli kyse. Osaisitko arvella?

Luin tuolla aiemmin ketjua, jossa joku mietti, että neljäs synnytyksensä saattaa jo olla hyvinkin nopea. Ja itsekin olen ajatellut, että nyt kolmannessa synnytyksessä ei ehkä kannata kuhnailla kotona kovin kauan, kun toinen synnytys oli ensimmäistä pari tuntia nopeampi.



Onko sellaista olemassa, että synnytykset ovat kerta kerralta nopeampia?

-80 luvulla synnytykseen valmistauduttiin niin, että pieni vesiperäruiske; avopaita, kyljelleen, lämmintä vettä noin puoli litraa (?) tippatelineessä roikkumassa olevasta metallisesta kannusta ja sitten suoli tyhjäksi, vessassa ravaamista, siinä supistelujen ohessa.

Myös koko alapää ajeltiin.

Enää ei kuulemma näin toimita.

Olipa mielenkiintoisia, mutta vaikeita kysymyksiä, en tiedä osaanko vastata. Vastaukset ovat omia ajatuksiani, eivät ainoita oikeita. Peräruiskeista ehkä osaksi luovuttiin sen vuoksi, että moni synnyttäjä alkoi kieltäytyä niistä.

Karvojen ajelulla ajateltiin, että on hygienisempää ommella episiotomiat ja repeämät, kun ei karvoja jää väliin. Nykyisin tehdään episiotomia paljon harvemmin. Ja monet tulevat synnyttämään valmiiksi ajeltuina.

Miksi ei ja miksi aiemmin toimittiin? Mitkä siis olivat aikaisemmin perustelut että suoli tyhjäksi täysin ja nyt ei haittaa, jos tulee ulostetta synnytyksen yhteydessä?

Toinen kysymys: kun synnytyksessä moni asia on muuttunut, mm. asenne synnyttäjiä kohtaan, kohtelu - miten vanhan kaartin kätilöt ovat pystyneet muuttamaan toimintatapaansa ja asenteita? Mistä muutos inhimillisempään on lähtenyt? Osastonhoitajista? Kätilöistä - nuori polvi saapui ja os.hoitajat huomasivat että entiset tavat ovat epinhimillisiä ? Mistä siis?

En tiedä mitä epäinhimillisyydellä tarkoitat. Kyllähän käyttäytyminen lähtee jokaisesta itsestään, ei siihen vaikuta koulutus eikä esimies.

Tuosta yhdestä kysymyksestä tuli mieleen asia toisinpäin.



Minulla alatiesynnytykset eivät tuottaneet ongelmia, lantio oli tilava jne.



Tytär on aikuinen, ei lapsia eikä ole raskaana. Hän on kuitenkin malliltaan täysin erilainen kuin minä.

Hänen isänsä äiti sekä tätinsä (isän sisko) ovat joutuneet sektioon, koska lantio on ollut niin ahdas ettei vauvat ole syntyneet. Mitenkään erityisen hoikkia tai kaitalanteisia heistä kukaan ei kylläkään ole, lyhyitä / pienikokoisia kylläkin.

Tyttären kropan malli ym. ovat ihan samanlaiset kuin isän suvun naisilla.



Oletan, että synnytyskään ei onnistu, vaan vaatii sektion.

Koska vertailukohteena pitää käyttää mummoa ja tätiä, eikä minua, äitiä, ryhdytäänkö sektiota harkitsemaan vai yritetäänkö yhtäkaikki alateitse?

Repesin synnytyskertomuksen mukaan vaginasta ja välilihasta, tikkejä oli nähtävissä parin sentin päähän peräaukosta. Papereissa ei kuitenkaan lue, kuinka pahasta repeämästä oli kyse. Osaisitko arvella?

Arvelisin kysymyksessä olevan toisen asteen repeämän, tai ensimmäisen.

Tikit siis repesivät eikä haava parantunut umpeen vaan emättimen suu repsottaa leveästi auki. On tosi ruman näköinen. Ollut jo monta vuotta eikä näköjään aika yhtään hellitä harmitustani asiasta :(

ja miksi?

Vastaanpa uudestaan alkuosan kysymyksiin. Kysymyksesi ovat vaikeita ja mielenkiintoisia. Välttämättä vastaukseni eivät ole oikeita vaan omia ajatuksiani kyseisistä asioista.

Ajattelisin, että peräruiskeet ovat vähentyneet siksi, kun niin monet alkoivat niistä kieltäytyä.

Karvojen ajelun ajateltiin tekevän episiotomian tai repeämän ompelun hygieenisemmäksi, kun ei karvoja jää väliin. Nykyisin tehdään eppareita paljon vähemmän ja monet tulevat synnyttämään valmiiksi ajeltuina.

ja minulla ei ole mitään raskausoikreita. Tämä on toinen raskauteni ja pelkään hirmuisesti että saan keskenmenon tai lapsi on kuollut kohtuun. Ovatko pelkoni normaaleja ja miten saisin itselleni mielenrauhan asian suhteen että kaikki on ok? Ultrassa kaikki näytti kuitenkin olevan hyvin mutta silti epäilen koko ajan. Ekassa raskaudessa mentiin vain eikä ollut mitään htätää..

Epäinhimillisellä tarkoitan kohtelua, joka lähtee jostain "meillä on tapana toimia näin" ja niin myös toimitaan - sen sijaan että toimittaisi yksilöstä lähtevästä ajattelusta.

Mieti, että makaat kyljelläsi ja ravaat sitten vessassa vesiripulilla avopaita lepattaen vesiperäruiskeen takia, vatsa on valtava ja supistelee ihan koko ajan - on siis synnytyssupistukset. Kätiö jättää yksin toimittamaan tämän tehtävän ja koska miestäkään ei ole, teet sen todellakin yksin. Istut pytyllä ja tyhjennät suolta, ja supistelee niin ettei tiedä minne mennä - kauas ei voi, kun kohta taas pitää ripuloida ...

Minusta se oli epäinhimillistä. Synnytyksen alku siis alkoi puolen litran vesiperäruiskeella ja vesiripulilla. vasta sitten pääsi laverille makaamaan supistusten kanssa.

Ystävä on synnyttänyt alateitse 2000 luvulla. Hän kertoi, ettei suolen tyhjennyksiä ole ja kätilö kyselee toiveita ja yrittää helpottaa supistuskipuja ilokaasulla, puudutukset ym piikit saa kun pyytää jne.

Mistä on lähtenyt muutos tähän? Onko sinulla tietoa, onko muutos ollut vaikeaa vanhemman kaartin kätiöille kontra vastavalmistuneet? Onko vanhemman koulutusajattelun kätilöt käyneet koulutuksessa tämän uuden ajan ja näkemuksen päivittämiseksi?

Miksi noin 20 v sitten se suolen tyhjennys oli aivan ehdoton ja tärkeää, samoin kaikkien karvojen ajelu alapäästä (siis ihan kaikki pois), ja tänä päivänä niin ei toimita?

-80 luvulla synnytykseen valmistauduttiin niin, että pieni vesiperäruiske; avopaita, kyljelleen, lämmintä vettä noin puoli litraa (?) tippatelineessä roikkumassa olevasta metallisesta kannusta ja sitten suoli tyhjäksi, vessassa ravaamista, siinä supistelujen ohessa. Myös koko alapää ajeltiin. Enää ei kuulemma näin toimita. Olipa mielenkiintoisia, mutta vaikeita kysymyksiä, en tiedä osaanko vastata. Vastaukset ovat omia ajatuksiani, eivät ainoita oikeita. Peräruiskeista ehkä osaksi luovuttiin sen vuoksi, että moni synnyttäjä alkoi kieltäytyä niistä. Karvojen ajelulla ajateltiin, että on hygienisempää ommella episiotomiat ja repeämät, kun ei karvoja jää väliin. Nykyisin tehdään episiotomia paljon harvemmin. Ja monet tulevat synnyttämään valmiiksi ajeltuina. Miksi ei ja miksi aiemmin toimittiin? Mitkä siis olivat aikaisemmin perustelut että suoli tyhjäksi täysin ja nyt ei haittaa, jos tulee ulostetta synnytyksen yhteydessä? Toinen kysymys: kun synnytyksessä moni asia on muuttunut, mm. asenne synnyttäjiä kohtaan, kohtelu - miten vanhan kaartin kätilöt ovat pystyneet muuttamaan toimintatapaansa ja asenteita? Mistä muutos inhimillisempään on lähtenyt? Osastonhoitajista? Kätilöistä - nuori polvi saapui ja os.hoitajat huomasivat että entiset tavat ovat epinhimillisiä ? Mistä siis?

En tiedä mitä epäinhimillisyydellä tarkoitat. Kyllähän käyttäytyminen lähtee jokaisesta itsestään, ei siihen vaikuta koulutus eikä esimies.

Entä vaikuttaako vatsalihasten ja lantiopohjalihaston kunto? Jos on tiukat lihakset, voiko olla jopa haittaa?

sain tietää että sairastan herpesta. Rakkulat olivat siis ilmestynee päivää ennen synnytystä silti jouduin synnyttämään alakautta. Miksi? Olen ymmästänyt että jos on herpes aktiivi vaiheessa pääsytään yleensä sektioon. Lapsi on kyllä terve ja nyt olen estolääkityksellä silti vaivaa esikoisen synnytys.

Äidin synnytys ei ole ainoa asia, joka otetaan huomioon synnytystapaa valittaessa. Saatetaan sitä kysyä, mutta huomioon otetaan synnyttäjän pituus, luuston rakenne, odotettavan lapsen koko ja tarjonta ja jos epäily ahtaasta lantiosta herää, sitten lantio kuvataan ja tutkitaan ennen ratkaisua synnytystavasta.

Osa vstauksista olikin siellä kysymyksen välissä. En huomannut. No, lisäselvitys kuitenkin mitä tarkoitan epäinhimillisellä.

Epäinhimillisellä tarkoitan kohtelua, joka lähtee jostain "meillä on tapana toimia näin" ja niin myös toimitaan - sen sijaan että toimittaisi yksilöstä lähtevästä ajattelusta. Mieti, että makaat kyljelläsi ja ravaat sitten vessassa vesiripulilla avopaita lepattaen vesiperäruiskeen takia, vatsa on valtava ja supistelee ihan koko ajan - on siis synnytyssupistukset. Kätiö jättää yksin toimittamaan tämän tehtävän ja koska miestäkään ei ole, teet sen todellakin yksin. Istut pytyllä ja tyhjennät suolta, ja supistelee niin ettei tiedä minne mennä - kauas ei voi, kun kohta taas pitää ripuloida ... Minusta se oli epäinhimillistä. Synnytyksen alku siis alkoi puolen litran vesiperäruiskeella ja vesiripulilla. vasta sitten pääsi laverille makaamaan supistusten kanssa. Ystävä on synnyttänyt alateitse 2000 luvulla. Hän kertoi, ettei suolen tyhjennyksiä ole ja kätilö kyselee toiveita ja yrittää helpottaa supistuskipuja ilokaasulla, puudutukset ym piikit saa kun pyytää jne. Mistä on lähtenyt muutos tähän? Onko sinulla tietoa, onko muutos ollut vaikeaa vanhemman kaartin kätiöille kontra vastavalmistuneet? Onko vanhemman koulutusajattelun kätilöt käyneet koulutuksessa tämän uuden ajan ja näkemuksen päivittämiseksi? Miksi noin 20 v sitten se suolen tyhjennys oli aivan ehdoton ja tärkeää, samoin kaikkien karvojen ajelu alapäästä (siis ihan kaikki pois), ja tänä päivänä niin ei toimita?

-80 luvulla synnytykseen valmistauduttiin niin, että pieni vesiperäruiske; avopaita, kyljelleen, lämmintä vettä noin puoli litraa (?) tippatelineessä roikkumassa olevasta metallisesta kannusta ja sitten suoli tyhjäksi, vessassa ravaamista, siinä supistelujen ohessa. Myös koko alapää ajeltiin. Enää ei kuulemma näin toimita. Olipa mielenkiintoisia, mutta vaikeita kysymyksiä, en tiedä osaanko vastata. Vastaukset ovat omia ajatuksiani, eivät ainoita oikeita. Peräruiskeista ehkä osaksi luovuttiin sen vuoksi, että moni synnyttäjä alkoi kieltäytyä niistä. Karvojen ajelulla ajateltiin, että on hygienisempää ommella episiotomiat ja repeämät, kun ei karvoja jää väliin. Nykyisin tehdään episiotomia paljon harvemmin. Ja monet tulevat synnyttämään valmiiksi ajeltuina. Miksi ei ja miksi aiemmin toimittiin? Mitkä siis olivat aikaisemmin perustelut että suoli tyhjäksi täysin ja nyt ei haittaa, jos tulee ulostetta synnytyksen yhteydessä? Toinen kysymys: kun synnytyksessä moni asia on muuttunut, mm. asenne synnyttäjiä kohtaan, kohtelu - miten vanhan kaartin kätilöt ovat pystyneet muuttamaan toimintatapaansa ja asenteita? Mistä muutos inhimillisempään on lähtenyt? Osastonhoitajista? Kätilöistä - nuori polvi saapui ja os.hoitajat huomasivat että entiset tavat ovat epinhimillisiä ? Mistä siis?

En tiedä mitä epäinhimillisyydellä tarkoitat. Kyllähän käyttäytyminen lähtee jokaisesta itsestään, ei siihen vaikuta koulutus eikä esimies.

sain tietää että sairastan herpesta. Rakkulat olivat siis ilmestynee päivää ennen synnytystä silti jouduin synnyttämään alakautta. Miksi? Olen ymmästänyt että jos on herpes aktiivi vaiheessa pääsytään yleensä sektioon. Lapsi on kyllä terve ja nyt olen estolääkityksellä silti vaivaa esikoisen synnytys.

En ole kätilö, mutta kylläpä on outoa että lapsi altistettiin elinikäiselle herpekselle! Sitähän ei voi mitenkään hoitaa pois, ja vastasyntyneellä voisi aiheuttaa kohtalokkaan taudin!