Lue keskustelun säännöt.
Sisustamisesta: miten perustelette lapsille?
15.10.2010 |
Meillä sisustus on pelkistettyä, modernia, paljon designia ja lastenhuoneissakin väri tulee ainoastaan tarkasti valikoiduista, sisustukseen sopivista leluista. Nyt lapset ovat alkaneet käymään kavereillaan leikkimässä ja nähneet kaikenlaista. Nyt he haluavat lehtien fanijulisteita seinille, kaikenlaista halpiskrääsää ym. jotka eivät todellakaan sovi sisustukseemme. Miten perustella lapsille, ettei meille sellaisia hankita? Voisin harkita kehystettyjä mustavalkoisia valokuvajulisteita, mutta ne eivät kuulemma kelpaa. Krääsästä on puhuttu jo aikaisemmin, ettei sellaisten hankkiminen ole ekologista.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli äiti, joka määräsi tarkasti, minkä väriset lakanat sängyssäni oli, millaiset tapetit huoneessani oli, minkä väriset mekot barbeillani oli. Millaisia vaatteita käytin, millainen lemmikki miellä oli... äitini määräsi kaikesta. Kun pyysin jotakin, jotakin mitä oli kaikilla kavereilla, jotakin, mikä oli sen ikäiselle sopivaa, kuten esim. nuo mainitsemasi julisteet, äiti vastasi ei. Sanoi, että sitten kun kasvat aikuiseksi ja muutat omaan kotiin, voit hankkia mitä lystäät. Niinpä minä toivoin ja odotinkin aikuiseksi kasvamista enemmän kuin mitään muuta. En saanut mitään, mitä olisin halunnut, ja mikä ei ole tyyliltään tai väriltään sopinut äitini imagoon. Noh, koko lapsuuteni ja osan teini-iästäni kärsin ja odotin. 16 vuotta taytettyäni ja yläasteelta valmistuttuani valitsin koulun, ihan tarkoituksella tietty, toisesta kaupungista, niinpä minun oli pakko muuttaa pois kotoa.
Kun muutin pois kotoa, äiti alkoi kaipaamaan minua takaisin. Soitteli moneen kertaan päivässä ja rukoili minua takaisin kotiin. Sanoi, että voisin mennä jonnekin kouluun lähellä kotia, ja niinhän olisin voinutkin. Minäpä hänelle kerroin, miksi muutin. Enhän toki ollut silloin aikuinen vielä, mutta pärjäsin hyvin omillani. Paremmin kuin lapsuudenkodissani. En koskaan palannut äitini luokse, muuten kuin joskus, harvoin, käymään. Ja kyllä, nyt, omassa kodissani voin tehdä mitä lystään, ja olen vihdoinkin onnellinen.
Mietippä sitä.