Miksi 2-vuotias heittäytyy ihan villiksi kyläilyreissuilla?
Ei tottele mitään, kiljuu, heittelee tavaroita yms. Yksi vieraskin asiaa ihmetteli ja mietti onkohan lapsella adhd. Kotona ei tälläistä käytöstä ole. Toki uhma alkanut nostamaan päätään, mutta kotona saan lapsen kuriin. Kylässä ei tunnu tottelevan mitään.
Kommentit (8)
että lapsi vaan innostuu siitä kyläilystä niin mielettömästi, että se sitten näkyy myös käytöksessä. Voit yrittää puhua asiasta etukäteen, kerrot kyläilystä jo aamulla, jolloin lapsi ehtii purkaa jo suurimmat intonsa kotona ennen lähtöä. Ja ilman muuta kannattaa kotona jo puhua miten tulisi käyttäytyä. Kaksivuotiaskin saattaa siitä jo jotain ymmrätää.
Toinen ongelma voi olla se, että kylässä ei tule oltua niin tarkka lapsen käytöksestä. Eli siellä helposti tulee katsottua vähän läpi sormien ja puututtua käytökseen vasta sitten, kun se on jo yltynyt riehumiseksi. Ja sittenkään rangaistuskeinot eivät ole niin tiukat kuin kotona, koska äiti nyt ei yleensä halua järjestää mitään huutoa aiheuttavaa kiinnipitokohtausta kylässä.
Eli kun oot huomannut, että lapsella on kylässä riehaantumistaipumusta, niin sun pitää olla tosi tarkkana ja pystäyttää käytös heti alkuunsa - jo ennen kuin se on oikein alkanutkaan.
että lapselta katoaa koordinaatit uudessa paikassa. Jos vanhempi ei kiellä ei toivottua käytöstä, tulee lisäksi lisääntynyt turvattomuuden tunne kun lapsi luulee ettei hänestä siellä vieraassa paikassa enää välitetäkään.
Siis se villi lapsi voi tuntea olonsa yhtä turvattomaksi kuin sylissä ujona istuva.
Onko koko kyläilyn ajan näin, vai vasta, kun noustaan kahvipöydästä ja on mussutettu mehua ja keksiä?
Jämäkkyyttä heti peliin, kun sisään saavutte.
Enpä tiedä. Meillä vähän samanlaista ongelmaa. Tosin meidän 2v on monesti kotonakin aika vauhdikas, mutta osaa toki olla kunnollakin.
Kylässä alkaa monesti "esittämään", ja näyttää kaikki ei-toivotut temppunsa. Sen olen huomannut että jos kyläpaikan emäntä/isäntä menee viikarimme temppuihin mukaan, ja naureskellen koittaa komentaa, ei siis tiukasti, niin vauhti vaan kiihtyy. Mun pitää tosi jämäkästi komentaa tuota kullannuppua kylässä ollessamme, ei osaa muuten rauhoittua. Kotona riittää paljon lievempikin sanominen.
Tässä oli aika paljon sellaisia asioita, jotka kyllä niin totta. Monesti vierailupaikassa muut menevät tosiaan lapsen temppuiluun mukaan, naureskelevat ja tavallaan yllyttävät riehumaan lisää. Eli vaikka komennan, ja jämäkästi komennankin, niin lapsi vaan villintyy lisää. Ja sitten lasta on vaikea saada kyllä enää rauhoittumaan. Siinä itsekin jo turhautui, kun mikään ei auttanut. Ja miten sitten sanoa nätisti muille, että älkää viitsikö villitä lasta enää?
Ja mitä uhmaan tulee, niin nyt lapsi alkanut heittäytymään lattialle tai juoksemaan vihasena toiseen huoneeseen, jos komentaa. Ja voitte kuvitella, miten sitten kyläpaikassa. En halua aiheuttaa mitään suurta itku-potku-raivaria-sylihoidon kera kyläpaikassa, mutta pakkohan se on komentaa. Ja kyllä siellä neuvoteltiin sylissä mooooonta kertaa ja rauhoiteltiin, mutta hetken päästä oli lapsi taas ihan villi. Huoh!
Eihän tässä kohta tee mieli enää kyläillä.
-ap-
nyt seuraavan parin kuukauden ajan vähän vähemmän. Kyllä tuo nimittäin lapsen kasvaessa helpottaa.
Ja sitten tosiaan tuo minkä sanot, että et halua aiheuttaa kylässä mitään itkupotkuraivariholding-kaaosta. No senhän se lapsi kyllä heti huomaa, ja käyttää tilannetta hyväkseen kun äidin keinot puuttua ovat vähemmät häveliäisyyssyistä.
jotta tottuu, ja oppii, ettei tarvitse vetää hirveää showta aina kylässä.
Yksi EI riittää kotona ja kylässä, sen jälkeen vanhempi toimii ja estää ei-toivotun tekemisen. Inhoan äitejä, jotka lepsusti kieltelee ja antaa lastensa tuhota muiden kodin. "Kun ei se kotona noin tee..."
Enpä tiedä. Meillä vähän samanlaista ongelmaa. Tosin meidän 2v on monesti kotonakin aika vauhdikas, mutta osaa toki olla kunnollakin.
Kylässä alkaa monesti "esittämään", ja näyttää kaikki ei-toivotut temppunsa. Sen olen huomannut että jos kyläpaikan emäntä/isäntä menee viikarimme temppuihin mukaan, ja naureskellen koittaa komentaa, ei siis tiukasti, niin vauhti vaan kiihtyy. Mun pitää tosi jämäkästi komentaa tuota kullannuppua kylässä ollessamme, ei osaa muuten rauhoittua. Kotona riittää paljon lievempikin sanominen.