Lue keskustelun säännöt.
Kohta räjähtää pää, miksi edes kuuntelen tuollaista?!
14.10.2010 |
Valitusta miehestäni, joka käyttäytyy mielestäni todella törkeästi.... :( Olen tutkija, vuosi sitten sain tohtorin paperit. Mieheni on duunari, huonopalkkainen työ. Itselleni on aina ollut ok, että maksan enemmän menoista, koska tienaan enemmän. Mieheni maksoi silloin, kun vielä opiskelin, joten koen, että on minun vuoroni nyt maksaa. Luulin, että miehenikin olisi tyytyväinen tilanteeseen...
Tohtorin paperit saatuani, mieheni on alkanut puhumaan minulle alentuvaan sävyyn, kuten: "käy nyt tekee parit paperit töissä, niin tienaat taas kuukauden liksasi." tai,: "Anna mun nyt maata sohvalla, ku oon tehny oikeitakin töitä, sähän vaan istut kaiket päivät koneella." Loukkaavin kommentti, mitä hän usein esittä, tulee aina kun joku esim. vieraamma kysyy jotain yleisellätasolla, niin mieheni tokaisee aina siihen:"kysykää sit vaimoltani, sehän on tohtori ja tietää kaiken." Vaikka olen tohtori, en tiedä kaikkea, tiedän omasta alastani paljon, mutta esim. politiikasta olen ihan pihalla... ;)
Näitä kommenteja kuunnellessani, olen alkanut tympääntyä mieheeni. Enhän voi ikuisesti kuunnella noita kommenteja? Mitä tekisin, olen koettanut puhua, ei auta. :( Johtuuko miehen käytös, siitä, että tienaan enemmän? Aikaisemmin hän kohteli minua hyvin ja on ollut myös hyvä mies ja isä...
Kommentit (13)
Oma mieheni on myös duunari, itse olen DI. Hänen mielestään noin yleisesti ottaen kaikki akateemiset ovat ***:stä, mutta minä poikkeus (varmaankin siksi, etten vaivaa häntä työasioillani juurikaan ja vapaa-ajalla keskustelut pysyvät yleistasolla). Muita akateemisia hänen lähipiirissään ei olekaan.
Mutta meidän kummankin miehellä takana taitaa olla se, että he eivät oikeasti ymmärrä työtämme, eivät ehkä kykene yhtä moniulotteiseen ja analyyttiseen ajatteluun (rehellisyyden nimissä oma mieheni ei ainakaan, vaikka ihana mies muuten onkin enkä ole ikinä asiaa tuonut esille edes piiloviestinä). Joka tapauksessa, tällainen saa varmasti tuntemaan toisen epävarmuutta ja epävarmuus taas tekee oman mieheni piikikkääksi aika ajoittain. Luulisin, että siellä sama homma.
Meillä ei siis niinkään raha, vaan miehen "ulkopuolisuus" koska nainen onkin se terävä-älyisempi. Perinteisestihän mies ratkoo ongelmat jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni on myös duunari, itse olen DI. Hänen mielestään noin yleisesti ottaen kaikki akateemiset ovat ***:stä, mutta minä poikkeus (varmaankin siksi, etten vaivaa häntä työasioillani juurikaan ja vapaa-ajalla keskustelut pysyvät yleistasolla). Muita akateemisia hänen lähipiirissään ei olekaan.
Mutta meidän kummankin miehellä takana taitaa olla se, että he eivät oikeasti ymmärrä työtämme, eivät ehkä kykene yhtä moniulotteiseen ja analyyttiseen ajatteluun (rehellisyyden nimissä oma mieheni ei ainakaan, vaikka ihana mies muuten onkin enkä ole ikinä asiaa tuonut esille edes piiloviestinä). Joka tapauksessa, tällainen saa varmasti tuntemaan toisen epävarmuutta ja epävarmuus taas tekee oman mieheni piikikkääksi aika ajoittain. Luulisin, että siellä sama homma.
Meillä ei siis niinkään raha, vaan miehen "ulkopuolisuus" koska nainen onkin se terävä-älyisempi. Perinteisestihän mies ratkoo ongelmat jne..
duunariäijiä??? Itselleni ei tulis mieleenkään.
Minunkin mieheni on alkanut muuttumaan sitä mukaa, kun itse olen kouluttautunut. Vaikka hänellä itselläänkin on koulutusta. Mies aina toteaa, että etsi itselles joku proffa.... Kun nuorena ja "alempiarvoisena" menin naimisiin, se oli miehelle ok. Kun päähän alkoi kerääntyä tietoa, niin ei ok...
Nyt mieheni väittää, että minä olen muuttunut. Olen todella paljon tutkiskellut itseäni ja todennut, että minä olen muuttunut lähinnä siltä osin, että olen viisaampi ja itsevarmempi. En ole enää riippuvainen miehestäni kuten ennen.
Lopputuloksena meillä on ero. Väitän, että tämä muutos on käynnistänyt isomman prosessin.
Miksi yleensä otit tuollaisen ukon? Vai etkö muunlaista saanut.... Yöks
Sinä provoilet liian usein tyylillesi uskollisena. Ei kukaan ota noita älyvapaita kommenttejasi tosissaan. Pidä taukoa välillä.
tervetuloa minun elämääni, minulle kelpaisi älykäs koulutettu nainen.
Olen itsekin koulutettu, ja voin vaikka vetää duunarisi kanssa sinusta sormikoukkua. Veikkaan että voitan, koska olen 195 cm pitkä, ja painan 105 kiloa, eikä minulla ole minkäänlaista mahaa.
Jos häviän, miehesi on ansainnut sinut.
Lupaan arvostaa älyäsi, kohdalleni on nimittäin osunut vain itseäni tyhmempiä naisia, ja haluaisin oikeasti saada itseni tasoisen puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yleensä otit tuollaisen ukon? Vai etkö muunlaista saanut.... Yöks
Sinä provoilet liian usein tyylillesi uskollisena. Ei kukaan ota noita älyvapaita kommenttejasi tosissaan. Pidä taukoa välillä.
Vastatkaa nyt. Vai ettekö osaa?
Olen duunari ja mieheni käynyt hienoja kouluja.
Välillä tuntuu pahalta kun selitän jotain asiaa kesken uutisten ja se lisää telkkaan ääntä tai mutisee jotain pikasta vastaukseksi.
Kai me ollaan kaikki ihmisiä. Ollaan jossain hyviä ja jossain paskoja, teissäkin on kuulkaa vikaa vaikka olettekin meitä duunareita parempia.
Ehkä sä puhut miehellesi riidellessä alentavasti?
Jotain vikaa sussakin on. Tai ei seksi pelaa.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ankeaa. Missään avioliitossa ei pitäisi joutua tuollaista kuuntelemaan.
Siinä olen eri mieltä edellisten vastaajien kanssa, että asialla ei ole mitään tekemistä teidän koulutusten ja palkkatasojen kanssa. Ongelma on miehen korvien välissä ja teidän suhteen dynamiikassa ja säännöissä. Nimittäin kuinkahan moni mies maailman sivu vastaavasti on nälvinyt vaimoaan ALEMMASTA koulutuksesta ja palkkatasosta?...
Se ei siis ole millään tavalla tässä ongelman ydin. Teille on jaettu ne kortit mitä on, haluatteko pelata niillä korteilla (siis olla toimivassa aviossa)?
Nyt kissa pöydälle. Tuommoista ei kenenkään tarvitse kotona kuunnella.
Miksikö? Voin kertoa, että olen ollut avoliitossa 4v toisen DI:n kanssa ja treffaillut toisia akateemisia sekä tapaan heitä töissä päivittäin. Mutta tämä ei tuntunut sen jälkeen enää miltään, kun...
Satuin vahingossa rakastumaan mieheen, jolla oli myös tekninen koulutus, mutta ei akateeminen. Mutta hän oli oikeasti Mies; häneltä hoituivat tekniset ja fyysistä työtä vaativat hommat, hän oli "paremmin varusteltu" ja yksinkertaisesti osasi tyydyttää paremmin naisen kuin yksikään tapaamani akateeminen (okei, empiriininen aineistoni on suppeahko), hän myös tienasi, oli fiksu ja ihana.
Valitettavasti suhteemme päättyi, mutta perspektiiviäni laajentaneena löysin itselleni toisen ei-akateemisen miehen, joka kyllä edelleenkin on monin puolin parempi kuin tuntemani akateemiset.
Miksi? Hän ei ajattele kaikkea rahassa ja statuksessa, hän ei pelaa (monet akateemiset ja uraihmiset pelaavat työpaikkakuvioilla, aika monet myös ihmissuhteilla, laskevat hyötymisiä...), hän on miehisempi.
Hänen kanssaan voi elää oikeaa elämää, mielestäni paljon aidompaa kuin esim. avoliitossani toisen akateemisen kanssa. Saan edelleen tehdä ihanaa ja vaativaa työtäni, josta todella nautin, mutta vapaa-ajalla kotini ei ole kulissi eikä asioiden arvoa mitata rahassa/statuksessa/hyödyssä. Vapauttavaa! Vielä kun päälle saa seksiä, joka on muutakin kuin "vähän edestä, vähän takaa" mitä monet puisevat akateemiset miehet tarjoavat ja luulevat, että sillä on hyvä!
terv. DI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin miehissä kuin naisissa löytyy näitä, jotka eivät osaa arvostaa toisen työtä -oli se sitten mitä hyvänsä. Ihmettelen vaan sitä, miten miehellä ei muka aikaisemmin ole ollut mitään kateuteen tms. alemmuudentunteeseen viittaavaa käytöstä? Kyllä sen huomaa ihan kaikesta, jos toinen kohtelee kunnioittavasti. ehkä olet vasta nyt pannut asian merkille, kun v*ttuilu osuu sinulle tärkeään asiaan.
Itse olen ns. akateeminen (inhoan tuota sanaa!) ja tehnyt niitä hommia. Nyt olen itsenäinen yrittäjä samalla alalla. Mieheni on putkimies, tosin esimies. Ei haittaa yhtään. Mies ei ole amiksen jälkeen kouluja käynyt, mutta ns. tunneälyä häneltä löytyy vaikka muille jakaa. Palkka hänellä on alaan nähdenkin hyvä, koska on sen verran supliikki, että on saanut neuvoteltua asiansa hyvin. Meillä mies kääntää meidän erot lähinnä vitsiksi ja esim. kun on tehnyt jonkin yksinkertaisen kotityön tai remppahomman niin saattaa tulla iskemään silmää, että "tulepas kattomaan, kuinka kätevä sun miehes on käsistään". Se on ihmisen persoonasta kiinni, miten nämä asiat ottaa. Vittuilua en kuuntelisi sekuntiakaan. Se perimmäinen syy on jossain muualla ku sun työssä! Eniten minua ällöttää "heikko" itsetunnoton mies, joka ei kestä toisen pärjäämistä.
Kaikissahan vikoja on, ei koulutus niitä poista. Aloimme seurustella mieheni kanssa aika nuorena, olin jo silloin opiskelemassa ja mieheni tiesi mihin urallani tähtään. Se oli silloin hänelle ok, ei kannustanut opinnoissa erityisesti, mutta antoi minun opiskella. Kai hän nyt sitten tuntee jotain alemmuutta...?
En ainakaan tietoisesti puhu miehelle alentavasti/vähättele hänen sanomisiaan. Ja tietysti olen itsekin muuttunut jollain lailla, kun "tietoa" on tullut lisää, mutta koen olevani ihmisenä edelleen se sama. :)
Eroa en halua, en lasten takia, enkä itseni takia, minulla on kuitenkin tunteita miestäni kohtaan. Onko kellään vinkkejä, miten tästä tilanteesta voi selvitä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tyhmältä kuulostaa tuo ap:n puoliso, ei ainakaan arvostusta osoita ap:ta kohtaan. Ja kyllä, arvostuksen tulee olla molemminpuolista (en tarkoita että tohtoria pitäisi kumarrella tms.)
"Miksi yleensä otit tuollaisen ukon? Vai etkö muunlaista saanut.... Yöks" Miksikö? Voin kertoa, että olen ollut avoliitossa 4v toisen DI:n kanssa ja treffaillut toisia akateemisia sekä tapaan heitä töissä päivittäin. Mutta tämä ei tuntunut sen jälkeen enää miltään, kun...
Satuin vahingossa rakastumaan mieheen, jolla oli myös tekninen koulutus, mutta ei akateeminen. Mutta hän oli oikeasti Mies; häneltä hoituivat tekniset ja fyysistä työtä vaativat hommat, hän oli "paremmin varusteltu" ja yksinkertaisesti osasi tyydyttää paremmin naisen kuin yksikään tapaamani akateeminen (okei, empiriininen aineistoni on suppeahko), hän myös tienasi, oli fiksu ja ihana.
Valitettavasti suhteemme päättyi, mutta perspektiiviäni laajentaneena löysin itselleni toisen ei-akateemisen miehen, joka kyllä edelleenkin on monin puolin parempi kuin tuntemani akateemiset.
Miksi? Hän ei ajattele kaikkea rahassa ja statuksessa, hän ei pelaa (monet akateemiset ja uraihmiset pelaavat työpaikkakuvioilla, aika monet myös ihmissuhteilla, laskevat hyötymisiä...), hän on miehisempi.
Hänen kanssaan voi elää oikeaa elämää, mielestäni paljon aidompaa kuin esim. avoliitossani toisen akateemisen kanssa. Saan edelleen tehdä ihanaa ja vaativaa työtäni, josta todella nautin, mutta vapaa-ajalla kotini ei ole kulissi eikä asioiden arvoa mitata rahassa/statuksessa/hyödyssä. Vapauttavaa! Vielä kun päälle saa seksiä, joka on muutakin kuin "vähän edestä, vähän takaa" mitä monet puisevat akateemiset miehet tarjoavat ja luulevat, että sillä on hyvä!
terv. DI
Vai etkö muunlaista saanut.... Yöks