Tuntuu, että elämä on ihan solmussa

No, vähän ehkä turhan dramaattinen alotus, mutta oikeasti ajoittain tuntuu siltä.



Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä, naimisissakin 7 vuotta. Lapsia on kaksi 4v ja 6v, kaikki on periaatteesa ihan hyvin. Mutta sitten se suuri ongelma, nimittäin hyvin erilaiset seksuaalset tarpeet. Mies ei käytännössä ole yhtään kiinnostunut seksistä. Tää ongelma tuli ensimmäisen kerran näkyviin joskus naimisiin menon jälkeen, kun lopetin hormonaalisen ehkäsyn. Olin käyttänyt käytännössä kaikki yhteiset vuodet pillereitä ja vaikka seksiä oli suhteellisen harvoin, niin en itsekään toivonut enempää. Minulla siis hormooniehkäsy vie kaikki seksuaaliset halut tyystin.



En pysty nyt enään käyttämään mitään hormonaalista ehkäisyä, ei vaan sovi minulle ja tästä syystä ongelma on nyt vain kasvanut.



Toisaalta tää mun ongelma tuntuu niin naurettavan typerältä, etten edes kehtaa puhua kenellekään (paitsi miehen kanssa ollaan puhuttu, tosin ilman mitään ratkaisua). Mutta toisaalta tämä asia häiritsee mua aivan valtavasti. Kyse ei ole edes pelkästä seksistä vaan siitä, että saisi edes läheisyyttä ja kokisi olevansa haluttu ja rakastettu. Mies ei vaan halua mua edes lähelleen, vaikka väittääkin rakastavansa mua edelleen.



Ero tuntuisi väärältä, sillä mun mielestä naimisiinmeno tarkoitti juuri sitoutumista toiseen kaikissa vastaantulevissa tilanteissa.



Oma seksuaalisuus on kuitenkin kauhean voimakas tunne enkä ole vielä keksinyt miten sitä pääsisi pakoon, paitsi tietysti noilla ehkäisytuotteilla, joita en siis enään voi käyttää.



Osaisiko kukaan antaa neuvoja tai kertoa miten olette selvinneet, jos olette olleet vastaavanlaisessa tilanteessa.



Ja anteeksi kaikki kirjoitusvirheen.