Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Antakaa mulle jostain positiivinen mieli parisuhteen suhteen!

Vierailija
14.10.2010 |

Millä taikatempulla saisin itseni asennoitumaan mieheeni positiivisesti? Miksi olen näin tyytymätön?



Lyhyesti, positiivista miehessä:

- on perhekeskeinen, omistautunut isä ja osallistuu kiitettävästi kaikkiin kodin asioihin

- huomioi muut, ei kulje harrastusten tai kavereiden perässä vaan on ensisijaisesti perheen kanssa vapaa-ajallaan; laittaa perheen etusijalle päätöksiä tehdessään

- on lapsille erittäin tärkeä ja tekee lasten kanssa paljon asioita, varsinkin kuopuksen kanssa hyvin läheinen suhde

- uskon, että rakastaa minua

- ei ryyppää eikä rällää, ei tupakoi, ei ole väkivaltainen



Mutta:

- minä ärsyynnyn nykyisin ihan kaikesta miehessä, toimintatavoista, puhetyylistä, ajattelumaailmasta

- olemme loppujen lopuksi hirveän erilaisia ja olen jo pitkään ajatellut, että en vain haluaisi elää hänen kanssaan; olemmeko sitten kliseisesti "kasvaneet erilleen"?

- en kuitenkaan keksi yhtään todellista syytä (oman "kyllästymiseni" lisäksi) miksi erota miehestä; sen sijaan keksin paljon syitä yhdessä pysymisen puolesta, joista tietysti tärkeimpänä lasten etu



Ongelma lienee suurimmaksi osaksi minun korvieni välissä. Mies on jo useaan otteeseen todennut, että hän ei enää tiedä miten olla, että olisin tyytyväinen, vaan on aivan sama miten tekee, olen silti tyytymätön. Niin se vain on enkä tiedä miten ratkaista asia. Tätä on jatkunut kuukausia ja tilanne pikkuhiljaa pahenee niin, että kodin ilmapiiri alkaa kärsiä. Minä olen aina pahalla tuulella, siitä se sitten siirtyy mieheen ja lapsiinkin.



Neuvoja? Vertaistukea?

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
14.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajatus tuosta kuparikierukastakaan :( Lisääntyneet vuodot (kun on jo ennestäänkin pitkät ja runsaat kuukautiset) ja lisääntynyt kohdun ulkopuolisen raskauden mahdollisuus. juu ei kiitos.

Vierailija
22/26 |
14.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistin itseni osasta ap:n tekstiä. Mullakin on tosi hyvä ja kiltti mies, mutta itse olen vähän sellainen helposti tyytymätön. Arvostan kyllä turvallista ja tylsää arkea, mutta välillä on vähän liian tylsää. Esim. seksielämä on aika vaisua, enkä oikein tunne enää mitään seksuaalista vetovoimaa mieheeni. Onko kellään vinkkejä miten saa piristettyä väljähtynyttä suhdetta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
14.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja minä vastasin silloin.

Ketju tippunut jo jonnekin niin sun tarttee aloittaa uusi?



Hanki elämä. Ei sulla ole masennusta tai alakuloa. Minulla oli alakulo, lääkäri sen totesi, sinä istut kotona, haluat erota miehestä ja narsistisesti haukuit miestä edellisessä viestissä jonka jätit. Älä diegnosoi itseäsi, jos et pysty kotoa lähtemään kuten minä en alakulossani niin mene lääkäriin.



Elämästä pitää ottaa kiinni ja elää sitä! Ei se ole kuin pieni siiven isku (kuten laulussa sanotaan) kun elämä loppuu.



Sulla on elämä. Narsistisesti ajattelet ettei se sun ukko pärjää ilman sinua. Ihan miten vaan!



Läski lähtee, mitä enempi painoa sitä helpommin. Pitääkö sun nyt laihduttaa vai mitä? Siis ukkosi menettänyt kiinnostuksesnsa sinuun vai mikä tässä nyt takana?



Olet kotona, lapset silti viettää aikaa isänsä kanssa? Menet leikkimään lapsien kanssa!!!

Pois täältä netistä on ratkasu! Ja läskikin lähtee samalla.



Ei sun tartte heittää muita perheestä pois kotoa, sun pitää lähteä sieltä itse pois! Mökkihöpöä ja ajattelet ettei muut selviä ilman sinua ja sun ohjeitasi.



Itselläni on suuriperhe, lapset kaikki pieniä ja aikaa on itselleni. Kun sitä ottaa.

Mies osallistuu kotona joten sekin vähä jota kotona "tarttee" tehdä hoituu myös mieheltä.

Pienet lapset tekee kotitöitä myös, puhumattakaan mitä isommat tekisi.



Hanki joku järki tohon marttyyriuteesi. Onko sun lapsena/kumppanina kiva olla? Ja sinä siinä vaahtoat jostain omasta ajasta. Et sinä lähtisi mihinkään vaikka siihen tulisi mahdollisuus. Ole itsellesi rehellinen!

Vierailija
24/26 |
14.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu, on!



Vinkkejä:

* Lähdette yöksi tai pariksi johonkin kauemmas kotoa. Otatte aikaa toisillenne ja parisuhteellenne.

* Hanki uusia alusasuja ja yllätä miestä odottamalla tätä kotiin vuoteessa ne päällä.

* Ole aidosti kiinnostunut toisesta. Kysele päivästä, suunnitelkaa tulevaisuutta ja haaveilkaa!

* Satsaa itseesi: Käy kampaajalla, osta monivitamiinipurkki, käy säännöllisesti liikkumassa, syö monipuolisesti (lisää ruokavalioon kalaa ja marjoja).

* Käykää koko perhe tekemässä jotain pientä yhteistä: uimassa, puistossa, kävelyllä, pyöräilemässä.

* Hanki joku seksipeli.

* Kokeilkaa uusia asentoja, katsokaa yhdessa pornoa.



Ei hyvään parisuhteeseen tarvita siistiä kotia vaan iloiset ihmiset!



24



Vierailija
25/26 |
14.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä pahaa siinä on? Useimmat miehet tykkäävät muhkummasta.

Vierailija
26/26 |
14.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja minä vastasin silloin. Ketju tippunut jo jonnekin niin sun tarttee aloittaa uusi? Hanki elämä. Ei sulla ole masennusta tai alakuloa. Minulla oli alakulo, lääkäri sen totesi, sinä istut kotona, haluat erota miehestä ja narsistisesti haukuit miestä edellisessä viestissä jonka jätit. Älä diegnosoi itseäsi, jos et pysty kotoa lähtemään kuten minä en alakulossani niin mene lääkäriin. Elämästä pitää ottaa kiinni ja elää sitä! Ei se ole kuin pieni siiven isku (kuten laulussa sanotaan) kun elämä loppuu. Sulla on elämä. Narsistisesti ajattelet ettei se sun ukko pärjää ilman sinua. Ihan miten vaan! Läski lähtee, mitä enempi painoa sitä helpommin. Pitääkö sun nyt laihduttaa vai mitä? Siis ukkosi menettänyt kiinnostuksesnsa sinuun vai mikä tässä nyt takana? Olet kotona, lapset silti viettää aikaa isänsä kanssa? Menet leikkimään lapsien kanssa!!! Pois täältä netistä on ratkasu! Ja läskikin lähtee samalla. Ei sun tartte heittää muita perheestä pois kotoa, sun pitää lähteä sieltä itse pois! Mökkihöpöä ja ajattelet ettei muut selviä ilman sinua ja sun ohjeitasi. Itselläni on suuriperhe, lapset kaikki pieniä ja aikaa on itselleni. Kun sitä ottaa. Mies osallistuu kotona joten sekin vähä jota kotona "tarttee" tehdä hoituu myös mieheltä. Pienet lapset tekee kotitöitä myös, puhumattakaan mitä isommat tekisi. Hanki joku järki tohon marttyyriuteesi. Onko sun lapsena/kumppanina kiva olla? Ja sinä siinä vaahtoat jostain omasta ajasta. Et sinä lähtisi mihinkään vaikka siihen tulisi mahdollisuus. Ole itsellesi rehellinen!

- en ole kirjoittanut samasta asiasta tällä palstalla aiemmin

- en ole kotona, siis kokoaikaisesti kototna, vaan työpaikkani on kotona (olen yrittäjä), käymme siis molemmat mieheni kanssa töissä ja molemmat vietämme aikaa lasten kanssa, myös yhdessä perheenä

- en kuvittele, ettei mies pärjäisi ilman minua, missä niin sanoin?

- lapset osallsituvat meillä kiitettävästi kotitöihin myös (mitä pienestä marinasta, tekevät kuitenkin)

- mikä marttyyri? itseänihän tässä juuri olen arvostellut ja omaa asennettani, en sitä, että minä jotenkin kärsisin, puitteissahan ei ole valittamista

terkuin ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yhdeksän kaksi