en ymmärrä ihmisiä jotka luopuvat lemmikistään
koirasta tai kissasta!
Kun sen on ottanut, on vastuussa siitä sen eliniän. Ei lemmikinotto ole mikään kokeilu, saa palauttaa jos ei ole tyytyväinen.
Eihän kukaan luovu lapsistaankaan.
Sama asia, yhtä sitoutunut tulisi olla.
Kommentit (6)
no ainakin loytaa koti, jossa ei ole pikkulapsia.
no ainakin loytaa koti, jossa ei ole pikkulapsia.
Olin silloin parisuhteessa miehen kanssa, asuttiin yhdessä ja oltiin kihloissa. Koira oli meidän yhteinen. Sitten tuli ero, ja jouduin muuttamaan yksiöön, koira oli aika suurikokoinen ja kärsi pienestä tilasta. Lisähankaluutta sille toi kun päivät pitenivät, aamulla aikaisin lähdin töihin ja illalla myöhään pääsin sieltä kotiin, koiraparka joutui istua kököttämään alle 20m2 asunnossani pitkät pätkät.
Tein sitten lopulta vaikean päätöksen koirani hyvinvoinnin vuoksi ja annoin sen lapsiperheen koiraksi kauemmas kaupungista. Kävin sitä kyllä katsomassa useaan kertaan sen jälkeen. Kaipasin kovasti, mutta sen oli parempi siellä.
jotenkin ajattelin lopettamista, kun taalla oli eilen kirjoitus, jossa "kuseksiva rescuekoira" oltiin viemassa lopetuspiikille.
t: kahdesta kissasta luopunut.
ps. syyt oli hyvät, mutta en ala niitä sulle selittää, koska ne eivät sinulle kuulu!