Miten maanis-depressiivisyys ilmenee?

Epävakaalla mieliala heittelee päivittäin useamman kerran Kaksisuuntaisella yleensä enemmänkin viikkojen ja kuukausien välillä...siis se yleisvire. Joko ihana ja tarmokas mutta rasittava ihminen, tai masennuksen syvissä vesissä pyöriskelevä itsekeskeinen lapsi.

Onko tuolla jotain vakaviakin vaikutuksia hoitamattomana...?

ap

Onko tuolla jotain vakaviakin vaikutuksia hoitamattomana...?

ap

kuin narsistisellakin persoonallisuushäiriöillä ja sen lisäksi aika korkealla todennäköisyydellä tappaa itsensä.

Vaikea hoitoinen, mutta ei toivoton. Vaatii vuosien terapian, mutta hyviäkin hopitotuloksia on. Lisäksi ikä usein vähän loiventaa, jos ei sitä ennen tule päätyneeksi itsemurhaan.

Sorry, että olen inhorealisti, mutta jos sinulla epävakaa persoonallisuushäiriö olisi (en missään nimessä sano, että olisi. Kriteerit ovat aika tiukat ja voit hyvin olla vain vähän kypsymätön tms.) niin tarvitset oikeasti ammattiapua.

Ja tietenkin voi sössiä elämänsä kaikin tavoin vaikka selviäisikin hengissä.

on epävakaa pers. ja olen siis tuollainen kuin on kuvattu. Olen melko kamala ihminen varmaan läheisilleni ja asuisin mieluiten kaukana heistä jos en olisi heistä taloudellisesti riippuvainen sen vuoksi, että olen tosiaan sössinyt asiani. Eihän tämä mikään pikinik- retki minullekaan ole. Terapiassa olen käynyt viisi vuotta yhteensä, en ole juurikaan parempi, neuroleptit hillitsee aggressioita ja vie tunteet.

uskoa, että kyse on mun kypsymättömyydestä. Olen kuitenkin melkein kolmeakymmentä.

Olen sössinyt raha-asiani pahasti, otin lainoja, joita makselen vielä monien vuosien jälkeen takaisin. En oikein osaa hoitaa muutenkaan omia asioitani. Jo opiskeluaikoina kaikkien hakemusten ja muiden asiakirjojen täyttely vei hermot hetkessä. Keskittyäkään en oikein jaksa, jos en heti pääse jutun juoneen mukaan. Olen yrittänyt joogaillakin, mutta eihan siitä mitään tule..:/

Miten 8 sinulla todettiin tuo? Haitko itse apua vai passittiko joku omainen sut lääkärin pakeille?

Todella kurjaa, ettei tilaasi ole varsinaista parannuskeinoa.



ap

uskoa, että kyse on mun kypsymättömyydestä. Olen kuitenkin melkein kolmeakymmentä.

Olen sössinyt raha-asiani pahasti, otin lainoja, joita makselen vielä monien vuosien jälkeen takaisin. En oikein osaa hoitaa muutenkaan omia asioitani. Jo opiskeluaikoina kaikkien hakemusten ja muiden asiakirjojen täyttely vei hermot hetkessä. Keskittyäkään en oikein jaksa, jos en heti pääse jutun juoneen mukaan. Olen yrittänyt joogaillakin, mutta eihan siitä mitään tule..:/

Miten 8 sinulla todettiin tuo? Haitko itse apua vai passittiko joku omainen sut lääkärin pakeille?

Todella kurjaa, ettei tilaasi ole varsinaista parannuskeinoa.

ap

tutulta, tosin kuulostaahan tuo maanis- depressiivisyydeltäkin. Kysyin itse, että voiko oireeni ollakin maniaa, mutta kuulemma pitäisi olla ostelemassa niillä vähillä rahoilla viittä telkkaria eikä viittä puseroa, niin kuin minä. Ja mulla ei ole juurikaan mitään ilon hetkiä, eikä virtaa tai energiaa.

Alunperin jouduin hoidon piiriin kun mulle tuli jonkinlainen psykoottinen masennusepisodi parikymppisenä, sitä ennen olin ollut ihan terve ainakin omasta ja muiden mielestä, ahdistunut kyllä olin toisinaan. Aluksi oli vuosi tai pari diagnoosina mm. identiteetin häiriö, sitten kun aloin viillellä itseäni ja ottaa yliannostuksia ahdistukseeni, niin joku psykiatri diagnosoi epävakaan persoonallisuuden, mutta ei se tainnut edes mainita sitä mulle, tuli myöhemmin esiin. Pari muutakin psykiatria sen mulle on diagnosoinut ja viimeisimmällä mielisairaalareissulla myös psykologi teki testit. Minulla on myös pakko- oireinen häiriö, missä on omat vaikeutensa.

En tosin tiedä, että miten olin 20- vuotiaaksi asti järkevä, kypsä, keskittymiskykyinen ja suunnitelmallinen sekä kunnianhimoinen, ja sitten minusta tuli tällainen. Omituista. Siksi aina välillä epäilen diagnoosiani vaikka minulla sen oireet onkin. Tosin sekoilen kyllä vähemmän nykyään.

Onko sulla aina tyhjä olo? Se ehkä erottaa epävakaan ja maanisdepressiivisen, mutta eihän sua netissä voi kukaan diagnosoida.

vastauksista.

Mulla on ollut ihan aina todella vaihtelevat mielialat. Kävin joskus teininä masennuksen takia psykologin (vai psykiatrin..?) juttusilla. Se kai auttoi hetken. Viiltelin silloin itseäni, yritin myös ottaa itseltäni henkeä pois. Nuo tapahtui yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena.

Mulla on oikeastaan aina tyhjä olo. Hetken aikaa elämä tuntuu ihanalta, varsinkin silloin, kun olen lapseni kanssa (1.v)

Meillä menee miehen kanssa ihan mukavasti muuten, tietää mun raha-asioistani ja peliriippuvuudesta myös. Ihmettelee kyllä mun älyttömiä mielialan muutoksia. Ihan vaikka puolen tunnin sisään saattaa mahtua tunteita laidasta laitaan.

Pääsisiköhän julkisen terveydenhuollon kautta jonnekin juttelemaan tai vaikka diagnosoitavaksi...? Olen hoitovapaalla, joten yksityideen lääkäriin ei ole varaa..



ap

kaksuuntanen mielialahäiriö että sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, en tiedä kumpi selittää kumman mutta ilman lääkitystä mun mielialat voi heitellä joko ihan minuuttien sisällä jatkuvasti hypomaanisesta masennukseen ja takas tai sitten niin että on pidempiä jaksoja jompaa kumpaa päällä...



Mun mielestä tuo kirjoittamasi viittaa enemmän kaksuuntaseen kuin masennukseen. Juurikin nuo raha-ongelmat ja riippuvuudet. Myös minä viiltelin nuorena ja olin täys alkkis parikymppisenä.



Kannattaa hakea apua, koska kaksuuntanen mielialahäiriö ei ole mikään ensinkään leikin asia, tai vain joku fiilis miltä susta sattuu tuntumaan, vaan mielessä oleva kemiallinen epätasapaino, johon auttaa vain lääkitys/terapia. Ja siitä ei Yleensä parannuta, voi olla välissä vain oireettomia jaksoja.



Mä uskoisin että oikealla lääkityksellä sun elämä vois olla paljon parempaa, jos siis kyseessä mielisairaus. ( Anteeksi "ruma" sana, mutta mä puhun aina sairauksista mielisairautena). Oikea lääkitys auttaa siis tasapainoon, niin mielessä kuin elämässä. Ehkä voi tuntua siltä, että ei halua luopua niistä "huippufiiliksistä", mutta kokonaiskuvaa ajatellen se kannattaa kuitenkin.

sitä julkisellakin on hoitoa tarjolla, itse olen käynyt lähinnä yksityisellä psykiatrilla kun opiskelijaterveydenhuollon psykiatri ei tiennyt mistään mitään. Epävakaaseenhan sanotaan, ettei lääkkeet auta siihen, tunteita ne kyllä hillitsee, mutta itse häiriö ei niillä parane vaan pitäisi olla terapiaa. Siis jos menee terveyskeskuslääkärille ja se kirjoittaa masennuslääkereseptin ja toivottaa hyvää jatkoa, niin siitä ei epävakaassa ole apua, tosin kyllä masennuslääkkeet voi kai nostaa mielialaa ja tietty vähentää masennusta, mulla ne ei ole pahemmin tehonneet, mutta minusta lääkitystä kannattaa kokeilla silti jos on lisäksi masentunut olo, tyhjä olo niillä ei kyllä lähde.

taas vastauksista.

Mä olen kyllä jo niin kyllästynyt tähän omaan olotilaani, että pakko saada apua. Jos sitä ei julkiselta puolelta heru niin kai se on pakko sinne yksityiselle mennä.

Mua ahdistaa ajatus siitä, että mun perhe hylkää mut joku päivä. Se ei oikeastaan pelota mua mutta tuntuu vaan siltä, että joku päivä mies kyllästyy ja lähtee lapsi kainalossa pois.

Nyt iski taas se itseinho päälle. On niin mitätön ja paska olla ja en oikein kenellekään tästä osaa tai pysty puhua. Hyvä, että edes täällä joku vaivautuu näitä tekstejä lukemaan ja vastailemaankin..

Mä jännitän ihan hirveästi lääkärille soittamista. Mitä jos ne ottaa multa lapsen pois? Mitä jos mä joudun johonkin laitokseen?



ap

taas vastauksista.

Mä olen kyllä jo niin kyllästynyt tähän omaan olotilaani, että pakko saada apua. Jos sitä ei julkiselta puolelta heru niin kai se on pakko sinne yksityiselle mennä.

Mua ahdistaa ajatus siitä, että mun perhe hylkää mut joku päivä. Se ei oikeastaan pelota mua mutta tuntuu vaan siltä, että joku päivä mies kyllästyy ja lähtee lapsi kainalossa pois.

Nyt iski taas se itseinho päälle. On niin mitätön ja paska olla ja en oikein kenellekään tästä osaa tai pysty puhua. Hyvä, että edes täällä joku vaivautuu näitä tekstejä lukemaan ja vastailemaankin..

Mä jännitän ihan hirveästi lääkärille soittamista. Mitä jos ne ottaa multa lapsen pois? Mitä jos mä joudun johonkin laitokseen?

ap

laitokseen et ensinnäkään taatusti joudu, ei sinne oteta nykyään sellaisiakaan, jotka sinne haluaisivat. Minä eli se epävakaa olen mennyt sinne kaksi kertaa omasta halusta ja kerran olin muutaman päivän suljetulla, kun olin käynyt paikkauttamassa itseäni lääkärillä jo useampaan kertaan samalla viikolla. Eikä mt- ongelmaisilta automaattisesti oteta lapsia pois, tuskin olet mitään pahaa lapsellesi tehnyt joten ei se lääkäri mitään ls- ilmoitusta tee. Ja lapsellahan on isäkin, joten miksi se huostaanotettaisiin.

Kyllähän sun pitää apua saada ja jos et saa ja tilanteesi pahenee niin sittenhän on paljon suurempi vaara, ettet pysty huolehtimaan lapsestasi. En tiedä, onko sulla sama häiriö kuin minulla vai ehkä se bipolaari häiriö vai ihan joku muu, mutta kyllä varmasti jotakin apua saat, kun sitä haet. Vaikka itse en voi sanoa olevani täysin terve niin kyllä mulla kuitenkin lääkityksen, ammattiauttajille jutustelun ja sairaalareissun jälkeen menee paremmin kuin muutama vuosi sitten, vaikka olen ilmeisesti harvinaisen lääkeresistantti (eli eivät tehoa hyvin) ja mulla on vaikeita ongelmia. Ja muut kuin tämä epävakaa yleensä reagoivat hyvin lääkkeisiinkin.

pelkosi,mutta ei ne sun lasta ota pois!miksi ottais,jos/kun hoidat häntä hyvin? ja nykyää ei hevin laitokseen pääse.*halaus*

Pääsisiköhän julkisen terveydenhuollon kautta jonnekin juttelemaan tai vaikka diagnosoitavaksi...? Olen hoitovapaalla, joten yksityideen lääkäriin ei ole varaa..

ap

vinkistä :)



tervesin tällä hetkellä melkein jopa onnellinen ap

Perhe elämä voi olla välillä yhtä helvettiä ja mukavaa.Koko perhe saa osansa.Tällainen henkilö hyvä näytteleen joku voi sanoa esim.tosi mukava mies tai nainen.Pitää elää tämän henkilön kanssa vuosi niin varmasti huomaa ei pysty peitteleen.Lääkärin pitää osata hyvin työnsä.Vaikeita tapauksia siinä voi puoliso tai lapset sairastua myös.

Asiasta on varmaan jo joitain aloituksia, mutta en nyt löytänyt oikein sellaista, joka vastaisi kysymykseeni.

Voiko ilmetä myös silmittömiä aggressiokohtauksia? Välillä maailma on aivan ihana paikka, oikein laulattaa ja naurattaa ja vartti tästä eteenpäin niin olisin aivan valmis vaikka tappamaan jonkun, olen niin pahalla tuulella. Väsyttää oikeastaan aina.

itellänihän löytyy mielialan aaltoiluhäiriö johon nämä oireet pätevät. :) Siitä lääkäriin vana hakemaan mielialan tasaajia, alkaa olo helpottamaan, maanisdepressivuudessahan nuo jaksot ovat kausittaisia. Itse olen kärsinyt sairaudesta 13 vuotiaasta lähtien, murkkuikä oli helv. vaikeaa kun ei ymmärtänyt mikä itseä oikein vaivasi. :/

viittaa kyllä epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Kuten nuo äkilliset, päivittäiset ja ilmeisesti aika rajut mielialan vaihtelutkin. Mulla on itellä ollu molemmat diagnoosit jo vuosia, ja on vieny aikaa, ett on oppinu tunnistamaan ja erittelemään, kumpi "tauti" milloinkin kyseessä. Bipo on aika hyvin ny kymmenen taisteluvuoden jälkeen hallinnassa, mutt sen tilalle puskee ny aika rajusti epävakaan epävakaat tunteet. Kakssuuntasesta kiinnostuneille suosittelisin kirjaa Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää.

ap

täällä kanssa yks maanisdepressiivinen... mulle kävi vaan siinä mielessä hassusti että omaan myös jonkunasteisen paniikkihäiriön, jätin kaksi psykiatrikäyntiä väliin ja lähettivät lapun että voin jatkaa hoitoa jatkossa vaikka oman lääkärini kanssa.. mutta nyt oli pitkään OK jakso (parisen kuukautta), kunnes taas on alkanu ahdistamaan, tiiän sen jo nyt että kuukauden päästä makaan sängyssä peiton alla enkä halua nähdä ketään jnejne...



äh, selitinpä huonosti. väsyttää.

saanut jotain lääkitystä?

Ap:lla taas parempi päivä, piti tänään soittaa lääkäriin, mutta perjantaina on muutenkin ruuhkaa vastaan-otoilla niin ajattelin venyttää maanantaille. On lapsenvahtikin sille päivälle varmempi.

Täytyy katsoa nyt tämä viikonloppu. Mies on kuitenkin kotona, enkä ole niin paljon yksin, ehkä se auttaa :)