Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla lähteä. Kommentteja pyydän, vertaistukea tms.
13.10.2010 |
Tilanne on tämä: avioliittomme on täysin tunnekylmä ja kuollut ja minusta tuntuu että joudun koko ajan pidättelemään inhoani ja väkisin sietämään toista. Meillä on kaksi lasta, toinen kouluiässä ja toinen vielä päiväkodissa. Mies on hyvä isä ja tekee lasten kanssa paljon kaikkea, mutta tämä oheispaska vetää mielen niin matalaksi etten meinaa jaksaa.
Koko avioliiton ajan minä olen ollut se lopullinen vastuussa oleva, se joka hoitaa asiat loppuun jos toinen ei osaa/jaksa. Me olemme molemmat nuorina vanhemmiksi tulleet, nyt jälkeenpäin ajateltuna aivan liian nuorina (20v). Siinä missä minä olin tottunut huolehtimaan itsestäni jo monta vuotta, oli mieheni äitinsä passaama kuopus joka muutti suhteeseemme suoraan kotoa. Tämä asetelma ei ole kadonnut mihinkään enkä minä aina jaksaisi olla se ainoa aikuinen.
Mies on osoittanut vuosien varrella useaan otteeseen sen, ettei häneen voi luottaa. Valehtelu on kuulunut siihen. Miehellä on ollut ongelmia alkoholin käytössä ja hän onkin joutunut sen lopettamaan kokonaan koska valitsi mieluummin meidät. Mutta minä koen, että se olen minä joka hänen rajansa määrittää ja hänet pitää ns. ihmisenä; hän on ikään kuin lieassa ja minä joudun pitämään liekaa tiukalla ettei hän menisi ja tekisi typeryyksiä. Olen niin väsynyt tähän pomon rooliin enkä tämän takia kunnioita häntä.
Olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi oman mielenterveyteni takia parempi lähteä. Mutta mutta. Kun minä en ole pitelemässä enää liekaa, uskon että hänestä tulee taas alkoholin käyttäjä, joka todennäköisesti unohtaa lastensa parhaan. Hänelle on luontevaa ajatella aina ensin itseään. Näin ollen pelkään, että hän jättää elastusmaksut maksamatta ja pettää lasten tapaamislupaukset, kun minä en ole häntä enää kontrolloimassa ja määräämässä. Tämän takia olen osittain pysynyt tässä, ettei hänestä tulisi niin holtiton.
Olen oppirahani maksanut ja ymmärrän nyt aikuisempana, ettei minun olisi ikinä puitänyt hänen kanssaan suhteeseen alkaa. Asia on kuitenkin myöhäistä nyt todeta. Siinä missä minä olen vuosien mukana kasvanut äidiksi ja aikuiseksi, on hän jäänyt siihen missä on aina ollut. Korostan kuitenkin vielä, että kun minä pidän häntä tiukassa lieassa, hän on hyvä isä, käy töissä ja on ihan tavallinen mies.
Teiltä toivon mielipiteitä, kokemuksia samanlaisesta miehestä ja siitä miten tällaisen kanssa sujuu eroaminen.
Kommentit (28)
enkä ole katunut.
Miehellä oli sen jälkeen monta vuotta rymyputkea. Nyttemmin löytänyt toisen lieanpitäjän ja rauhoittunut.
Et sinä voi olla vastuussa toisesta aikuisesta. Olet lastesi äiti, et miehesi. Kukaan muu ei onnea sinulle luo kuin sinä itse.
Jos mies heittäytyy holtittomaksi, niin haet elarit Kelasta sitten... ja toivot, että tapaamisiin hänellä riittää oma älli.
Et uskokaan, miten helpottunut olin päästynyt siitä suhteesta. Nykyään olen normaalissa parisuhteessa ja onnellinen, oikeasti onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina vastuussa kaikesta. Koska minä en arvosta enkä kunniota häntä. Minä en halua kolmatta lasta miehestäni vaan MIEHEN. ap
mies tuottaa lapsille pettymyksen toisensa jälkeen ja minun sydämeni särkyy, kun joudun sitä katsomaan... että siinä menee lapsilta isä samassa rytäkässä, kun miehestä ei yksin mieheksi ole. ap
että en voi aikuisesta pitää huolta...
en ollut vain itsekään erityisen valmis äitiyteen ja olen joutunut kantamaan koko vastuun yksin. Olen niin väsynyt.
etten sanonut lapselle edes milloin isä tulossa. Tuli jos tuli. Toisaalta omani oli silloin paljon pienempi, eikä muista aikaa, jolloin asuimme yhdessä.
Sinun pitää nyt vain valita, mitä haluat OMALTA elämältäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suorastaan palvovat isäänsä: hän on se, joka heidän kanssaan rakentaa majoja ja potkii jalkapalloa ja minun vastuulleni on jäänyt ikävimmistä asioista vastaaminen. Minusta on tullut se nalkuttaja, ja ulkoa päin katsottuna kaikki arvelisivat minun varmaan olevan se hankalin ihminen.
miten ihminen ei voisi erota toisesta, se toinen on vastuussa elämästään. Jotain ei ehkä osaa ja osa on tullut lusmuttua vaan koska sinä teet kuitenkin, olet varmasti semmonen kumppani joka päättää että meillä siivotaan päivittäin näin ja miehen kuuluu tehdä kuten päätät ja jos ei luonnistu niin toinen ei sitten osaa ja teet hänen perässään.
Ajatusmaailmasi on kovin narsistinen: kyllä se pärjää ilman sinua ja määräämistäsi. Luultavasti sinun roska on toisen aarre?
Jos et vahdi ettei mies käytä juotavaa, hän alkoholisoituu? Kovat on emännän luulot itsestään!
Hävettää miehesi puolesta lukea tätä vuodatustasi; ettei olisi pitänyt alkaa suhteeseen hänen kanssaan. Se että sinä kärsit liitosta ei tarkoita että toinen kärsii.
Sinä tässä tyhmä olet, et vaan uskalla erota. Joutuisit olemaan yksin.
Elareittenkin perään poraat jo valmiiksi? Eikös ne maksa joku muu taho jos ukko ei maksa? Kunta??
Sinun tässä kuuluu kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isukki osallistuu lapsien kanssa nyt niin kyllä se sama jatkuu erotessakin. Ehkä huoltajuus voisi sitten olla miehen?
10
Jos isukki osallistuu lapsien kanssa nyt niin kyllä se sama jatkuu erotessakin. Ehkä huoltajuus voisi sitten olla miehen?
10
nähty on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo miehen vastuuttomuus yms. on ainoa ongelmanne, niin ei kannata erota. Viet miehen perheterapiaan, varmasti saatte siltä apua tuollaiseen "helppoon" ongelmaan.
Mutta jos on myös pettämistä niin sitten voi olla vaikeampi homma.
Mies on siis absolutisti sinun ja lasten vuoksi, mahtavaa! Terapia voisi vahvistaa hänen omaa vastuutaan tässä asiassa.
Olet hyvin tuonut julki ongelmat, kerro terapiassa samat asiat niin pääsette ongelmiin heti käsiksi. Voit toki jutella ensin kaksin miehen kanssa, mutta voin vakuuttaa, että asiat paranevat paljon nopeammin jos menette terapiaan tms.
Miehesi "positiiviset asiat" -lista kuulostaa paljon pitemmältä kuin -lista. Koittakaa parantaa suhdetanne!
kieltämättä olen hieman kontrollifriikki ja minun mukaani aika pitkälle on menty. Alkoholin kanssa on sellainen juttu, että mies oli jo alkoholisoitunut (jätti velvollisuutensa hoitamatta, hävisi teilleen) kunnes minä päätin, että valitsee joko viinan tai meidät. Ja mies valitsi meidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se jäi kesken. Minä en saa enää oikein saa rakkaudentunnetta tähän ja päivä päivältä vaikeampaa on myös sietää.
Pettämistä ei miehen osalta ole, mutta minä olen käynyt pari kertaa vieraissa. Mies tietää tämän. Minä olen ollut miestä aina se seksuaalisempi ja meillä on seksi loppunut. Halusin kerrankin tuntea itseni naiseksi enkä nalkuttavaksi äidiksi.
Hyvä ihminen, ole kiitollinen että sulla on mies ja lapsilla isä, äläkä valita!!
Mun lapsen isä on hylännyt meidät, en ole tehnyt mitään, mun syy se ei ole.
Mieti miltä tuntuu musta kun lapsella ei ole isää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten oon sanonut. Mulla ei ole ns. miestä vaan kolmas lapsi. Haluaisin että lapsilla olisi isä myös erin jälkeen mutta suhtaudun skeptisesti siihen onko miehestä ylipäänsä siihen kun kukaan ei ole esim. kontrolloimassa häntä.
Kaikki muuhan on puolustelua. Kyllähän tämä kyllästyminen AV:n logiikan mukaan on täysi syy eroon.
8 vuotta yksin tätä päävastuullisen aikuisen roolia. Myös minä olin nuori äiti, osaamaton ja olisin tarvinnut KUMPPANIA mutta mies ei sitä mulle koskaan suonut. Hän on saanut rauhassa opetella asioita ja isyyttään, mä olen aina ollut se vastuussa oleva. Mä olen järjestänyt meille asunnot, päättänyt kaikesta lapsista avioliiton solmimiseen ja mies on vaan ollut mukana reessä, kuin lapsi.
Jos on, niin ei hätää. Hänelle löytyy hyysääjänainen alta aikayksikön - epätoivoisia, hoivavietin omaavia muijia on paljon liikenteessä ja jos markkinoille vapautuu sisäsiisti ja katseenkestävät mies, niin hän ei vapaalla jalalla kauan happane. Joten päästä mies omilleen ja jatka elämääsi.
mutta toivoo edelleen kokemuksia vastaavasta ja ennen kaikkea siitä, miten tällaisen miehen kanssa on sujunut eronjälkeinen elämä.
Pelkään sitäkin, että ottaa lapsia inhoavan hyysääjänaisen, ja unohtaa lapsensa.
Alue: Aihe vapaa
Nyt sitten hänen pitää viinan sijaan valita lapsi. Ehkä hän tekee nytkin sen onnistuneen valinnan? Kun teet hänelle selväksi, että hän saa tavata lasta vain selvänä, ei krapulaisena eikä humalassa, ja että jos hän kännää, niin lasta ei sitten näe, ennen kuin kaikki jäljet siitä on hävinnyt, niin saattaisihan tuollainen vätyskin valita sen oman lapsensa. Voisi olla hänelle ihan oikeasti aika terveellistäkin elää hetki ihan omillaan. Voisipa kasvaa jopa aikuiseksi... Tai sitten kännätä itsensä hengiltä. Mutta sinä et ole siitä vastuussa. Mielestäni teet haittaa myös miehen itsetunnolle korostamalla kaiken aikaa, että vain sinä olet se voima, joka pitää miehen selvänä, hyvänä isänä ja normaalina ihmisenä. Miten olisi jos puhuisitkin, että kun hän nyt on selvä ja hyvä isä ja normaali työssäkäyvä ihminen, niin lapsikin saa kaksi normaalia ja turvallista kotia ja te molemmat voitte etsiä sen paremman puolison. Ja jättää ne vihjailut ja epäilyt siitä, että mies ei selviä, kokonaan pois. Todennäköisesti miehen itsetunto on niin nollilla, että hän todella uskoo, mitä sinä sanot ja toimii sen mukaisesti.