Lue keskustelun säännöt.
9-vuotiaan käytös.. Ei voi olla normaalia enää?
12.10.2010 |
Tytöllä on tapana, että värittää elämäänsä hirveästi. Kertoo ihme juttuja kavereista, joita hänellä ei edes ole yms.
Arkinen valehtelukin on jo ihan jokapäiväistä. Valehtelee mulle ihan silmät kirkkaana eikä ilmekkään värähdä! En ikinä voi kysyä tytöltä itseltään mitä on tehnyt, kun valehtelee kummiskin.
Nyt viimeisin tempaus on se, että pitää minun miesystäväni lapsia velipuolinaan..
Ja tietää siis ihan tasan tarkkaan, ettei kyseessä ole hänen perheensä!
Silti selittää aina kavereilleen, miten hänen veli sitä ja tätä.
On myös kirjoitellut kirjeitä mieheni vanhimman lapsen nimellä..
En ole ottanut tuota kirjejuttua puheeksi vielä. Pitäisikö? Otin kirjoitetut jutut kuitenkin pois häneltä.
Miesystäväni on tehnyt minulle selväksi, että vihaa tyttöä. Sanoo häntä valehtelevaksi penikaksi, joka pitäisi pistää välittömästi hoitoon.
Oon itsekin miettinyt tuota, että ehkä tytön ois parempi olla muualla/hänen ois hyvä saada hoitoa.
Olen raskaana ja mietin millainen vaikutus patologisella valehtelijalla on meidän perheessä vauvan myötä..
Tytöllä on myös taipumusta kiusata pienempiään joskus todellakin julmasti.
Koulusta tulee palautetta, että tyttö on kiusaaja ja ei tee hommiaan. On laiska ja häiriköi tunnilla. Valehtelee myös opettajille, nyt myös lintsaaminen on astunut kuvaan.
Itse en töitteni takia ehdi kyttäämään häntä joka ikinen hetki. En uskalla jättää häntä kuitenkaan kahdestaan miesystäväni kanssa (on sanonut, että jos tyttö hänen kanssaan temppuilee, antaa kuulla kunniansa kovan käden kautta.), joten tyttö käy koulun jälkeen iltapäiväkerhossa.
Siellä ei kuulemma leiki oman ikäistensä kanssa, vaan haluaisi puuhailla ohjaajien kanssa??
On kuulemma turhauttavaa, kun tyttö haluaisi kokoajan huomiota, eikä viihdy muiden lasten kanssa.
Mitähän tässä nyt tekisi?
Kommentit (52)
Ap:tä tuskin auttaa nämä "prinsessa"kommentit... Nämä tunnelautaukselliset vastaukset ovat syvältä. Asiaa mammat kehiin: Eli mitä kannattaa tehdä. Täältä tuskin saa apua, kun ei kaikki tiedä edes kaikkia taustoja tai saatikka osaa auttaa. Enemmän hyötyä on kun otat yhteyttä perheneuvolaan ja selität asiasi avoimesti siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisi asettua ja kiinnittyä uuteen perheeseensä, mutta se kielletään ja estetään. Meillä uusperheessä lapsia päunvastoin rohkaistaan sekä puhuttelemaan että kohtelemaan toisiaan siskoina ja veljinä.
että tyttö tarvii apua. Mutta vielä enemmän sitä tarvit sinä itse ja kaikista eniten olen huolissani sun miesystävästä. Sehän se vasta apua kaipaakin. Tytön käytöksestä tulee vaan mieleen: kumpi oli ensin - muna vai kana? Eli en yhtään ihmettele tytön käytöstä, kun luen, miten kirjoitat OMASTA lapsestasi ja siitä, miten ukkos tyttöön suhtautuu.
Nimimerkillä
Liian monta tollasta tapausta työssään nähnyt
turvallista aikuista sieltä iltapäiväkerhosta, siksi on kiinnostuneempi ohjaajista kuin muitten lasten kanssa leikkimisestä.
Jos tää on provo niin hyvin keksitty kaikki oireet...
kyllä ap sun tyttäres olis parempi sijaisperheessä, jos et pysty korjaamaan asennettas.
Ennenkuin alkaa lukemaan muiden vastauksia, kannattaisi lukea aloitus uudelleen ja miettiä mitä mieltä itse on asiasta, ettei käy kuten tässä ketjussa, että kaikki on samaa mieltä eli haukkuu ap:n. En usko että asia on noin mustavalkoinen ja yksioikoinen, vaan että ap on aika väsynyt kuvioon.
Luulen myös, että ap.n kohdalla on käynyt niin , ettei enää muodosta omaa mielipidettä tyttärestään, vaan menee miehen mieliteen ja suhtautumisen mukana. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Todellisuudessa, oletko ihan oikeasti samaa mieltä tyttärestäsi kuin miehesi on?
Miehesi ihoaa tytärtäsi eikä näe tässä mitään hyvää. Sinä "menet miehen mukana" etkä myöskään näe lapsessa mitään muuta kuin riesan. Todellisuudessa se ei ole näin. ? Jotta voisit olla toista mieltä lapsestasi ja nähdä hänessä hyviä asioita, joudut nousemaan miestäsi vastaan ja siitähän vasta sota syntyisi!
Minullakin oli uusperhe, jossa kuvio meni näin. Sillä miehellä ei onneksi ollut omia lapsia, eikä meille tulossa yhteisiä.
Kun erosimme, minusta tuli kiva ja hauska ihminen. Myös tyttäreni muuttui. Jatkuva riitely meidän väliltä loppui.
Tämä mies oli tullut ja hän oli koko ajan minun ja lasteni välissä, eikä hän tykännyt tyttärestäni. Haukkui, mitätöi, ei nähnyt tässä mitään hyvää, moitetta vaan. ja minähän elin siinä. Tytön käytös oli mitä oli ja hän oli tosi väsyttävä, ja vierellä oli kumppani, jota rakastin ja joka koko ajan näki huonoa lapsessa. Välillä miehen teksti oli aika paksua. En inttänyt, en sanonut ääneen, että tuo on järjetöntä, olin vain hiljaa. En uskaltanut ajatella loppuun asti, että onko se mies ihan oikeasti oikeassa, vai mikä on hänen sanojensa takana, ja jos olisin alkanut inttää vastaan, olisi noussut kamala riita. Niitä oli muutenkin, joten olin hiljaa.
Ja ihan ekana minullekin tuli mieleen, että ehdottomasti yhteys perheneuvolaan.
Ja tuo, että tyttö valehtelee miehsi lapset veljikseen - tyttö varmaan mieltää heidät omaan perheeseensä kuuluvaksi.
Hän varmaan toivoo, että miehesi olisi hänen isänsä ja ne pojat hänen veljiä. Minusta se ei ole vakava asia, eikä moitteen paikka. Mutta siitä voisi keskustella, että olisiko sinusta kiva.. mitä sinä ajattelet...
Perheneuvolaan, perhepsykologille tai mitä ne onkaan, sinne ehdottomasti. Lapsesi voi huonosti. Olkoon syy mikä tahansa, lapsi tarvitsee nyt ulkopuolista apua.
Ja tuo, ettei lapsella ole mitään viikkorahoja, peliaikoja - ei mitään. Miksi ei ole??!!!! Mitä jos sinullakaan ei olisi mahdollisuutta nettiyhteyteen, koska olet sitä muttet tätä...?? MIeti!
Ja tulipa mieleen, ap.
Pysähdy joku ilta miettimään,miltä teidän perhe-elämän kohtaukset näyttäisi jos se kyseinen päivä olisi otettu filmille ja katsoisit sitä illalla päivän päätteeksi.
Istu itseksesi jonnekin, ilman lapsia, ilman miestä ja ehdottomasti ilman miestäsi, ja mieti kulunut päivä tai viikko ikään kuin katsoisit ulkopuolisena filmiä omasta perheestäsi.
Oikeasti olen sitä mieltä, että tyttäresi tarvitsee apua. Ihan kaikki ei ole kasvatuksesta kiinni, eikä kasvatuksella muutettavissa. tyttäresi käytös on kuitenkin sellaista, että se vaikuttaa jo hyvin laajaasti muihin ihmisiin, ja myös siihen millaisena häntä pidetään. Se vaikuttaa jo sinunkin, hänen äitinsä, suhtautumiseen! tarvitsettte apua, ota yhteyttä esim perheneuvolaan, siellä varmaan osataan ohjata sopiviin psykologisiin tutkimuksiin. Samalla sinull aon mahdollisuus saada tukea hänen kasvattamiseensa, ja eri tilanteisiin kotona. Tsemppiä, äitiys on haastava laji!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole provo, mutta kuullostaa kovin siltä, että tuon tarinan 9-vuotias on oikeasti ap itse, eikä hänen "lapsensa".
Tässä tarinassa on nimittäin yksi elementti, joka ei sinne kuulu. Katkeruus.
Joku yksinäinen ja rikkinäinen siellä vain postasi oman mörkönsä tänne.
En pilaisi päivääni huolestumalla tuosta tarinan "lapsesta", sillä se lapsi on melko varmasti ap itse.
Lukekaahan kaikki muutamaan otteeseen tämä aloitus ja takuulla huomaatte taustalla sinne kuulumattoman provsoivan katkeruuden.
Tarina on tosi, luultavasti vain mennyttä aikaa.
Voimia.
Miksi lapsesi ei voi kutsua miesystäväsi lapsia veljikseen/sisarikseen? Varsinin tuossa tapauksessa, kun teille on tulossa myös yhteinen lapsi.
Itse olen jo aikuinen, mutta puhun äitini miesystävän (nykyisen aviomiehen) lapsia veljikseni ja siskokseni, vaikka eivät ole äitini lapsia, eikä äidilläni ole tämän miehen kanssa yhteisiä lapsia.
Olemme kuitenkin asuneet kaikki jonkun aikaa saman katon alla, kunnes aloimme kukin aikuistua ja muutimme omillemme. Mutta miksi en voisi kutsua näitä ihmisiä sisaruksikseni? Koen heidät sellaisiksi,, ja jos asiaa tarvitsee jollain tavalla tarkentaa, niin voin mainita että ovatkin vain äitini miehen lapsia, mutta jos asiayhteys ei tätä vaadi, niin puhun vain veljistänija siskostani sen kummemin asiaa tarkentamatta?
Muu lapsesi käytös on mielestäni mustasukkaisuutta. Hieman samoilla tavoilla olen joskus itsekin käyttäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 9-vuotiaita oteta ip-kerhoon. Se on tarkoitettu 1-luokkalaisille, jossain päin Suomee myös kakkosille. :/
Ja ihan oikeasti päätit sitten tehdä toisenkin lapsen!
En voi muuta sanoa kuin että lapselle huostaanotto olisi varmasti kaikkein paras vaihtoehto ja suuri helpotus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään vaan joskus.Mikäli ap ei ole itse tämä lapsi vaan kyse on hänen lapsesta voisiko sittenkin olla kyse ap;een katkeruudesta tytön isää kohtaan.Niinhän se menee et se lapsi on vastenmielisin joka muistuttaa petollista isäänsä.Nyt ap saa vauvan uuden paremman miehen kans ja perhe-elämä ois täydellistä jos sitä exän kans tehtyä "virhettä " ei olisi.Mut joo,se tyttö on huomionkipee,mustasukkainen jne.Mä olen itse ollut tilanteessa jossa miehen tyttö,samanikäinen melkein käyttäyty kuin täys kusipää meillä ollessaan.Valehteli mulle,isälleen ja äidilleen ja aikuisen näkökulmasta yllytti meitä kolmea toisiamme vastaan ja hyvin se siinä aluks onnistuikin kunnes se peli piti viheltää poikki ja tehdä sille selväksi et se manipulointi on loputtava.Ajan kans se tilanne sit laukes kun tyttö tajus et ei sen tartte kilpailla mistään,olla vaan oma itsensä.
kaikenlaisia äitejä tosiaan olemassa - harvoin vain itse kuulee näin sekaisin olevista.
Jos tämä tarina on totta niin ap:n kyllä kannattaa tosiaan etsiä apua koko perheelle, sillä lapsihan tuossa kuviossa näyttää se tervein olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestiäsi lukiessa menee kyllä sanattomaksi....
Ensinnäkin ihmettelen että mahdatkohan olla oikean ihmisen kanssa parisuhteessa?
Kaverihan kuullostaa sairaalta... kuinka voi vihata 9-vuotiasta LASTA...
Olisikohan miesystäväsi sairaalla asenteella jotain tekemistä lapsesi mielikuvitusmaailman kanssa.
Vielä vähemmän ymmärrän kommenttiasi jossa olet miettinyt onko miesystäväsi kukaties vähän oikeassa?
Jos oikein arvaan olet raskaana uudelle miesystävällesi?
Koko jutusta tulee sellainen olo että kyseessä on toimituksen täytejuttu kun ei kirjoituksia ole saatu... on juttu niin pimeä.
Jos olet vakavasti asian kirjoittanut niin "rukoilen" sinua ; ota HETI yhteyttä vaikka mannerheimin lastensuojeluliittoon ja mene puhumaan sinne asiasta ennekuin teet tai tapahtuu jotain todella sellaista jota tulet katumaan lopun ikäsi...
Voin vai sanoa sinulle että lapsesi todennäköisesti suhtautuu ja käyttäytyy olosuhteisiin nähden juurikin tavalla, jolla selviytyy arkipäivästä.
Miehen lapsien kutsuminen sisarpuoliksi on TÄYSIN NORMAALIA ja ymmärrettävää... miehesi reaktio asiaan täysin päinvastaista!!!
Se pienempien kiusaaminen on oire pahoinvoimisesta josta vastuussa olet vain sinä ja ainoastaa sinä...
...Kuinka voit rakastaa tuollaista miestä?
MIETI NYT HERRAN TÄHDEN HYVÄ NAINEN...
Minulta ainakin meni yöunet...
Jos kaipaat tyttärellesi "päiväkotia" niin autan sinua mielelläni...Itselläni on 9-vuotias pikkupoika joka selkeästi surkuttelee kun ei ole sisaruksia...
t. tuomas
Olet tosi inhottavan oloinen äiti. Ota tyttösi ja kerro hånelle että sinulle hän on tärkein maailmassa, opeta häntä että valehtelu on väärin. Jätä vittumainen nyxäsi tai opeta hänet rakastamaan lastasi! Vika on ap sinussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patologinen valehtelu, julmuus, kiusaaminen ja ajoittaiset psykoottiset ajattelumallit ovat osa erilaisia mielenterveyden häiriöitä.
Epäsosiaalinen tuli ensimmäisenä mieleen, psykoottinen toiseksi ja epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö kolmanneksi.
Lääkäriin! Lasten psykiatrian polille. Siellä autetaan.
t. Erityislapsen äiti. Lapsella osin samaa oireilua.
jos tämä ei ole provo, hanki apua. olet sairas, kun siedätt miestä, joka uhkaa lyödä lastasi.
miksi teet uusia lapsia, jos aikaa ei riitä tälle nykyisele työltäsi, niin paljon kuin hän sitä vaatisi vaan joutuu hakea seuraa iltapäiväkerho-ohjaajjista?
älä tee lapsia, tee abortti, please.
eikä pelivuoroja.. Mistäs minä otan pois kun ei sillä mitään ole? Ja arvasin että täällä aletaan heti syyllistämään, mutta todellisuudessa ette uskokaan miten kyllästynyt olen tuohon tyttöön. Laittaisin isälleen jos jätkä olisi edes ollut maisemissa tämän 9-vuoden ajan. ap.
sinä sen sanoit ei ole mitään! toivon todella että tämä on provo.
Ainoat epänormaalit on sinä ja miesystäväsi. Kattelkaa peiliin.
Miesystävän lapset ei saisi olla tyttösi perhettä?
harvinaisen huono äiti. Haluat vaan hylätä yhden lapsistasi kun uutta pukkaa toiselle miehelle ja mieskään ei tykkää. Luultavasti tyttö käytttytyy noin koska teillä on kotona kamalat oltavat hänen kannaltaan. Vie tyttö edes psykologille niin on joku luotettava aikuinen.
Selvittäkää tilannetta yhdessä ammattiauttajien kanssa. Toivottavasti saisitte apua sitä kautta miten toimia ja miehesikin osallistuisi.
Kaipaatte apua ja neuvoja miten toimia tytön kanssa. Tyttö kuulostaa myös aika ongelmaiselta. Aika moni on teilannut sinut vanhempana, mutta lyhyestä tekstistä on vaikea saada kokonaiskuvaa. Tuon tylyn tyylisi uskon johtuvan turhautumisestasi/väsymyksestäsi tytön touhujen kanssa. Täytyy myöntää että jos oma lapseni käyttäytyisi noin, niin vaikea olisi löytää sitä positiivista virettä lapsen kanssa oloon, varsinkin jos olisi raskaana jolloin jaksaminen muutenkin kortilla.
Sen verran antaisin kontaktipintaa, että itse ollessani tuon ikäinen en olisi koskaan käyttäytynyt noin. Kuitenkin tulin uusperheestä, jossa isäni ei tullut toimeen vanhemman siskopuoleni kanssa ja jossa oli alkoholismia, väkivaltaa ja läheisriippuvuutta. Vanhempani erosivat pian tämän jälkeen. Varhaislapsuuden kokemuksissani oli muutto isovanhemmille ja aikanaan 3v:na palautuminen kotiin (joka oli vieras paikka minulle). Äitiini minulla ei ollut ikinä tunnesidettä, isääni oli, mutta alkoholismin myötä sain pettyä aina.
Verraten siis omaan kokemukseeni en ymmärrä tyttösi käytöstä, vaikea uskoa että ainoa ongelma olisi sinä. Tyttö osaa kapinoida ja purkaa oloaan, jolloin ei voi tuntea oloaan täysin arvottomaksi. Vaikuttaa pikemminkin että tyttösi empatiakyky ja oikean ja väärän raja puuttuu täysin. On eri asia käyttäytyä väärin niin että tietää sen ja käyttäytyy silti, kuin että käyttäytyy väärin ja ei edes tiedosta sitä. Oletko varma että kyseessä on kyvyttömyys ymmärtää tilanteita eikä kyseessä ole vain voimakas uhma? Jos on oikeasti kyvytön ymmärtämään edes tilanteita, niin onko tytölläsi muita erilaisuuksia toisiin lapsiin verrattuna? Onko kehityksessä ollut jotain ongelmia?
Mitä tulee mieheesi, niin toisaalta ymmärrän ettei hänellä ole helppoa tyttäresi kanssa. Väkivalta ei kuitenkaan ole sallittu enää nykyisin missään tilanteessa, joten tuohon uhkaankin tulisi puuttua. Tosin aikanaan näitä isejä oli, jotka rankaisivat fyysisesti ja se oli jopa ihan sallittua. Nykyäänkin tiedän yli 50v:ta pienten koululaisten isejä, jotka kasvattavat vanhalla kurilla. Ihmiset eivät muutu niin nopeasti, mutta miehesi asenteessa on todella korjaamisen varaa. Hänelle olisi hyvä myös osallistua ammattiauttajien kanssa keskusteluihin ja siellä nostaa noita tunteita ja käytösmalleja esille.
Toivon teille uskallusta ottaa yhteyttä ammattiauttajiin. Saisitte solmuja purettua ja saisitte negatiivisen kierteen katki ja herkkyyttä ja ennen kaikkea keinoja tytön kanssa elämiseen.