YLE:n sivulla hyvä kirjoitus uskonnon ja ruotsin opetuksesta

"Mitä hyötyä on ruotsista?



Janne Ikonen



On olemassa kahdenlaisia oppiaineita. Ensinnäkin on niitä, joista oletetaan olevan välitöntä hyötyä oppijoille. Toiseksi on niitä, joiden tuottama hyöty perustellaan lähinnä välillisesti. Tältä ainakin vaikuttaa, kun seuraa keskustelua etenkin ruotsin kielen asemasta opetuksessa.



Selvennän ajatusta:Välittömän hyödyn oppiaineissa asioita opetellaan ensisijaisesti siksi, että niistä on oppijalle hyötyä elämässä. Matematiikkaa ja biologiaa lukeva hyötyy ymmärtäessään, miten maailma ympärillä toimii ja miten siihen voi vaikuttaa. Taide- ja taitoaineet, kuten myös liikunta tarjoavat eväitä terveelliseen itseilmaisuun ja ihan yksinkertaisesti itsestä huolehtimiseen.



Sen sijaan välillisen hyödyn oppiaineissa asioita opetellaan ensisijaisesti siksi, että a.) ne helpottavat jonkin muun, myöhemmin tulevan hyödyllisen asian oppimista tai b.) niiden opiskelu hyödyttää jotakuta tai jotakin muuta kuin oppijaa itseään. Tällaisia oppiaineita vaikuttavat olevan ruotsi ja uskonto, tarkemmin sanottuna tunnustuksellinen uskonnonopetus. Molempien olemassaoloa perustellaan julkisessa keskustelussa ensisijaisesti jonkin väliaskeleen kautta.



Esimerkiksi uskontoa tarjotaan tärkeäksi moraaliseen elämään oppimisen välineeksi. Tällöin kuitenkin on jo siirrytty ajatuksissa askel eteenpäin – uskonnon opiskelun hyödyllisyyttä ei perustella sillä itsellään vaan jollain uskontoa paljon laajemmalla, jonka oppimisessa uskonto voi olla apuna. Samaan tapaan ruotsia markkinoidaan kanavana muiden saman kieliperheen kielten oppimiseen ja Suomen historian syvällisempään ymmärtämiseen. Oppiminen ei tapahdu ruotsin kielen osaamisen itsensä, vaan jonkin sellaisen vuoksi, johon voi perehtyä myöhemmin.



Ruotsin asemaa perustellaan myös kielivähemmistön oikeuksien turvaamisella. Tällöinkään kyseessä ei ole hyöty, joka tulisi oppijalle, vaan eräänlainen koko yhteiskunnan saavutus. Samoin uskontoa esitellään mielellään yleisenä, tärkeänä oikeutena. Oman uskonnon opetus on kaikille kuuluva perusoikeus, josta ei saa tinkiä, joten uskontoa on opetettava ja opeteltava. Tällöinkin ollaan irtauduttu kokonaan siitä, onko itse opetuksen sisällöstä oppijalle jokin hyöty. Kyseessä on ryhmänä saatu, välillinen etu.



Sattumalta nämä välillisellä hyödyllä perustellut oppiaineet ovat myös oppiaineistomme kiistellyimmät. En edellisellä halua ottaa suoraan kantaa kummankaan oppiaineen mielekkyyteen. Nähdäkseni olisi kuitenkin toivottavaa, että kaikkien pakollisina opiskeltavien aineiden merkitystä arvioitaisiin julkisuudessa ainakin suhteellisen yhteismitallisilla kriteereillä."



http://blogit.yle.fi/a-tuubi/mita-hyotya-on-ruotsista