Lue keskustelun säännöt.
lopetutin lemmikkini :(
09.10.2010 |
hän oli 12-vuotias ja vakavasti sairas. silti tuntuu hirveältä päättää toisen elämästä muka jonain ylijumalana. mutta tulevaisuuden näkymät olivat niin heikot, että päädyin tähän ratkaisuun. tilanne tuli aika yllättäen, en oikein osannut siihen etukäteenkään varautua.
olen vain niin surullinen nyt, ikävä on valtava...itken vähän väliä, yöllä en saanut nukuttua...samoin lapset ovat ottaneet asian aika raskaasti. :(
Kommentit (14)
Koitas rauhoittua.. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menetykselläni ei ole mitään tekemistä muiden lapsettomuuden kanssa, ne ovat kaksi eri asiaa.
en tiedä oliko tuo jotain huumoria mitä en ehkä ymmnärtänyt.
ap
ku kurjaa!kyllä noihin karvasiinkavereihin kummasti kiintyy. :(
koira ei ollut edes kovin vanha, mutta parantumattomasti sairas. Pahalta tuntui silloin ja pahalta tuntuu edelleen. Vieläkin on ikävä koiraa. Pienempi lapsi kyselee edelleen koiran perään (ei oikein ymmärrä mitä kuoleminen tarkoittaa).
Olen pahoillani :( Pikkuhiljaa olo helpottaa.
tuo on lemmikin omistajan ikävin homma, mutta on suurta rakkautta tehdä lopetuspäätös ajoissa.
Minäkin vein oman koirani lääkäriin kesällä ja palasin hämmästyneenä pannan ja remmin kanssa kotiin. Lopetuspäätös piti tehdä heti. Olo oli kuin joku olisi lyönyt mailalla päähän. Mutta nytmeillä on jo uusi pentu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
empatiakyvyllä on ehkä parempikin ettei ole lapsia.
ja sä vaan itket jonkun elukan perään! :(
rakkautta, kun luopuu lemmikistä eikä pidä sitä oman itsensä takia kärsimässä. Siis kun on kyse sairaasta eläimestä. Mullakin koira sairastui, mutta kesti puoli vuotta ennen kuin kunto alkoi huononemaan ja kun selvästi siltä elämänilo alkoi katoamaan, päästin sen pois täältä ennen isompia kipuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hirveä tilanne, minä itken yhä toisinaan vaikka siitä on minulla noin viisi vuotta aikaa..
Se on ihan yhtälailla rakas omanlaisensa perheenjäsen se lemmikkikin ja sen poismeno ON todella suuri suru. *halaus*
Ja kolmonen, suksi kuule suolle sinä ilkeä ihminen tyhmine kommentteinesi. Ei heru tippaakaan sympatiaa tuollaiselle, vaikka muuten toki symppaan kaikkia syystä tai toisesta surullisia. Mitä sun tilanteesi liittyy mitenkää ap:n suruun!!! TYHMÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en mennyt eläinlääkäriin lopettamaan lemmikkiäni, vaan tarkistuttamaan vointia ja mahdollisesti hakemaan hoitoa. lopputulema oli kotiinpaluu yksin. todellakin vähän puulla päähän lyöty olo, taitaa mennä hetki ennen kuin edes kunnolla tajuan tapahtunutta. ap
Eutanasia on eläimen etuoikeus, ja joskus se on suurinta rakkautta mitä lemmikille voit osoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama tilanne edessä vajaa kuukausi sitten. Koiravanhuksen tila huononi yllättäen, ja oli pakko tehdä päätös, että on parempi päästää rakas lemmikki menemään.
Kova oli päätös - aamulla emme vielä tienneet, mitä ilta toisi tullessaan. Oikea päätös varmasti - sekä sinulla että meillä - mutta koville otti, ja ottaa edelleen.
Edelleen itku tulee yllättäen, välillä on jo ihan hyviä päiviä, ettei itketä, mutta sitten taas jokin tuo asian mieleen. Mutta kyllä kai se tästä.
Kyllä niihin eläimiinkin vain niin kiintyy, että vaikea niistä on luopua. Ja surutyötä saa tehdä omaan tahtiin - siihen ei tarvita lupaa keneltäkään.
Meilläkin lapset ottivat koiran poismenon aika raskaasti, olihan se ollut meillä koko heidän elinikänsä. Nuorempi (5 v.) on jo toipunut, juttelee kyllä koirasta, mutta ei niinkään sure. Vanhempi (8 v.) saattaa edelleen itkeskellä koiran perään, ja se on kyllä aika kurjaa katsottavaa. Mutta kyllähän se aikaa myöten heilläkin helpottaa.
Voimia siis sinulle - ja kaikille muillekin lemmikkinsä menettäneille!
ja sä vaan itket jonkun elukan perään! :(