En jaksaisi vauvaa enää hetkeäkään!
En ole kauhean väsynyt, mutta jotenkin nyt on niin turta olo, että en jaksaisi yhtään tuota poikaa! Koko ajan pitäisi viihdyttää ja musta tuntuu, että räjähdän jos en saa olla jonkun aikaa yksin :( Päiväunetkin oli sillä vaan vajaan tunnin mittaiset. Nyt kitisee syöttötuolissa mun vieressä ja on yltä päältä pulautuksessa. Haluaisin saunaan, mutta pesulla käynti ei oikein onnistu tuon kanssa, tai siis on hankalaa. Eikä siellä niitä löylyjäkään pystyisi niin ottamaan että varpaat saisi lämpimäksi. Kunpa voisi vaan käpertyä sohvalle karkkipussin ja viinipullon kanssa. :(( Tulisipa ilta äkkiä että lapsi kävisi nukkumaan!
Ja ei, ei tosiaankaan ole ketään jolle vauvan saisin nytten, puhumattakaan siitä että jaksaisi lähteä sitä mihinkään roudaamaan.
Kommentit (53)
Tai ainakin mun lapsi oli tosi "vaativa" vauva.
t.2
Just hetki sitten ajattelin että onpa ihanaa kun isoimmat lapset on jo 6-vuotiaat ja ne voi häätää hetkeksi keskenään leikkimään kun en jaksa sitä hälinää nyt kuunnella. ja siis vauvaväsymystä täälläkin.
joka ei ollut edes toivottu eikä suunniteltu :( Elämä on nyt pilalla, ei tästä tule mitään! Antaisin sen silmää räpäyttämättä pois, jollei se olisi niin kauhea häpeä.
Kaikki me äidit hyydytään ajoittain ja just tollasia ajatuksia ilmenee väsymyksen hetkinä. Koeta jaksaa vielä hetki, kyllä se vauva kohta enemmän antaa kuin ottaa. Tsemppiä ja iso hali :O)
oikeesti...
Kyllähän vauva vaistoaa, ettei hänestä pidetä. Siksi kitisee, kaipaa huomiota ja hyväksyntää. Kun vauvalla on kaikki ok, on äidilläkin helppoa. Olet kierteessä.
Hanki nyt apua hyvä ihminen, ei ole vauva pyytänyt syntyä tähän maailmaan, itse olet hänet hankkinut.
Sinun tehtäväsi on tehdä vauvasta onnellinen pieni ihminen, 24/7. Vauvana muodostuu kiintymyssuhde, jos et siinä onnistu, sulla on aina vaan hankalampi lapsi kun ikää kertyy!!
Kaikki on mahdollista, omaa elämääsi sinä elät!
Ollaan taas kipeenä ja en ole nukkunut kunnolla sen syntymästä lähtien , kohta 1 v.
koskaan en ole tollasia ajatellut mitä ap laukoo.
Että puhu vaan puolestasi, älä meidän kaikkien suusta!
väsyä saa. vaikkei olisi lapsiakaan mutta ei tollanen ole mistään kotoisin että ihmisellä on sylivauva ja saunaankaan ei voi mennä "tai ainakin on hankalaa". No miten olit ajatellut peseytyväsi pienen vauvan kanssa?
Lapset vaatii hoitoa ja huolenpitoa. Jos ei pysty niin lapsen voi antaa huostaan. Parempi se kuin mamma joka huokailee karkkipussin perään. Kasva!
koskaan en ole tollasia ajatellut mitä ap laukoo.
Että puhu vaan puolestasi, älä meidän kaikkien suusta!väsyä saa. vaikkei olisi lapsiakaan mutta ei tollanen ole mistään kotoisin että ihmisellä on sylivauva ja saunaankaan ei voi mennä "tai ainakin on hankalaa". No miten olit ajatellut peseytyväsi pienen vauvan kanssa?
Lapset vaatii hoitoa ja huolenpitoa. Jos ei pysty niin lapsen voi antaa huostaan. Parempi se kuin mamma joka huokailee karkkipussin perään. Kasva!
Oppisit ehkä vähän armollisuutta, suvaitsevaisuutta ja myötätuntoa...
Olen ollut usein väsynyt, valvonut öitä korvakipuisen vauvan kanssa, allergisen vauvan kanssa. Silti en ikinä ole ajatellut noin! Minusta lapset, heti vauvoina, ovat olleet aivan ihmeellisiä ja ihania. Välillä vain istuin vauva sylissä ja katselin sitä...
Niin, mulla on monta lasta, mies on tehnyt pitkää päivää ja avioliittokin päättyi eroon. Mutta minusta kuulostaa todella pahalta tuo, mitä ajattelet lapsestasi. Oletko aina noin negatiivinen, valitat kaikesta? Etkö voi keksiä miten elämästä saisi hauskempaa? Hassutella vauvan kanssa, käydä ulkoilemassa, tavata ystäviä?
Vai oletko masentunut? Vai vaan itsekeskeinen?
Yksin. Päättele siitä mitä minä olen.
Minäkin olen ollut väsynyt, mutta en ole koskaan ajatellut pahasti omasta viattomasta yksivuotiaastani.
Ota yhteyttä neuvolaan saadaksesi perhetyöntekijän tueksesi. Ja sitten mietimitä tahdot itse tehdä, ja teet sitä sitten vauvan seurassa. Lapset kyllä sopeutuvat siihen mitä aikuinen itse tahtoo tehdä. Heitä ei tarvitse rajattomasti viihdyttää. Lapsi elää perheen, eli ilmeisesti sinun, ehdoillasi, ei toisinpäin. Eli mitätykkäät itse tehdä? Itse pidän kiinni esim. Joka aamuisesta Hesarin luvusta, myös lueskelen nettiä, katson joskus ei pelottavia tv ohjelmia, soittelen, sisustan, ompelen, siivoan. Ja lapseni osallistuvat tai tekevät omiaan. Vanhempi lapsistani on 2v. Ja ennen kaikkea, mitä ikinä olet lapsen opettanutyöllä tarvitsemaan niin videoita hänet niin, että saatnukkua täyden yön. 1v lapsi ei todella tarvitse yöllä mitään muuta kuin unta. Muutama yöhön siihen menee, mutta ole vahva. Usko pois, ymmärrän sinua todella hyvin. Joudun itsekin ainatpisinaan terästäytymään siinä, että minun on itse elettävä itselleni mielekästä elämää. Lasteni tähden.
YKSIN. Kaupassa olen käynyt yksin 5 kertaa, mutta muuten olen ollut lapseni kanssa 24/7.
Olen yh ja silloin kun raskaaksi tulin en todellakaan tiennyt että jään lapseni kanssa kahdestaan.(lapsen isä ei ole ikinä edes nähnyt lastamme) Ystäviä minulla ei ole ja sukulaisiakin vain muutama. Tottakai olen ollu joskus todella väsynyt ja nukkuminenkin on jäänyt usein muutamaan tuntiin yössä. Olen hyvin kiitollinen lapsestani, enkä ole ikinä katunut sitä että lapseni olen synnyttänyt tähän maailmaan! Tottakai olisi ihana joskus saada olla yksinkin! Mutta tillanne on nyt tämä ja minun on vaan jaksettava ja annettava lapselleni paras mahdollinen elämä minkä pystyn antamaan. Jaksamisia ap:lle ja yritä saada apua vaikka neuvolan kautta!
Mä olen nukkunut heräämättä (siis lasten herättämättä) viimeisen 8 vuoden aikana alle 20 kertaa. Esikoisen kanssa oli tosi rankkaan allergioiden ym takia... tollaset ajatukset ei ole normaaleja eikä hyviä, johtuu ne sitten masennuksesta tai muusta. Mitä todennäköisimmin lapsen kiintymyssuhteeseen on jo syntynyt vaurio. Jos et todella halua lasta, rakasta häntä edes sen verran, että annat hänelle adoption kautta mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.
+ ota vauva sitteriin saunan ulkopuolelle ja mene löylyihin.
Oletko imettänyt vauvaasi? Epäilen että sulle ei ole muodostunut ihan täysin sitä kiintymyssuhdetta vauvaan. Se muodostuu läheisyyden ja hoitamisen, läheisen vuorovaikutuksen kautta ja silloin äidille ei tule juurikaan tuollaisia ajatuksia, siis negatiivisia.
Asun kanta-hämeessa ja jos asut jossain pk-seudulla voin auttaa sinua ja hoitaa vauvaasi mahdollisimman usein!!!!!!
Laita yht.tietosi jos haluat että otan sinuun yhteyttä!!!
Oletko imettänyt vauvaasi? Epäilen että sulle ei ole muodostunut ihan täysin sitä kiintymyssuhdetta vauvaan. Se muodostuu läheisyyden ja hoitamisen, läheisen vuorovaikutuksen kautta ja silloin äidille ei tule juurikaan tuollaisia ajatuksia, siis negatiivisia.
Ja kyllä kuule imetin, neljä kuukautta. Ai, mutta se on varmaan liian vähän? En vaan taida olla mikään äiti-ihminen kun kehtaan tunnustaa (tai kun mulle ylipäänsä tulee) että välillä on aika synkkiä ajatuksia. En sit varmaan pääse taivaaseen niinkuin te.
Kyllä tässä on aika läheistä vuorovaikutusta ollut koko tämä vauvan olemassaoloaika!
Onneks itsellä tyttö kohta 7.