Miksi joku ei jätä puolisoa heti ensimmäisen väkivallalla uhkauksen jälkeen?

oli eron syy mikä tahansa... Ja harva äiti pystyy lastensa turvallisuuteen suhtautumaan ihan noin välinpitämättömästi miten sinä.



Tuntuu uskomattomalta, että vieläkin on olemassa naisia joilla ei ole perheväkivallasta mitään käsitystä vaikka naisista muistaakseni ainakin joka viides on väkivaltaa kokenut. Ajatellaan vaan, että kunhan pakkaa tavaransa ja lähettää osoitteenmuutoskortit niin se on siinä ja ongelma ratkaistu...

Uhkaus on aina sama, se ei menetä tehokkuuttaan. Tämä ei ole sama asia kun että uhkaat lapselle vieväsi pupun hyllylle jos lapsi ei tottele ja kun et ikinä vie kuitenkaan sitä pupua sinne hyllylle niin lapsi tajuaa että ei hän sitä aijo tehdkään ikinä ja uhkaus ei enää tehoa. Ei todellakaan ole sama asia väkivallan uhka. Itse tein niin että kun tiesin miehen lähtevän ryypylle, tiesin myös mitä tuleva ilta tuo tullessaan. laitoin nauhurin valmiiksi pöydälle ja aijoin nauhoittaa jos mies alkaaa hillua. ja hilluihan se ja kuunnelutin miehelle nauhan.ei auttanut sekään.pyysin menemään hoitoon.ei auttanut (ylläripylläri) joten lähdin. Mies ei tajua tänänkään päivänä ongelmaansa vaan syyttää minua. Jännä juttu sinäänsä kun hänen oma isänsä ollut ihan samanlainen ja mies katsellut koko lapsuutensa iten äitiään hakataan ja henkisesti pahoinpidellään,sekä ex miestäni itseään. jännä se ettei siltikkään osaa ynnätä 1+1 itseensä.

Ei se nimittäin OLE niin, että mies on joko sikamainen vaimonhakkaaja tai sitten ei.



Siinä välissä on liuta sävyeroja. Kaikki eivät siis a) toteuta koskaan uhkauksiaan tai b) lyö usein.



Esim. oma mieheni tyrkki minua tasan YHDEN kerran, yli kymmenen vuotta sitten. Ei enää koskaan sen jälkeen. Säikähti pahasti itsekin, kuten kuuluukin.



En siis puolustele hakkaajia, mutta ymmärrän, että jyrkkyyskin voi olla tyhmää. Varsinkin, jos liitto muuten toimii hyvin, ja lapset tykkäävät isästään.



Ja todellakaan minäkään en suosittele kenellekään jatkuvan väkivallan ja/tai uhkailun sietämistä.



Olennaista on, tunnustaako mies aidosti tehneensä väärin (ilman mutta kun -selittelyjä!), hakeeko apua aggressioihinsa.

oli eron syy mikä tahansa... Ja harva äiti pystyy lastensa turvallisuuteen suhtautumaan ihan noin välinpitämättömästi miten sinä. Tuntuu uskomattomalta, että vieläkin on olemassa naisia joilla ei ole perheväkivallasta mitään käsitystä vaikka naisista muistaakseni ainakin joka viides on väkivaltaa kokenut. Ajatellaan vaan, että kunhan pakkaa tavaransa ja lähettää osoitteenmuutoskortit niin se on siinä ja ongelma ratkaistu...

en läöytänyt sitä kirjoituksestasi. Haukuit vaan toisen kirjoitusta, mutta et itse osannut sanoa mitää, mikä voisi auttaa tilanteessa.

Herran tähden millaisia neuvoja täällä jaellaan! Voin kuvitella miten joku hyökkää sinun kimppuusi lenkkipolulla väkivallalla uhaten ja sinä laitat hänelle "luun kurkkuun"... REPS! Taidat reppana kuvitella että oma aviomies olisi pahoinpitelijänä jotenkin turvallisempi kuin tuntematon hyökkääjä.

kerrotko?

Kyllä se oman miehen taltuttaminen pitäisi olla helpompaa kuin tuntemattoman. Oletko aivan miehesi tossun alla ilman päätäntä valtaa?

Eli kerro mitä mielestäsi pitäisi tehdä, koska näköjään ainakaan vastaan ei saa sanoa.

No, niille lapsille voi ihan hyvin kertoa totuuden.

Millaista totuutta tuon sanoja olisi omille lapsilleen kertomassa jos isä uhkaa äitiä? Entä jos isä uhkaa tappaa äidin, ehkä lapsetkin?

Mitä mahtaisit sanoa? Todellako TOTUUDEN? Ja minkä ikäiselle olisit tuota totuutta kertomassa? Totuuden kuuleminenkin voi aiheuttaa lapselle loppuiän kestävän ahdistuksen ja trauman, otitko sitä huomioon? Tottakai lapsille pitää puhua aina totta, mutta.......

Uhkaajalle on heti laitettava "luu kurkkuun"

ja sanoa, että kerta vielä ja me lähdetään, minun kanssa ei pelleillä.

...se on niiiiin helppoa pohtia mielessään tai kerskailla kavereilleen että minä kyllä teen just niin ja näin, jos se tilanne tulisi omalle kohdalle...... tuollainen vain kiihdyttää ymmärtämätöntä uhkailijamiestä (tai naista, ei naisetkaan pyhimyksiä ole). Tosi tilanne pysäyttää ihmisen. Tunnen naisen jonka silmille ei hypitä, hän osaa pitää päänsä kylmänä vaarallisissakin tilanteissa, mutta eli silti vuosikausia yhdessä uhkailija miehen kanssa, ampuma-aseella tehostetuista tappouhkauksista huolimatta. Hän alistui, vaikka on luonteeltaan tosi kova luu!!!!!! Kun hänelle kävi noin, mitä luulet tavalliselle keskivertonaiselle tai hiljaiselle ja aralle hyssykälle tapahtuvan vastaavassa tilanteessa?

15, meinaatko että niitä uhkauksia tehdään joka viikko?

(Todellisuudessa uhkaus joka toistetaan usein, menettää tehonsa.

Ehkä sinun mielestäsi. Todellisuudessa uhkaus jota toistetaan usein, lisää kerta kerralta uhrin ahdistuneisuutta ja lamauttaa uhria aina vain lisää, uhri ei ehdi lepuuttaa hermojaan eikä ehdi miettiä omia ajatuksiaan eli ei ole aikaa eikä voimia pohtia ratkaisuja selvitäkseen tilanteesta.

Minun ohjeeni on se, että kaikki voisivat vihdoinkin myöntää, että on olemassa tilanteita joihin ei ole oikeaa ratkaisua. Että on olemassa tilanteita joihin naiset joutuvat päivittäin, täysin ilman omaa syytään. Ja että jotkut meistä joutuvat tilanteisiin, joista ei pääse ehjänä ulos vaikka mitä tekisi.

Jos oikeasti olisi olemassa keino lopettaa raiskaukset, uhkailut ja pahoinpitelyt niin eiköhän ne jo olisi lopetettu viimeistään tämän vuosituhannen alussa, vai mitä luulette?

Valitettava tosiasia on, että joka vuosi monet naiset joutuvat tekemään valintoja kahden pahan välillä. Joskus näiden valintojen seurauksia saa sitten lukea iltapäivälehtien otsikoista, kun ex-mies löysikin naisen ja lapset ja näytti haulikolla mitä mieltä on erosta. Niistä, jotka valitsevat kestää ja jäädä, ei tule raflaavia otsikoita, mutta he ovat silti olemassa.

Mitä jos kerrankin antaisitte tukea niille, jotka sitä tarvitsevat, sen sijaan että viisastelette ja "neuvotte" nimettöminä nettipalstalla? Fakta on, että teidänkin lähipiirissänne on aivan varmasti ainakin yksi apua tarvitseva nainen. Häntä ja hänen lapsiaan ei auta pätkääkään se, että hänelle sanotaan että hänen pitäisi lähteä tai että hänen pitäisi laittaa miehelle luu kurkkuun.

Mitä jos lakkaisit arvostelemasta toisia naisia? Mitä jos alkaisit tästä lähtien auttamaan kaikkia naisia, siitä riippumatta mitä tiedät tai luulet tietäväsi heidän taustastaan? Mitä jos et enää osallistuisi juoruiluun naisista, vaan olisit aina tukena sille jota mollataan? Mitä jos et tyytyisi kuittaamaan kenenkään ongelmaa sillä, että sinä olisit valinnut toisin, vaan ihan oikeasti pysähtyisit auttamaan? Mitä jos alkaisit ääneen kertomaan mielipiteesi kaikille miehille siitä, miten naisia kohdellaan ja miten uhrit muutetaan syyllisiksi? Mitä jos tästä lähtien kuullessasi veljesi, isäsi, enosi, kaverisi tmv. riidasta vaimonsa kanssa et automaattisesti ajattelisi miten hullu ja tyhmä se nainen on, vaan vakavasti katsoisit sitä miestä itseään ja miettisit että onko tuo yksi

niistä

?

jonka nimeä en valitettavasti muista, joku varmaan muistaa..



Siinä lauletaan mm. 'en ole ihminen enää, kidutettu eläin häkissään..'



Nainen voi olla jo niin alistettu henkisesti, ettei löydä ulospääsyä tilanteesta, pelkää ettei pärjäisi yksin, pelkää miehen kostoa.. Ehkä ensimmäisen kerran jälkeen on vielä toive siitä, että se ei tapahdu uudelleen, ja vähitellen lähteminen käy vaan vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Entä jos sukulaiset ja ystävät ei usko? Hävettää kertoa. Minunhan vikani se oikeastaan oli! jne.

oli eron syy mikä tahansa... Ja harva äiti pystyy lastensa turvallisuuteen suhtautumaan ihan noin välinpitämättömästi miten sinä. Tuntuu uskomattomalta, että vieläkin on olemassa naisia joilla ei ole perheväkivallasta mitään käsitystä vaikka naisista muistaakseni ainakin joka viides on väkivaltaa kokenut. Ajatellaan vaan, että kunhan pakkaa tavaransa ja lähettää osoitteenmuutoskortit niin se on siinä ja ongelma ratkaistu...

ainoa oikea ratkaisu on jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, ja kunhan sen tekee niin sitten kaikki ovat "turvassa". Todellisuudessa se väkivalta kuitenkin tuppaa koko ajan raaistumaan, ja kuten on nähty, paljon useammin se joka jää, pääsee hengestään kuin se joka lähtee. Sama myös lasten ja heidän turvallisuutensa kohdalla.

Itse TIEDÄN että mitä pidemmälle väkivallan päästää, sen vaikeampi siitä on irroittautua ja sen tuhoisampia seurauksia sillä on.

PS. Hassua kuvitella, että mies olisi aina henkisesti ja fyysisesti voimakkaampi kuin vaimo. Että vaimo ei voisi laittaa "luuta kurkkuun" uhkailevalle miehelle. Kyllä voi. Ei tietysti jokainen jokaiselle, mutta ei siinä mitään uutta ole, että sen kerran kun vaimo ottaa sen leipäveitsen ja herättää miehen niin, että pitää veistä sen kurkulla ja latelee samat uhkaukset mitä mies on selittänyt, väkivalta loppuu siihen.

T: Ehkä vielä enemmän kuin sinä nähnyt.

En todellakaan tarkoittanut sanoa sitä niin!



Tarkoitukseni oli selittää, että siitä ei ole niille jääneille tai heidän lapsilleen mitään hyötyä, jos asia ohitetaan sillä että "tyhmä nainen jäi, kärsiköön omissa nahoissaan sitten kun on tuollainen idiootti". Vaan että hekin kaipaavat tukea ja apua vaikka kokevat etteivät uskalla/voi lähteä.



Ja ei kai tämä ole mikään kilpailu siitä kuka on ottanut eniten turpaansa ja nähnyt pahimpia asioita..?

että tässäkin vain jaaritellaan että ei suhteesta voi lähteä. Kamalaa lukea viestejä, joissa sanotaan, että on vaan pakko jäädä kun toinen uhkaa.

Ette voi olla tosissanne!!

Oikein nysväys porukkaa, eivät uskalla nousta miestään vastaan. Ottakaa akkalauma tueksenne, varmasti onnistuu. Jos jäätte häpeään hiljaa hyssyttelemään, niin tällöin se mies on voittaja! Sitäkö haluatte?

että tässäkin vain jaaritellaan että ei suhteesta voi lähteä. Kamalaa lukea viestejä, joissa sanotaan, että on vaan pakko jäädä kun toinen uhkaa. Ette voi olla tosissanne!! Oikein nysväys porukkaa, eivät uskalla nousta miestään vastaan. Ottakaa akkalauma tueksenne, varmasti onnistuu. Jos jäätte häpeään hiljaa hyssyttelemään, niin tällöin se mies on voittaja! Sitäkö haluatte?

Minä ainakin yritin tuoda vastauksessani esille sitä näkökulmaa että se lähteminen ei näistä naisista välttämättä TUNNU helpolta vaihtoehdolta. En tarkoita että jääminen olisi hyväksi tai oikein. Tää nyt on vähän sama kuin sanoisi masentunneelle, että ota itteäs niskasta kiinni. Tai jollekin jolla on oppimisvaikeus, että lue enemmän. Asiat vaan ei aina ole niin yksinkertaisia.

Minun ohjeeni on se, että kaikki voisivat vihdoinkin myöntää, että on olemassa tilanteita joihin ei ole oikeaa ratkaisua. Että on olemassa tilanteita joihin naiset joutuvat päivittäin, täysin ilman omaa syytään. Ja että jotkut meistä joutuvat tilanteisiin, joista ei pääse ehjänä ulos vaikka mitä tekisi. Jos oikeasti olisi olemassa keino lopettaa raiskaukset, uhkailut ja pahoinpitelyt niin eiköhän ne jo olisi lopetettu viimeistään tämän vuosituhannen alussa, vai mitä luulette? Valitettava tosiasia on, että joka vuosi monet naiset joutuvat tekemään valintoja kahden pahan välillä. Joskus näiden valintojen seurauksia saa sitten lukea iltapäivälehtien otsikoista, kun ex-mies löysikin naisen ja lapset ja näytti haulikolla mitä mieltä on erosta. Niistä, jotka valitsevat kestää ja jäädä, ei tule raflaavia otsikoita, mutta he ovat silti olemassa. Mitä jos kerrankin antaisitte tukea niille, jotka sitä tarvitsevat, sen sijaan että viisastelette ja "neuvotte" nimettöminä nettipalstalla? Fakta on, että teidänkin lähipiirissänne on aivan varmasti ainakin yksi apua tarvitseva nainen. Häntä ja hänen lapsiaan ei auta pätkääkään se, että hänelle sanotaan että hänen pitäisi lähteä tai että hänen pitäisi laittaa miehelle luu kurkkuun. Mitä jos lakkaisit arvostelemasta toisia naisia? Mitä jos alkaisit tästä lähtien auttamaan kaikkia naisia, siitä riippumatta mitä tiedät tai luulet tietäväsi heidän taustastaan? Mitä jos et enää osallistuisi juoruiluun naisista, vaan olisit aina tukena sille jota mollataan? Mitä jos et tyytyisi kuittaamaan kenenkään ongelmaa sillä, että sinä olisit valinnut toisin, vaan ihan oikeasti pysähtyisit auttamaan? Mitä jos alkaisit ääneen kertomaan mielipiteesi kaikille miehille siitä, miten naisia kohdellaan ja miten uhrit muutetaan syyllisiksi? Mitä jos tästä lähtien kuullessasi veljesi, isäsi, enosi, kaverisi tmv. riidasta vaimonsa kanssa et automaattisesti ajattelisi miten hullu ja tyhmä se nainen on, vaan vakavasti katsoisit sitä miestä itseään ja miettisit että onko tuo yksi

niistä

?

Ensinnäkin: en todellakaan pidä naista yleensä syypäänä riitoihin. Tietenkään. Tuskin kukaan järkevä moderni nainen niin tekee. ENkä pidä miehiäkään järjestäen hirviöinä, kuten moni av-mamma taas tuntuu tekevän.

Mun lähipiirissäni asia on yleisesti ottaen enemmänkin niin päin, että miehet on niitä, jotka saavat liitoissaan turpaan. Siinäpä vasta aihe ja uhri, jota kukaan ei auta, edes poliisi tai hätäkeskus, edes pyydettäessä. Se ei teitenkään poista piestyn naisen tuskaa, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että varsinkin nykyään asiat ei aina ole niin yksioikoisia, että nainen on aina järjestäen se uhri.

Mikä sitä väkivaltaiseen liittoon päättänyttä naista ja hänen lapsiaan sinun näkemyksesi mukaan ihan oikeasti auttaa? Mun on ainakin sitä todella vaikea tajuta. En tunne yhtään tapausta, mutta tiedän, että aina kotini olisi avoin väkivallan uhrille ja hänen lapsilleen. Tosin en usko, että tuosta vaan pystyisin toivottelemaan heipat ja terveiset iskälle, kun nainen taas kerran päättää mennä kotiin " kun sehän pyys anteeksikin, ei se enää mitään tee".

Ihan oikeasti väkivaltaiseen suhteeseen ei ole mitään syytä jäädä. Ei mitään. Kaikki on selittelyä, jota monet harrastavat vuosikausia, kunnes lopulta lähtevät. Tai kuolevat siihen suhteeseen.

mua ei jätetty. Voin myöntää, että kerran on palanut niin kiinni, että vetäisin miestäni nyrkillä olkaan. Alkoi kännissä antaa mulle ohjeita miten autoa ajetaan. Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. Tekeekö tämä siis suhteestamme väkivaltaisen ja miehestäni alkoholistin? Kaikki ei aina oo niin mustavalkoista

En todellakaan tarkoittanut sanoa sitä niin! Tarkoitukseni oli selittää, että siitä ei ole niille jääneille tai heidän lapsilleen mitään hyötyä, jos asia ohitetaan sillä että "tyhmä nainen jäi, kärsiköön omissa nahoissaan sitten kun on tuollainen idiootti". Vaan että hekin kaipaavat tukea ja apua vaikka kokevat etteivät uskalla/voi lähteä. Ja ei kai tämä ole mikään kilpailu siitä kuka on ottanut eniten turpaansa ja nähnyt pahimpia asioita..?

Sinä vaan kirjoitit moneen otteeseen todella ylimieliseen sävyyn siitä, kuinka muut ei vaan tajua mistään mitään, ja tiedä perhe- ja parisuhdeväkivallasta mitään.

Mä en usko, että kukaan kuvittelee, että lähteminen väkivaltaisesta parisuhteesta olisi jotenkin erityisen helppoa, ei tietenkään ole!

Mutta se, että ei lähde, ja perhe ei saa mitään OIKEAA apua, on niin tuhottoman vahingollista ja vaarallista, että mielestäni ketään ei saa hyssytellä ja nyssytellä, että eihän se mitään, Pertsahan lyö vaan perjantaisin.

Mä en myöskään ymmärrä miten kukaan perheen lähellä elävä voisi auttaa perhettä niin pitkään, kun väkivaltaan tai sen uhkaan on alistuttu? Majoittaa muuta perhettä kun isä riehuu? Antaa äidin purkaa tuntojaan, ja myötäillä, kun tämä toteaa, että aikoo jatkaa perhehelvetissä elämistä ( kun siitä lähtemisestä ei saa puhua, ettei syyllistä)? Kutsua koko perhettä kylään, ja yrittää esittää ystävällistä sellaista ihmistä kohtaan jota halveksuu sydämensä pohjasta? Ja nyt varmaan luulit, että puhuin siitä naisesta, ei puhuin siitä väkivaltaisesta puolisosta.

Tosiasia on, että toisen ihmisen perhe-elämään on aika mahdotonta puuttua rakentavasti, varsinkin jos toinen on päättänyt elää toimimattomassa, väkivaltaisessa liitossa. Ikävä kyllä tässä se vastuu lepää uhrin harteilla, hänen on tehtävä se ensimäinen liike, ennen kuin kukaan pystyy oikeasti auttamaan.