Käytitkö lapsena kirppis vaatteita vai saitko aina uudet kuteet?
Mulla oli jotain serkkujen vanhoja vaatteita mutta muuten kaikki oli uutta.
vm.75
Kommentit (25)
Olen vm 78. Sain jonkun verran vaatteita tutuilta ja sukulaisilta, osan äiti teki itse, osa ostettiin. Sillisalaattia siis :) Mutta äiti oli ja on tarkka pukeutumisesta ja laadusta, joten vaatteet oli aina siistit ja hyvälaatuiset huolimatta siitä miten olivat kaappiini päätyneet.
Samaa filosofiaa noudatan itsekin, sekä omien että lapsen vaatteiden suhteen :)
kirppiksistä. Kun vähän kasvoin, niin oli sellainen helluntaiseurakunnan, mutta siellä oli ihan kaameaa tavaraa. Mä sain paljon muiden vanhoja ja äiti teki (ei tosin ollut kovin hyvä ompelia). Uusia vaatteita sain n. kerran vuodessa eli jouluna tai synttäreinä tai molempina. Vm. 76
Elin lapsuuteni 70 luvulla. Silloin ei ollut kirppiksiä. Vaatteita oli muutenkin vähemmän, 6 henkisen perheen vaatteet sopi kaappiin, vaikka asunto oli kerrostalokaksio ja pieni sellainen.
Sain siskon vanhoja ja jonkin verran serkukin vanhoja, en tykännyt mistään niistä. Uusia tuli ehkä pusero kerran vuodeessa tai sittenkun todellakin kaikki oli pieniä ja hajalla.
Vaatteita myös korjattiin ja paikattiin tuohon aikaan.
80 luvulla ei myöskään ollut kirppareita. Vaatteita saatiin kavereilta, sukulaisilta. Tehtiin itse, se oli vielä silloin halvempaa.
Kirppareita alkoi tulla 90 luvulla kun tuli lama eikä ihmisillä ollut enää rahaa ostaa kaikkea uutena. Tarjonta ei tosin tätä luokkaa ollut kuin nyt, kun ne vasta aloitteli, mutta kuitenkin.. aika hyvin sai myytä, omat lapset oli tuohon aikaan jo isoja koululaisia, ei sen ikäisille kirpparilta mitään juuri löytynyt.
mitä sukulaiset ja tutut meille kantoi kun luulivat että ollaan köyhiä. Tosiasiassa vanhemmat oli vain niin pihejä että ne uudet, kaupasta ostetut vaatteet ja kengät piti "ansaita" esim. joulu tai synttärilahjaksi. Jos joku vaate ei kelvannut, niin saattoi tulla selkäsaunakin, ei auttanut sanoa että koulussa kiusataan.
Ihan hirveää.
Ostan kyllä itselleni ja lapselleni kirpparilta suurimman osan vaatteista, mutta ne on kyllä oikeasti mieleisiä.
vm.-81
Melko pitkälle uusina ostettuja vaatteita.
Vm. 1973
Joskus sain uusiakin, muutama mekko oli
vm -68
ja osan sain uutenakin sitten. Kai. En mä tiedä mistä ne vaatteet tuli (alle 12-vuotiaana, siitä lähtien ostin vaatteeni itse lapsilisillä)
äitini ompeli(ompelee) aika paljon joten oli mulla aika hienot vaatteet, ei ollut muilla samanlaisia, ja ei en puhu nyt mistää hippi mekoista =)
ja serkuilta saatiin ihan oikeita ostovaatteita. Tosin siihen aikaan vaatteet käytettiin aika loppuun: jatkettiin helmasta, tuunattiin lahkeista jne.
kaikille ja sit uutta sillon kun koulu taas syksyllä alko.Köyhiä oltiin, et sainko sit kerta vuoteen uutta? En muista kunnolla.
vm-71
Kaikki olivat siis uusia, mutta paljolti itse tehtyjä ja ihan hienoja. Ja isompana sain kaikki erilaisia ja persoonallisia juttuja, joita halusin. Mulla oli aika erilainen vaatemaku :))
vm. -70
jossain vaiheessa alettiin saamaan kaupan vaatteita, yleensä anttilasta halvinta mitä löytyi, mutta kumminkin :)
Uudet farkut sain kerran vuodessa, kun kouluvuosi alkoi. Niillä sitten pärjäiltiin koko vuosi.
Käytin paljon serkkujeni vanhoja vaatteita. Mummoni teki minulle mekkoja ja jopa ulkohaalareita yms. Uusiakin ostettiin kaupasta, mutta vaatteita ei ollut kovin paljon ja ne käytettiin ihan loppuun. Laitettiin paitaan resorit pidentämään hihoja ja paikattiin polvia.
Olimme ihan keskituloinen perhe, mutta silloin oli tavallista että vaatteita oli niin vähän.
Vm. 1977
Kuljin serkkujen vanhoissa, äidin tai tätien tekemissä tai alennusmyynneistä hankituissa.vm-65
Teetti jopa ompelijalla usein minulle (ja itselleenkin) vaatteita. Ja sitten tuli kaamea huuto kun ne vaatteet tietenkin hajosi kun minä olin kait sellainen poikatyttö ja leikin aina rajuja leikkejä pihan poikien kanssa.... Usein ne vaatteet oli myös tosi epäkäytännöllisiä lasten leikkeihin.