Olen niin ylpeä mun teinistä:) (kunhan avaudun onnestani)
Ja hän on niin äärettömä rakas mulle, kuten muutkin lapsemme.
Tänää kysyi pikkusiskoltaan 10v et haluaako tulla hänen ja kavereidensa kanssa huomenna teatteriin.
Oli niin huolissaan pikkuveljensä 13v terveydestä kun käytin lääkärissä ja oli huojentunut kun ei mitään vakavaa ollut.
Jne.
Harrastaa kilpaurheilua ja joukkueessaan on aina valmis auttamaan toisia. Juuri tuli valmentajata viestiä kuinka teini jolla on kova kilpailu- ja voittamisvietti silti kannustaa ja auttaa tovereitaan. Menee rinnalla ja tsemppaa.
Voisin vaikkak irjan kirjoittaa kuinka ihania mun lapset on.
Toki silloin tällöin tulee tuittuilua yms. mitä teinin elämään kuuluu, mutta ei pahasti.
Koskaan ei kuitenkaan haistattele kenellekkään tai satuta tahallaan toista.
On sosiaalinen, pidetty ystäväpiirissään ja kaiken lisäksi lahjakas opiskelija.
Nyt jo välillä läikähtää ikävä sydämessä kun 2½v päästä lähtee yliopistomaailmaan.
Mutta uskon, että lapsella on vahvat siivet jotka häntä kantaa elämässään.
Kommentit (25)
jos teinin siloisessa, ns. hyvässä elämässä joku asia ei menisikään niin kuin on suunniteltu. Varmaan potkaisi lapsen elämästään pois kuin kivenpalasen.
Lapsi varmaan kestää vastoinkäymisetkin, mutta epäilen, kestätkö sä....
hälle on jo lupailtu urheilustipendiä muutamastakin koulusta jos kehitys jatkuu samanlaisena. Ja hänen koulumenestykselläänkin se on varmaa.
Ei mene suomessa yliopistoon.
Mutta ainahan voi kaikkea sattua, mutta en murehdi niitä etukäteen. Se on ihan turhaa.
Ja mitä tahansa tapahtuukin rakstan lastani silti ja olen hänestä ylpeä.
Lapsista saa ja pitääkin olla ylpeä! :)
teini, joka menee laakikseen.
ainakaan tämän hetken tiedon mukaan.
kun jollakin on fiksu teini. Niiden omat teinit selvitti justjajust yläasteen ja lintsaa amiksestakin, ryyppäävät, rälläävät ja haistattelevat. Siispä ne ei kestä mitään tällasta.
Olet syystäkin ylpeä äiti. Minäkin olisin :)
Mikähän siinä on, että tämä omien lasten kehuminen on Suomessa niin tabu?
kun jollakin on fiksu teini. Niiden omat teinit selvitti justjajust yläasteen ja lintsaa amiksestakin, ryyppäävät, rälläävät ja haistattelevat. Siispä ne ei kestä mitään tällasta.
Ihme vastauksia ap on saanut. Ei voida olla iloisia toisten onnesta, mutta niin se kai suomalaisessa luonteessa menee... Kell` onni on se onnen kätkeköön...
Lapsista saa ja pitääkin olla ylpeä! :)
Olen, jopa julkisestikkin vaikka väillä saa paskaa niskaansa, kuten täälläkin. Ei se mua haittaa.
Toivotaan, etta meidankin lapset kasvaa samankaltaisiksi teineiksi. Sen ainakin tiedan, etta meidan perheessa ei aikuisille haistatella :)
Itsekin toivon, että kymmenen vuoden päästä voin sanoa samaa lapsistani. Nyt rämmimme vain 2v ja 4v uhman kourissa...
Nauti lapsistasi!
Aion jatkossakin olla ylpeä lapsistani ja ei ole sitä aikomsutakaan salailla.
Kiitos kaikille ihanista vastauksista ja myrtseille, kokeilkaa joksu avoimesti kehua ja olla ylpeitä lapsistanne. Se on kiva tunne. Rohkeasti vaan:)
Kaikille mukavaa illanjatkoa :D
Kerro myös teinillesi, miten ylpeä olet hänestä =)
Onko tämä oman navan pönkitystä? Mä tunnen myötähäpeää kun ihmiset kehuu lapsiaan...
Kerro myös teinillesi, miten ylpeä olet hänestä =)
Kuten kaikille lapsilleni.
Onko tämä oman navan pönkitystä? Mä tunnen myötähäpeää kun ihmiset kehuu lapsiaan...
että kun joku kehuu lastani olen hänen kanssaan samaa mieltä. En ymmärrä niitä vanhempia jotka alkaa molaamaan tai vähättelemään lastaan tuolaisessa tilenteessa.
Ja usein vieläpä lapsten kuullen.
Ja sitä, että julkisesti kehun lastani hänelle itselleen kun siihen on aihetta.
Ja hän on niin äärettömä rakas mulle, kuten muutkin lapsemme. Tänää kysyi pikkusiskoltaan 10v et haluaako tulla hänen ja kavereidensa kanssa huomenna teatteriin. Oli niin huolissaan pikkuveljensä 13v terveydestä kun käytin lääkärissä ja oli huojentunut kun ei mitään vakavaa ollut. Jne. Harrastaa kilpaurheilua ja joukkueessaan on aina valmis auttamaan toisia. Juuri tuli valmentajata viestiä kuinka teini jolla on kova kilpailu- ja voittamisvietti silti kannustaa ja auttaa tovereitaan. Menee rinnalla ja tsemppaa. Voisin vaikkak irjan kirjoittaa kuinka ihania mun lapset on. Toki silloin tällöin tulee tuittuilua yms. mitä teinin elämään kuuluu, mutta ei pahasti. Koskaan ei kuitenkaan haistattele kenellekkään tai satuta tahallaan toista. On sosiaalinen, pidetty ystäväpiirissään ja kaiken lisäksi lahjakas opiskelija. Nyt jo välillä läikähtää ikävä sydämessä kun 2½v päästä lähtee yliopistomaailmaan. Mutta uskon, että lapsella on vahvat siivet jotka häntä kantaa elämässään.
jonkun päivä oikeasti sillä, että jonkun tuntemattoman tyypin teinillä menee (ehkä, netissä kun ollaan) hyvin? Jos vaikka oma teini sairastaa syöpää, niin iloitseeko silti jonkun toisen ihanasta elämästä?
Mikään ei ole varmaa