Minusta lasten kanssa leikkiminen on kaikista rankin "kotityö"

Leikkiminen ahdistaa. Legoja sen sijaan en katso leikkiseksi, tänäänkin autoin 4,5-vuotiasta pitkän tovin osien etsimisessä. Ihanan järjestelmällistä ja perfektionistille sopivaa hommaa muutenkin.



Kieritän kyllä kissankieppejä keinussa ja koetan olla läsnä ulkoiltaessa, mutta en oikein taivu riehuntajuttuihinkaan.



Mulle on oikeasti saavutus se läsnäolo ja responsiivisuus. Kolmen kanssa yksin ollessa joku on koko ajan jotain vailla.



Lapset kyllä leikkivät senkin edestä.

ompa helpottavaa huomata että en ole ainoa! Olen lukenut toisista palstoista miten mammoilla on huono omatunto kun pitää välillä siivota pöytä, tyhjentää tiskikone, viedä pyykit koneeseen tai haluavat hetkeksi istahtaa telkkarin eteen mutta lapsi/lapset kinuavat koko ajan äitiä leikkimään. Eli muuten viettävät KOKO päivän lasten kanssa leikkien, keskeyttävät vain pienten nopeiden kotitöiden ajaksi ja silloinkin lapset roikkuvat kintuissa ja vinkuvat äitiä leikkimään. Suuremmat kotityöt nämä mammat tekevät illalla kun lapset nukkuvat, kuten imurointi, lattian/ikkunoiden pesu, pyykkien silitys ja viikkaus, ruoanlaitto koko viikoksi jne.



Hyvä etten ole ainoa. Kyllä minä annan lasten keksiä itse leikkejä ja olla itsekseen lastenhuoneessa. En minä osaa enkä halua leikkiä enää.

huomanneet, käyvät pyytämässä leikkiin isäänsä, joka aina aivan innolla menee mukaan. On jotenkin asmalla aaltopituudella lasten kanssa :-)

Minä jos joskus yritän, niin lapset katsovat vinoon ja sanovat, että joo ihan kiva, mutta voisitko mennä jo pois...

Äitien kuuluu huoltaa, hoivata, ruokkia, antaa syliä ja halia, puhaltaa pipit pois ja ajaa mörköt sängyn alta.

En minäkään leiki lasteni kanssa. Luen, askartelen, hyppyytän, toimin pomppulinnana ja kommentoin tekemisiä, mutta en leiki. Lapset tietävät tämän jo, eivätkä yritä saada minua leikkimään.



Miksi tehdä jotain, joka on silkkaa kärsimystä? Lasten kanssa voi muutenkin viettää "laatuaikaa".

Leikki on lasten työtä, hoitakoon he sen homman ni minä siivoan, pyykkään, tiskaan ja pistän apetta pöytään. :D Eri juttu on esimerkiksi retket, lukemiset, lautapelit, piirtämiset. Semmoisia minäkin jaksan puuhata.

Luen, piirrän, loruttelen, ulkoilen, juttelen, laulan, tanssitan ja vien eri paikkoihin, mutta leikkimään en rupea. Ei äidin tarvitse olla jokapiakan höylä! Sinä osaat joitakin juttuja tosi hyvin ja joissakin olet huono. Se on elämää se. : )

nukkumaan ja huutavat väsymystä seuraavana päivänä.

Enkä kyllä mitään ihme lorutteluja jaksa. Joskus harvoin tanssitaan yhessä, mutta silloinkin ehdotan, että tanssittasko yhdessä mut erikseen.. sillein kivempaa.

Mutta inhoan sitä jatkuvaa vastuuvuorossa olemista, sitä että en saa olla itsekseni ja rauhassa. Minulla on vaativaksi luonnehdittu, vilkas 3-vuotias ja ahdistaa jo parin tunnin yhdessäolon jälkeen.