Täällä ketään, joka olisi erossa jättänyt lapset isälle?
Kaipaan kokemuksia, kun niitä ei lähipiirissä ole ja olen vakavasti harkinnut, että kun muutaman kuukauden päästä virallisesti muutamme erilleen niin lapset jäisivät isälle ja minusta tulisi etä-äiti.
Etä-äiti on ehkä väärä sana, koska lapset ovat meillä aika tarkkaan 50/50, mutta ei kuitenkaan vuoroviikkosysteemillä.
Tähän ratkaisuun olen päätymässä, koska näin lasten elämä muuttuisi mahdollisimman vähän, vaikka kyllä jo näin vain ajatuksenakin tuntuu pahalta, että joudun olemaan erossa lapsista. Ehkä on kuitenkin parempi, että minä kärsin eniten eikä vielä lapsetkin, jos heidät vietäis tutusta kodista ja tutuista ympyröistä.
Lapset ollaan tähänkin asti hoidettu tasapuolisesti, mies on ollut jokaisen lapsen kanssa kotona vanhempain- tai hoitovapaalla eli lapsilla on meihin molempiin läheinen suhde.
Valitettavasti meidän yhteiselo ei enää voi jatkua ja ero on väistämätön.
Ne, kenelle olen uskaltanut edes mainita, että lapset aika varmasti jäävät isälle, niin he ovat "kauhistelleet", että miten voin hylätä lapseni, että eivät he voisi vaan ottaisivat lapset mukaansa.
Lastemme ikähaarukka on 1-11v ja lapsia on viisi.
Kommentit (17)
kun isä hylkää lapsensa. Jos siis tuollaista kieltä halutaan käyttää.
Ei se varmasti ole yhtään sen helpompaa suurelle osille isistä, jotka joutuvat jäämään etä-isiksi, monet tahtomattaan.
Joten siitä isänäkökulmasta ajateltuna nuo tuttujen kommentit on aika ajattelemattomia ja lapsellisia.
enkä edes tapaillut äitiäni. Minusta hyvä juttu, jos kumpikin vanhempi sitoutuu siihen ja myös isä on hoitanut lapsia. Omat lapseni ovat niin minun perääni,että ei onnistuisi.
Älä välitä ympäristön paineista. Jokainen elää oman elämänsä
Vanhempani erosivat minun ollessani 5v, äiti muutti eri paikkakunnalle ja minä, veljeni ja siskopuoli jäimme asumaan isälle. Muistan hyvin, kuinka monet vuosien päästäkin surkuttelivat minulle, että miten se sinun äitisi pystyi hylkäämään lapsensa. Opin siihen että annoin mennä nuo puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :)
Ei äitini meitä hylännyt, näin äitiäni ainakin pari päivää kuukaudessa, lomat olin äidillä... En koskaan tuntenut äidin hylänneen meitä. Hän jätti meidät asumaan isän luokse, koska se oli meille lapsille parempi vaihtoehto.
Tottakai näin vanhempana minulla on läheisemmät välit isääni kuin äitiini, se on luonnollista koska asuinhan isäni kanssa. Mutta välini äitiinikin on hyvät. :)
jos lapset jättää isälle ei se aina tarkoita että äiti hylkäsi lapsensa. Ja mitä väliä loppujenlopuksi on sillä, mitä ulkopuoliset ajattelevat, tärkeintähän on toimia lasten parhaaksi. :)
Vanhempani erosivat minun ollessani 5v, äiti muutti eri paikkakunnalle ja minä, veljeni ja siskopuoli jäimme asumaan isälle. Muistan hyvin, kuinka monet vuosien päästäkin surkuttelivat minulle, että miten se sinun äitisi pystyi hylkäämään lapsensa. Opin siihen että annoin mennä nuo puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :)
Ei äitini meitä hylännyt, näin äitiäni ainakin pari päivää kuukaudessa, lomat olin äidillä... En koskaan tuntenut äidin hylänneen meitä. Hän jätti meidät asumaan isän luokse, koska se oli meille lapsille parempi vaihtoehto.
Tottakai näin vanhempana minulla on läheisemmät välit isääni kuin äitiini, se on luonnollista koska asuinhan isäni kanssa. Mutta välini äitiinikin on hyvät. :)
jos lapset jättää isälle ei se aina tarkoita että äiti hylkäsi lapsensa. Ja mitä väliä loppujenlopuksi on sillä, mitä ulkopuoliset ajattelevat, tärkeintähän on toimia lasten parhaaksi. :)
lapsiaan 1-2kertaa kuussa maksimissaan, osa peruu ainakin joka toisen tapaamisen millon milläkin verukkeella. Silti näitä isiä ei paheksuta tai sanota, että on hylännyt lapsensa.
Sen sijaan yksi hyvä ystäväni, joka on etä-äiti (terveydellisistä syistä) ja välillä joutuu perumaan vähäisiäkin tapaamisiaan niin johan tätä äitiä haukutaan selän takana ja sanotaan, että hän on hylännyt lapsensa jne.
Voisin vaikka väittää, että kyllä ne isät useimmin luistavat siitä vanhemmuudesta ja tapaamisista toisin kun etä-äiti, tietysti aina on poikkeuksia.
kun isä hylkää lapsensa. Jos siis tuollaista kieltä halutaan käyttää.
Ei se varmasti ole yhtään sen helpompaa suurelle osille isistä, jotka joutuvat jäämään etä-isiksi, monet tahtomattaan.
Joten siitä isänäkökulmasta ajateltuna nuo tuttujen kommentit on aika ajattelemattomia ja lapsellisia.
mutta oletko ajatellut sitä, että entinen miehesi saattaa jonain päivänä löytää uuden kumppanin? Oletko valmis siihen, että tämä lasten uusi äitipuoli siinä tapauksessa käytännössä kasvattaa lapsesi?
Minä olen tässä tilanteessa. Minun lapsipuoleni kaipaavat äitiään kovasti, vaikka tapaavatkin säännöllisesti.
mutta oletko ajatellut sitä, että entinen miehesi saattaa jonain päivänä löytää uuden kumppanin? Oletko valmis siihen, että tämä lasten uusi äitipuoli siinä tapauksessa käytännössä kasvattaa lapsesi?
Minä olen tässä tilanteessa. Minun lapsipuoleni kaipaavat äitiään kovasti, vaikka tapaavatkin säännöllisesti.
Lapsien vanhempien erotessa se valitettavasti tarkoittaa sitä, ettei lapsilla enää ikinä tule olemaan yhtä kotia. Miten tilanne eroaisi jos lapsipuolesi asuisivat äidillään (paitsi että sinun ei tarvitsisi heistä niin paljon huolehtia)?
Meillä kun asuu sekä minun että miehen lapsia, niin näen tämän eron aika selkeästi. Minun lapseni puhuvat isästään ja menevät mielellään käymään hänen luonaan ja juttu on sillä selvä.
Miehen lasten äidinkaipuu on jotenkin paaaaljon enemmän meidän arjessa läsnä. Lapset ovat aina ikään kuin surusta sekaisin pari päivää äidin luota tultuaan ja taas uudestaan jonkin aikaa ennen sinne menoa.
Ja ihan selvyyden vuoksi, kyse ei nyt ollut siitä, ettenkö minä heistä tahtoisi huolehtia - ovat rakkaita ja ihania lapsia. Biologiselle äidille se sen sijaan tuntuu joskus olevan kova paikka, että nimenomaan ON joku, joka on hänen lastensa arjessa läsnä ja saa heistä huolehtia ja vieläpä välittääkin lapsista.
Minä olen tässä tilanteessa. Minun lapsipuoleni kaipaavat äitiään kovasti, vaikka tapaavatkin säännöllisesti.
Lapsien vanhempien erotessa se valitettavasti tarkoittaa sitä, ettei lapsilla enää ikinä tule olemaan yhtä kotia. Miten tilanne eroaisi jos lapsipuolesi asuisivat äidillään (paitsi että sinun ei tarvitsisi heistä niin paljon huolehtia)?
Kuten jo kirjoitin aloituksessa niin lapset tulevat olemaan meillä puoliksi, että siinä mielessä etä-äiti on ehkä väärä sana. Ja joka viikko ovat niin minulla kuin isällään, pitkiä taukoja näkemisessä ei siis tule enkä oikein osaa ajatella asiaa niin, että jos mieheni löytää uuden, että tämä äitipuoli sitten yhtäkkiä kasvattaisi lapseni. Varmastikin osallistuu lasten hoitoon/kasvatukseen, mutta en silti sanoisi, että kasvattaa minun puolestani.
ap
Tämä voi tuntua vähän kaukaiselta, mutta oletko ajatellut sitä, että entinen miehesi saattaa jonain päivänä löytää uuden kumppanin? Oletko valmis siihen, että tämä lasten uusi äitipuoli siinä tapauksessa käytännössä kasvattaa lapsesi?
Minä olen tässä tilanteessa. Minun lapsipuoleni kaipaavat äitiään kovasti, vaikka tapaavatkin säännöllisesti.
Kommentoin vielä tuohon viimeiseen kappaleeseesi eli minusta olisi oikeasti ihanaa, jos lapsillani olisi minun lisäkseni heitä rakastava ja heistä huolehtiva äitipuoli. Tiedän omasta kokemuksesta senkin, ettei kaikki äitipuolet rakasta tai edes välitä ei biologisista lapsistaan ja tällaista äitipuolta en omille lapsilleni toivo.
ap
Meillä kun asuu sekä minun että miehen lapsia, niin näen tämän eron aika selkeästi. Minun lapseni puhuvat isästään ja menevät mielellään käymään hänen luonaan ja juttu on sillä selvä.
Miehen lasten äidinkaipuu on jotenkin paaaaljon enemmän meidän arjessa läsnä. Lapset ovat aina ikään kuin surusta sekaisin pari päivää äidin luota tultuaan ja taas uudestaan jonkin aikaa ennen sinne menoa.
Ja ihan selvyyden vuoksi, kyse ei nyt ollut siitä, ettenkö minä heistä tahtoisi huolehtia - ovat rakkaita ja ihania lapsia. Biologiselle äidille se sen sijaan tuntuu joskus olevan kova paikka, että nimenomaan ON joku, joka on hänen lastensa arjessa läsnä ja saa heistä huolehtia ja vieläpä välittääkin lapsista.
Minä olen tässä tilanteessa. Minun lapsipuoleni kaipaavat äitiään kovasti, vaikka tapaavatkin säännöllisesti.
Lapsien vanhempien erotessa se valitettavasti tarkoittaa sitä, ettei lapsilla enää ikinä tule olemaan yhtä kotia. Miten tilanne eroaisi jos lapsipuolesi asuisivat äidillään (paitsi että sinun ei tarvitsisi heistä niin paljon huolehtia)?
roskapussinvienti reissulta toisen miehen luokse. Tyttö jäi isälleen.
Hyvin tyttö kasvoi isänsä kanssa ja kävi äidillään säännöllisesti.
puoliksi sinulla ja miehelläsi, niin en ymmärrä mitä nyt haet tällä kysymyksellä? Ethän ole kuin paperilla etä-äiti, jos lapset asuvat puolet ajasta luonasi. Vai enkö nyt tajua jotain pointtia?
kun lapset ovat minulla joka viikko vähintään yhden yön viikossa ja sen lisäksi iltaisin.
Kaipasin siis muiden kokemuksia, jos täällä olisi sellaisia äitejä, jotka ovat jättäneet lapsensa isälle.
ap
puoliksi sinulla ja miehelläsi, niin en ymmärrä mitä nyt haet tällä kysymyksellä? Ethän ole kuin paperilla etä-äiti, jos lapset asuvat puolet ajasta luonasi. Vai enkö nyt tajua jotain pointtia?
Oletteko kyselleet lasten mielipidettä? Ainakin isoimmilta voisi vähän tunnustella ilmapiiriä. Uskoisin kuitenkin, että tiedät mikä heille on parhaaksi. Näinhän se on, että varmasti saat syyt niskoillesi "lasten hylkäämisestä", vaikka teet sen heidän parhaaksi. Itse olen ns. äitipuoli. nykyisen miehen kanssa on kaksi lasta sekä miehellä entisestä liitosta kaksi, joiden äiti on alkoholisti. Välillä tuntuu, että häntä vain paapotaan, ymmärretään ja taputetaan selkään. Lapsia näkee harvoin ja valvotusti, vaikka meidän puolesta saisi tavata milloin vain. Näinhän se menee, että juoppoja paapotaan, mutta sitten kun ns. kunnon ihminen tekee järkiratkaisua niin paskaahan siitä tulee niskaan. Sinuna en edes puhuisi itsestäni "etä-äitinä", jos et sellainen kerran ole. Saat vain turhat haukut. Omasta kokemuksestani lapset tottuvat varmasti samalla tavalla isäänkin hoitajana, mutta voi tietysti olla vaarassa, että välit sinuun viilenevät. Mutta mielestäni äitipuoli tuskin syrjäyttää sinua, jos vain hoidat oman osuutesi hyvin. Miehen lapsilla meni todella pitkään ennenkuin lämpenivät minua kohtaan, vaikka oma äiti oli aiheuttanut heille melkoisia traumoja käytöksellään. Ikävöivät äitiä edelleen ja usein kiukuttelevat asiasta minulle. Asuivat vuoden isänsä kanssa ennen tapaamistamme, joten en ollut tosiaankaan heidän eronsa syy.
ja he ovat sanoneet, etteivät halua muuttaa kodistaan ja että jäävät isänsä kanssa asumaan. Ja isälle jäänti on nuorimpien lasten kannalta paras vaihtoehto.
ap
Oletteko kyselleet lasten mielipidettä? Ainakin isoimmilta voisi vähän tunnustella ilmapiiriä. Uskoisin kuitenkin, että tiedät mikä heille on parhaaksi. Näinhän se on, että varmasti saat syyt niskoillesi "lasten hylkäämisestä", vaikka teet sen heidän parhaaksi. Itse olen ns. äitipuoli. nykyisen miehen kanssa on kaksi lasta sekä miehellä entisestä liitosta kaksi, joiden äiti on alkoholisti. Välillä tuntuu, että häntä vain paapotaan, ymmärretään ja taputetaan selkään. Lapsia näkee harvoin ja valvotusti, vaikka meidän puolesta saisi tavata milloin vain. Näinhän se menee, että juoppoja paapotaan, mutta sitten kun ns. kunnon ihminen tekee järkiratkaisua niin paskaahan siitä tulee niskaan. Sinuna en edes puhuisi itsestäni "etä-äitinä", jos et sellainen kerran ole. Saat vain turhat haukut. Omasta kokemuksestani lapset tottuvat varmasti samalla tavalla isäänkin hoitajana, mutta voi tietysti olla vaarassa, että välit sinuun viilenevät. Mutta mielestäni äitipuoli tuskin syrjäyttää sinua, jos vain hoidat oman osuutesi hyvin. Miehen lapsilla meni todella pitkään ennenkuin lämpenivät minua kohtaan, vaikka oma äiti oli aiheuttanut heille melkoisia traumoja käytöksellään. Ikävöivät äitiä edelleen ja usein kiukuttelevat asiasta minulle. Asuivat vuoden isänsä kanssa ennen tapaamistamme, joten en ollut tosiaankaan heidän eronsa syy.
omien lastesi isän kaipuu?
itsekin äitipuoli, mutta ei meillä ole tuollaista
Meillä kun asuu sekä minun että miehen lapsia, niin näen tämän eron aika selkeästi. Minun lapseni puhuvat isästään ja menevät mielellään käymään hänen luonaan ja juttu on sillä selvä.
Miehen lasten äidinkaipuu on jotenkin paaaaljon enemmän meidän arjessa läsnä. Lapset ovat aina ikään kuin surusta sekaisin pari päivää äidin luota tultuaan ja taas uudestaan jonkin aikaa ennen sinne menoa.
Ja ihan selvyyden vuoksi, kyse ei nyt ollut siitä, ettenkö minä heistä tahtoisi huolehtia - ovat rakkaita ja ihania lapsia. Biologiselle äidille se sen sijaan tuntuu joskus olevan kova paikka, että nimenomaan ON joku, joka on hänen lastensa arjessa läsnä ja saa heistä huolehtia ja vieläpä välittääkin lapsista.
Minä olen tässä tilanteessa. Minun lapsipuoleni kaipaavat äitiään kovasti, vaikka tapaavatkin säännöllisesti.
Lapsien vanhempien erotessa se valitettavasti tarkoittaa sitä, ettei lapsilla enää ikinä tule olemaan yhtä kotia. Miten tilanne eroaisi jos lapsipuolesi asuisivat äidillään (paitsi että sinun ei tarvitsisi heistä niin paljon huolehtia)?
Tulet kuulemaan jatkossa vielä monesti miten olet lapsesi hylännyt kun kerrot olevasi etä-äiti.
Meillä lapset (11kk, 2v ja 5v) jäivät isälle kun erosimme. Sain kuulla tutuilta ja tuntemattoniltakin paheksuntaa siitä miten olen lapseni hylännyt, vaikka näin heitä usein. Nyt meidän lapset ovat teini-ikäisiä ja kaikki vaikuttavat täysin normaaleilta.