Yksi meidän lapsista on ollut aina sosiaalisesti lahjaton. Diagnoosia?

Hän on nyt ekalla luokalla. Koko lapsuuden ajan olen yrittänyt ohjata häntä toisten kanssa hyvin toimeentulevaksi.



Tulos:



Kotona hän haluaa olla keskipistessä. Puhuu liikaa. Ei anna sisaruksille leikeissä tilaa. Haluaa päättää kaikesta. Ei opi millään käyttäytymään toisin. Sisarukset väsyvät ja sitten riitaantuvat hänen kanssaan, koska hän määräilee. Sosiaalisesti lahjakkaat sisarukset jaksavat leikkiä hänen kanssan vain rajallisen ajan ja se on kyllä todella ymmärrettävää! Hän saa sisaruksiltaan epäonnistumisen kokemuksia.



Kodin ulkopuolella hän käyttäytyy paremmin = harkitummin, mutta rentoutuessaan, yleensä luullessaan, että jostakin lapsesta voisi tulla hänelle ystävä, hän alkaa käyttäytymään samalla tavalla kuin kotona. Hän kyllä hymyilee nätisti, pyytää nätisti, mutta vie silti kädestä ja ei kiusaa ketään tieten tahtoen. Hän salaa kiinnostuksenkohteensa, jos on kuullut, että toinen lapsi ei pidä samasta asiasta. Mielistelee siis ja yrittää sillä kompensoida totuutta, joka tulee ilmi aina jossain vaiheessa. Hän ei useinkaan hallitse vuoropuhelua varsinkaan, jos ryhmässä on enemmän kuin kaksi lasta. Hän käyttäytyy kivasti, koska uskoo sen olevan tapa säilyttää kavereita, mutta oikeasti ei ole itse sellainen kiva. Puolustaa toisia lapsia, jotka ovat hänen mittapuullaan kaikkein heikoimmalla. Uhrautuu toisten hyväksi aina välillä. On se kolmaspyörä, jolla ei ole vakiintunutta kaveria koulussa. Kiinnostuu asioista ei ihmisistä eikä tule ymmärretyksi. Esim toinen lapsi kysyy, että "Millaista siellä synttäreillä oli?" ja hän vastaa, että "Olivat vaihtaneet verhot ja huonekalujen paikkaa".



Onko tämä normaalia 7-vuotiaalle?