Ja katinkontit: ei ihmisistä voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä

Pahimpia sherlokkeja on ne, jotka ei oikeesti ymmärrä muita tai halua tutustua ihmisiin.

Mun armas siskoni on juuri sellainen. Hän on opettaja ja luulee, että lapsista voi päätellä perheolot. Varmaan jotain voi päätelläkkin, mutta aika vähän.

Nyt meinasin jo nauraa suoraan päin siskon naamaa, kun hän oli vanhempainillan jälkeen aidon hämmästynyt. Luokan pahin häirikkö ei ollutkaan jonkun sossuperheen lapsi, vaan kuulemma isä oli tutkijana yliopistolla ja äitikin akateeminen.

Mun opettajaystäväni on aivan samanlainen. Hieman huolestuttavaa jos opettajissa moinen piirre on kovinkin yleistä.

Tunnepuolen analyyseja sopii jokaisen tehdä omiin tarpeisiinsa, mutta siinä vaiheessa kun niitä analyysejaan alkaa toitottaa työpaikalla tai muussa vastaavassa yhteisössä totuuksina voi oikeasti saada haittaa aikaan.

jos sen antaja perustelee analyysinsä perustuvat järkeen? Millä tavoin yhden ihmisen järki on arvokkaampaa kuin toisen ihmisen tunteet?

antaisi myöten myöntää, vaikka jokin hieman epäsuotuisa asia osuisikin oikeaan. Olet jo päättänyt, minkälaisen kuvan tahdot meille keskustelun kautta itsestäsi välittää, ja tuskin paljastaisit mitään joka olisi sinulle epäedullista.

Miksi ihmeessä tunnustaisin sinun mieliksesi vikoja, joita minulla EI ole. Monia vikoja löytyy kyllä, ja olen jo tunnustanutkin olevani aika kärsimätön, mukavuudenhaluinen ja laiskakin.

Et vaan arvannut oikein, sekö sinua nyt noin pännii? Kannattaa vain suhtautua itsekriittisesti itseesi, kun seuraavan kerran luulet tehneesi osuvia päätelmiä muista ihmisistä...

;-DDDDD

ap

Ja mitä tulee horoskooppiin, niin esitit siis 25% horoskooppimerkeistä ja vieläpä niitä kolmea, joita luonnehditaan järkiperäisesti ajatteleviksi.

Tuota noin; ns. järkiperäisesti ajattelevia merkkejä astrologiassa ovat perinteisesti maa elementin edustajat; eli Härkä, Kauris ja Neitsyt, eli siltä pohjalta en todellakaan lähtenyt veikkailemaan.

Ap; minun "kirjoissani" et ole vielä todistanut mitään - ts. itse en ole lainkaan niin vakuuttunut siitä, etteikö ihmisistä pystyisi tekemään melko pitkällekin vietyjä johtopäätöksiä pienien hetkien perusteella, ja yleisen olemuksen perusteella.

Silloin, jos ja kun omaa tarpeeksi herkistynyttä näkemystä sille ;-).. tosin osaan myös kuvitella, ettei perus- (siis tyypillinen) Oinas-, Leijona- tai Vesimies-ihminen oikein ymmärrä sitä. Katsos, kun et ole tarpeeksi herkistynyt huomaamaan niitä pieniä nyansseja, joita jokainen meistä viestittää - halusi sitten tai ei.

Mielestäni tämä on itseasiassa niin perusbiologiaa, että on suorastaan kummallista miksi tästä edes väitellään? Eläinmaailmassakin eläimet vaistoavat toisistaan (suurin piirtein karvan pienistä asennon eroista!) pitkälle vietyjä seikkoja - ja aivan oikein. Miksi ihminen olisi yhtään sen kummallisempi?? Ihmiselläkin on tämä luontainen vaisto olemassa - eri asia onkin sitten, että onko tarpeeksi herkistynyt käyttämään sitä. ;-)

t. 46

jos sen antaja perustelee analyysinsä perustuvat järkeen? Millä tavoin yhden ihmisen järki on arvokkaampaa kuin toisen ihmisen tunteet?

sen takia ne harvemmin osuvat harhaan. Kannattaa siis pidättyä julistamasta asioita, kun ei vielä tiedä tarpeeksi faktoja, that's all.

ap

että kun tapaat uuden ihmisen, et muodosta hänestä mielessäsi minkäänlaista käsitystä? Jos tapaat nopeasti ihmisen, ja sen jälkeen joku kysyy sinulta, millainen tämä ihminen sinun mielestäsi oli, et osaa kertoa mitään?

olla voi. Mutta ei kinata asiasta. Et nyt kuitenkaan osunut oikeaan arvauksissasi, kuin tuossa yhdessä asiassa eli esittämällä 25% horoskoopeista niistä yksi osui oikeaan (mikä, sitä et tiedä enkä kerrokaan).



Ihmiset erehtyvät kaiken aikaa toisista ihmisistä. Nyt ei edes puhuta tunnetason tykkäämis/inhoamis -asioista, joissa niissäkin tapahtuu koko ajan virheitä eli mukavaksi/inhottavaksi luultu tyyppi osoittautuukin pidemmässä kanssakäymisessä aivan erilaiseksi kuin ensin luuli.



Johtopäätöksistä oli nyt kuitenkin kyse eli ihmisen ominaisuuksien ja historian päättelemisestä hänen ohimenevästä kohtaamisestaan.



ap

Olen itse sekä tunne- että järki-ihminen ja yhtälailla teen kohtaamistani ihmisistä päätelmiä intuitiivisesti kuin muutkin, eiköhän tämä kuulu ihmisluontoon, välttämättömyyskin. Mikään olettamani tai analyysini ei ole kuitenkaan niin varma, että luulisin sen olevan totuus jostakin ihmisestä. Saatan olla pitämättä ihmisestä tai pitää hänestä ja muodostan tietyn kuvan tästä ihmisestä, mutta samalla kertaa tiedostan että mielikuvani on ainoastaan minun näkemykseni eikä välttämättä ollenkaan paikkaansapitävä.

Onko kanssaihmisestä annettu analyysi hyväksyttävämpi,

jos sen antaja perustelee analyysinsä perustuvat järkeen? Millä tavoin yhden ihmisen järki on arvokkaampaa kuin toisen ihmisen tunteet?

että kun tapaat uuden ihmisen, et muodosta hänestä mielessäsi minkäänlaista käsitystä? Jos tapaat nopeasti ihmisen, ja sen jälkeen joku kysyy sinulta, millainen tämä ihminen sinun mielestäsi oli, et osaa kertoa mitään?

Mutta annan nyt vaikka esimerkin, kuvitteellisen ja perillemenon vuoksi kärjistetyn sellaisen.

Minä saattaisin kertoa: "siellä oli kaupan kassalla nuori nainen ostoksineen, sellainen arviolta kolmikymppinen, siististi pukeutunut nainen, joka osti melko paljon ruokaa, muutaman oluen ja meikkejä. Sillä naisella oli EHKÄ lapsi tai lapsia, koska kärryissä oli eineksiä, kolme samanlaista karkkiaskia ja xylitolipurkkaa."

Joku toinen ehkä sanoisi, tunneperäisemmin: "kaupan kassalla oli sellainen koppavan näköinen nainen, joka osti itselleen kaljaa, karkkia ja meikkejä. Mikä lie wt-eukko, kun ei ostanut kunnon ruokaakaan, vaan valmisruokaa."

Voi olla, että jälkimmäinen oli oikeassa ja nainen oli itselleen ostamassa mässyä. Mutta mistä sen voi oikeasti tietää? Eikö yhtä looginen johtopäätös voi olla sekin, että hän osti karkkinsa lapsille, koska askeja oli kolme samanlaista... plus ne xylitolit (tyypillinen karkkipäivän lisävaruste).

Minä en juurikaan mieti, pidänkö vai enkö minä pidä ihmisistä, joiden kanssa minun ei tarvitse olla jatkuvassa tekemisessä. Ehkä se on se erottava tekijä, mene ja tiedä.

ap

Olen itse sekä tunne- että järki-ihminen ja yhtälailla teen kohtaamistani ihmisistä päätelmiä intuitiivisesti kuin muutkin, eiköhän tämä kuulu ihmisluontoon, välttämättömyyskin. Mikään olettamani tai analyysini ei ole kuitenkaan niin varma, että luulisin sen olevan totuus jostakin ihmisestä. Saatan olla pitämättä ihmisestä tai pitää hänestä ja muodostan tietyn kuvan tästä ihmisestä, mutta samalla kertaa tiedostan että mielikuvani on ainoastaan minun näkemykseni eikä välttämättä ollenkaan paikkaansapitävä.

Onko kanssaihmisestä annettu analyysi hyväksyttävämpi, jos sen antaja perustelee analyysinsä perustuvat järkeen? Millä tavoin yhden ihmisen järki on arvokkaampaa kuin toisen ihmisen tunteet?

ap

kiinnittää huomionsa yksityiskohtiin. Suurempien kokonaisuuksien hahmottaminen on sinulle hankalaa, tai vie kauemmin aikaa. Uskon, että jo kouluaikana opit parhaiten yksityiskohdat ja nippelitiedon kuin asioita suuremmissa merkityssuhteissa.

Teen työksenikin nopeita analyysia asioiden syy-seuraussuhteesta ja olen siinä arvostettu. Nimenomaan siis johtopäätösten ja synteesien teko, siis, ja globaalissa mittakaavassa myös.

ap

Teen työksenikin nopeita analyysia asioiden syy-seuraussuhteesta ja olen siinä arvostettu. Nimenomaan siis johtopäätösten ja synteesien teko, siis, ja globaalissa mittakaavassa myös. ap

olisit päättämässä ihmisten asioista ainakaan sosiaalisesta, opetuksellisesta tai hoidollisesta näkökulmasta. Sovellut paremmin markkinoinnin tai pankkialan ammattiin, annatko vinkin osuinko oikeaan?

Lopetan omalta osaltani kommentoimisen ja vastailun, koska kotihommat kutsuvat.



Jotta kukaan ei jäisi turhaan pähkimään, kerron lyhyesti oikean vastauksen. Olen keskituloinen, akateeminen toimittaja, aihealueenani ulkomaanaiheet. Luonteeltani aika kärsimätön, mukavuudenhaluinen, sosiaalinen, puhelias, helposti ihmisten kanssa tutustuva. Pari sydänystävää on ja paljon muita kavereita. Pitkäaikainen avioliitto. Huolissani ihmisoikeusrikkomuksista ja ilmastonmuutoksesta. Kaksi lasta, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta. Kaupunkilainen, mutta luonnossa mielellään liikkuva. Harrastan lukemista ja matkustelua (ristiriita ilmastonmuutoshuolen kanssa, mutta siitä ideologisesta ristiriidasta ei sen enempää tässä).



Tuo nyt - huom! - siis ei tietenkään ollut ketjun pääpointti, mutta käytin itseäni esimerkkinä todistamaan ajatustani siitä, että toisista ihmisistä on vaikea tehdä paikkaansapitäviä johtopäätöksiä ohimenevän kohtaamisen perusteella.



Jokainen meistä tekee tulkintoja, se on varmaa - mutta kun tietää niiden olevan hataria, ei niitä kannata julkisesti totuutena julistaa.



Hyvää päivänjatkoa kaikille,



t. ap

Teen työksenikin nopeita analyysia asioiden syy-seuraussuhteesta ja olen siinä arvostettu. Nimenomaan siis johtopäätösten ja synteesien teko, siis, ja globaalissa mittakaavassa myös. ap

olisit päättämässä ihmisten asioista ainakaan sosiaalisesta, opetuksellisesta tai hoidollisesta näkökulmasta. Sovellut paremmin markkinoinnin tai pankkialan ammattiin, annatko vinkin osuinko oikeaan?

kerroinkin tuossa jo oikean vastauksen. Hyviä arvauksia, kuitenkin. Itsekin ehkä olisin arvannut enemmän talouspuolen ammattia...

ap

t. 71

Hyvää päivänjatkoa kaikille,

t. ap