Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään kohtukuolemaa
03.10.2010 |
Nyt menossa rv 38 ja pelkään suunnattomasti, että lapseni kuolee kohtuun. Tämä on esikoisemme ja pitkien lapsettomuushoitojen tulos. Ehkä siksi osittain pelko perseessä, että tämän kivikkoisen tien jälkeen emme sittenkään saisi tätä kaivattua lasta. Mutta en osaa silti järkeistää asiaa tuolla tavalla. Pelkään koko ajan, kuulostelen vauvan liikkeitä ja menen aivan paniikkiin, jos vauva ei heti liiku, kun liikkeitä alan kuulostella. Yölläkin herään tunnustelemaan, onko vauva hengissä. Käyn juomassa mehua jne, että vauva aktivoituisi. Vauvan muutama liike saa rauhoittumaan hetkellisesti, mutta paniikki palaa kohta takaisin. Rukoilen jatkuvasti, että vauva jo syntyisi, ettei vaan ennättäisi kuolla vatsaani.
Onko kenelläkään vastaavia pelkoja? Alkuraskaudessa pelkäsin keskenmenoa hysteerisesti, toinen kolmannes meni aika mukavasti, vauva kun oli tuolloin aktiivinen. Tilaa kohdussa oli siis vielä mukavasti meuhkaamiselle. Nyt kun loppuraskaudessa tilaa ei enää kovin ole, vauvan liikkeetkin toki tuntuvat vaimeammilta. Neuvolassa olen asiasta jutellut, mutta pakokauhuni ei hellitä :(. Tämä tunne on järkyttävä.
Kommentit (9)
osalla onkin syytä pelätä kohtukuolemaa lisääntyneiden riskien vuoksi.
Jos osaat liikelaskennan, niin sitä kannattaa tietty tehdä.
Valitettavasti terveydenhoitojärjestelmässä ei oteta aina äidin pelkoja ja huolenaiheita todesta. Jos asia kaivaa mieltäsi tai jos lapsen liikehdintä on muuttunut, niin toki voit mennä äitipolille käyrälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisinaan koen itse samaa... Juttele rohkeasti neuvolan tädin kanssa, jos vaikka heillä olisi hyviä ohjeita tai apuja asiaan.
Ja koen samoja tunteita. Tämä meille kolmas lapsi, tosin pitkän yrittämisen ja toimenpiteiden tulos tämäkin. Minua vaivaa jo sekin etten osaa "visualisoida" elämäämme vauvan synnyttyä, vaikka kokemustakin jo on. Muistan kyllä että samat tunteet velloivat myös noita isompia lapsia odottessani, vielä synnytyssalissakin!
En usko että oloasi voi lohduttaa tai helpottaa millään, ainoa millä saat hetken mielenrauhaa, on se vauvan liike.
Minulla on onneksi enää 4 päivää jäljellä, ja voin vain uskoa ja toivoa että selviän itse leikkauksesta (suunniteltu sektio), nyt on nimittäin iskenyt vielä omakin kuoleman pelko. Tuntuu että voinko nyt muka oikeasti päästä siihen vaiheeseen että olen onnellisesti, elävä, terve lapsi käsivarsillani, kun on niin "helppo" heittää henkensä siinä leikkauspöydällä.
Ensin meinasin kyllä vastata, että et sä sinne kohtuun mahdu, joten älä pelkää kuolevasi siellä.
Tuttavalla kävi juurikin niin, laskettuna päivänä vauva vielä liikkui mutta 2 päivää myöhemmin oli kuollut, kuristunut napanuoraan. Takana lapsettomuushoitoja ja keskenmenoja, kovaa yritystä. Erona vaan se, että kuolleella vauvalla oli jo yksi isosisko.
Pidä mieli virkeänä, mtta valittele tukalaa oloa, niin jospa käynnistäisivät pian, onhan tuo jo hyvillä viikoilla.
ei kannattaisi ruokkia toisen paniikkia kertomalla tuollaisista kokemuksista, vaikka kuinka todellista se mahdollisuus voisikin olla. Lohduttaminen ja tsemppaaminen olisi parasta tässä tapauksessa.
Ap, yritä rauhoittua, kohtukuolemat ovat noilla viikoilla harvinaisia. Seuraile vauvan liikkeitä ja jos tuntuu, ettei niitä tule hirmuisesti, käy äitipolilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sit ku vauva on syntynyt aletaan pelkäämään kätkytkuolemaa, ja sit ku on isompi niin pelätään milloin mitäkin...
sit ku vauva on syntynyt aletaan pelkäämään kätkytkuolemaa, ja sit ku on isompi niin pelätään milloin mitäkin...
Ymmärrän sua kovasti! Itselläni ensimmäinen raskaus osoittautui tuulimunaksi rv12 ja seuraavassa raskaudessa olin tosi säikky alusta loppuun. Minäkin helpotuin aina hetkellisesti vauvan liikkeistä, mutta sitten pelko palasi. En ehkä mitenkään hysteerisyyteen asti pelännyt, mutta kuitenkin. Loppuraskaudessa pelkoni ei ollut niinkään kohtukuolema, vaan vauvan kuolema synnytyksessä... Tai ehkä sekin lasketaan kohtukuolemaksi.
Kuopusta odottaessani kävin läpi samoja pelkoja, mutta lievempänä. Synnytyksessä meinasin kyllä saada paniikkikohtauksen, kun kätilö ei alkuvaiheessa löytänyt vauvan sydänääniä.
Lapsen synnyttyä vauvan vointia on helppo tarkkailla, mutta kyllä huoli aina seuraa mukana. Aluksi pelkää kätkytkuolemaa ja sitten kaiken maailman tapaturmia. Isäni vielä jaksaa muistuttaa, että "pienet lapset = pienet murheet ja isot lapset = isot murheet...".
Yritä kuitenkin rauhoittaa mieltäsi! Ehdottoman ylivoimaisesti todennäköisintä on, että kaikki menee loppuraskaudessasi hyvin. Samoin kätkytkuolema on äärimmäisen harvinainen juttu. Voimia sinulle loppuraskauteen ja onnea synnytykseen!!! Aivan pian saat maailman rakkaimman ja ihanimman käärön syliisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivo parasta ja pelkää pahinta. Meillä on takana 2 keskenmenoa, tuulimunia muutama ja nyt uusimpana kohtukuolema rv 20:llä. Lapsia on kyllä 5 joten on niitä onnistuneita tapauksiakin mutta ei tuo ole vaimolle ollut helppoa.
Alue: Aihe vapaa
ja saat vauvan viereesi.
Tosin, ehkä jotain kannattaisi tehdä jo nyt. Jutella ammattilaisen kanssa, siksi ettet sitten vauvan synnyttyä hysteerisesti pelkää, että hän kuolee. Niitä tapahtuu, mutta harvoin. Enimmäkseen kuitenkin on onnellisia tarinoita.