Jouduitko lapsena pitämään liian pieniä kenkiä, koska...

Vanhemmat oli pihejä ja harvemmin saatiin mitään uutta. Yleensä kaikki tuöi serkuilta, joille ei ollut enää käyttöä.

Pahinta oli koulun liikuntatunnit ja talven luistelut. Serkun vanhat luistimet jalassa, jotka pari numeroa liian pienet.

Mutta yhtenä vuonna oltiin niin köyhiä, että mä kivenkovaan väitin vanhojen kenkien vielä mahtuvan, vaikkei ne oikesti oikein mahtuneetkaan. Olin jo yläasteikäinen, joten äiti uskoi, vaikka vähän taisikin epäillä.

Enemmänkin kuitenkin luistimia ja uimaräpylöitä, niiden kokoon äiti ei tainnut kiinnittää mitään huomiota.



Rakastin uida räpylät jalassa ja kun ne jäivät aivan liian pieneksi, käytin niitä silti. Samoin luistimia. Näiden seurauksena mulla on nykyään hankalat vaivaisenluut molemmissa jaloissa enkä pysty käyttämään mitään vähääkään erikoisempia kenkiä ilman että jalat kipeytyy.

jotka olivat jo valmiiksi melkein pienet. Pidin niitä kuitenkin, vaikka eivät kunnolla mahtuneetkaan, koska olivat niin lämpimät ja mielestäni kauniit ;)

Mulla oli 80-luvulla ekalla koulun luistelukerralla (elämäni eka luistelukerta?) äitini serkun vanhat ja aivan liian isot luistimet jostain 60-luvulta. Muistan vieläkin opettajani katseen kun se yritti auttaa niitä mun jalkaan.

Aina hankittiin pari numeroa liian isoja, että mahtuu sit pidempään. Kompuroin aina aluksi kamalasti kun kompastuin kengänkärkiini..

kerran sain naapurin tytöltä buutsit. no ne repesivät sivusta ja talvella tuli lumet kengistä sisälle. Joo, ihmettelen et miksi pidin niitä talvellakin. sain sitten joululahjaksi uudet kengät ja ne oli liian pienet. pidin niitä sinnikkäästi koko talven, kun en kehdannut sanoa et oli liian pienet. ainakin oli ehjät.

Ostetiin aina kunnolla kasvunvaraa, että ainakin ekan vuoden oli liian suuret. Viimeksi isä kai osti mun kanssa kengät kun olin 12 v, ne kengät olis edelleen liian suuret:-)

myyjä kysyi, ovatko sopivat. Vasta kotona uskalsin sanoa, että kengät ovat pienet. Olin kuusivuotias ja pelkäsin, että myyjä suuttuu. Tuolla mmenolla tosin suuttuivat vanhemmat.



Sitten muistn yhdet kumpparit, varpaita särki, kun niitä käytti. Taisin olla niin tyhmä, että en osannut yhdistää varvassärkyä liian pieniin kumppareihin.

myyjä kysyi, ovatko sopivat. Vasta kotona uskalsin sanoa, että kengät ovat pienet. Olin kuusivuotias ja pelkäsin, että myyjä suuttuu. Tuolla mmenolla tosin suuttuivat vanhemmat. Sitten muistn yhdet kumpparit, varpaita särki, kun niitä käytti. Taisin olla niin tyhmä, että en osannut yhdistää varvassärkyä liian pieniin kumppareihin.

vanhempasi pikemminkin olivat