(Alle) 30-vuotias äiti, millainen elämäntilanne sinulla on?

.. olen 22- vuotias kahden vilkkaan pojan äiti. Pojat 3v ja 1,5v. Seurusteltu lasten isän kanssa 6,5 vuotta, naimisiin ei olla vielä ehditty ;)



Molemmat töissä (mies oppisopimustyössä) ja minä vain osa-aikaisena. Lapset ovat turhan pieniä hoitoon, niin siksi näin.



Molemmilla ammatit, tosin kumpikaan ei tee oman alan töitä ... Mies siis opiskelee itselleen uutta ammattia oppisopimuksella.



Asutaan vuokralla pk-seudulla, haaveissa tietty se omakotitalo. Ja mieluummin "maalla" :)

Mies saman ikäinen. Naimisissa ollaan oltu viisi vuotta. Meillä on 2½v poika, toinen lapsi syntyy joulukuussa. Asutaan omakotitalossa, kaupungissa. Molemmilla on vakituiset työpaikat. Minä olen ollut kotona esikoisen syntymän jälkeen, välillä käynyt tekemässä töitä keikkaluonteisesti, esim. viikonloppuisin kun mies on ollut lapsen kanssa kotona. En vielä tiedä miten pitkään jatkan hoitovapaalla uuden vauvan kanssa. Ennen 2v-synttäreitä en joka tapauksessa ainakaan halua lapsiani hoitoon laittaa.

Esikoinen 1v1kk toinen syntyy lähipäivinä. lapsilla sama isä mutta erottu... isä aloitti juuri uuden suhteen eikä ole tällä hetkellä meistä kiinnostunut.

Pärjään hienosti yksinkin, toki rankkaa on ja yksinäistä. Onneksi on paljon ystäviä ja sukulaisia ympärillä.

Minäkin olen valmistunut ja ollut työelämässä, mutta tällä hetkellä haluan kasvattaa omat lapseni itse ja olen tyytyväinen elämäämme näin. Töitä ehdin tehdä vielä kymmeniä vuosia! Minulle ura ei ole mikään suurin tavoite ja saavutus elämässäni. -31-

useamman alan ammattitutkinnot suoritettu ja itsensä työllistämisen mahdollisuus on aina. työelämässä olen ollut vuosia ja on ollut aikoja, jolloin työajat on olleet 100t/vk, vaikka lapset pieniä. nyt on aika ajatella perhettä ja tulevaa lasta, vaikkakin olen saikulla. silti aion jäädä kotiin tulevan kanssa ja kokea sen kotiäitiyden. minusta se ei ole häpeä.

27

Lapsi 6 päivän ikäinen.

Asumme vuokralla.

Itse äippälomalla, avokki vakityössä.

Ei lemmikkejä.

Uutuutena ihan oma, uusi auto. :P

-Lapsi 2 v

-Kotiäiti

-Naimisissa

-Miehellä kansainvälinen ura, parhaillaankin asumme ulkomailla.

-Alempi korkeakoulututkinto, tarkoitus opiskella maisteriksi kunhan lapsi hieman vanhempi.

-Asumme vuokralla olosuhteiden pakosta (nytkin edessä muutto toiselle puolelle maapalloa ja toisekseen pelkään velkaa, vaikka tulot hyvät ovatkin).



Haaveita:



-Toinen lapsi lähivuosina

-Omistusasunnon ostaminen sekä miehen, että mun kotimaasta.

-Varallisuuden kertyminen ja stipendejä jakavan säätiön perustaminen lahjakkaita, mutta köyhiä opiskelijoita varten sekä pieniä lainoja myöntävän pankin perustaminen niitä varten, jotka eivät nykyisessä asuinmaassamme saa avattua pankkitiliä köyhyytensä vuoksi.

Nyt olen hoitovapaalla, palaan opintoihini (amk), kun lapsi n. 1,5v. Vakituisesta osa-aikatyöstäni olen pidempään hoitovapaalla. Mies jää pätkätöistään kotiin lapsen kanssa hoitovapaalle. Voisi siis saada jatkoa, mutta ei haluta vielä pistää päiväkotiin.



Asutaan hyvällä paikalla kaupungin keskustassa, vuokrakaksiossa. Taloudellisesti siis on tiukkaa, mutta laskemalla ja omista menoistaan karsimalla onnistuu. Lapsen ruuasta ja vaatteista ei tingitä, tosin paljon etsin kirppareiltakin hyväkuntoista.



Matkustelukin onnistuu 1-2 kertaa vuodessa. Toki vähän lyhyempiä reissuja ja pienellä budjetilla. Yleensä veronpalautuksilla onnistuu, pienillä veikkausvoitoilla tai sitten opintolainalla. Se on kuitenkin meille niin tärkeää, ettei sen takia harmita ottaa sitä lainaa pikkuisen. Opiskelen kuitenkin alaa, jossa on hyvä työllisyystilanne.



Kihloissa ollaan, lapsi päätettiin tehdä ennen naimisiin menoa, koska oltiin valmiita ja kaivattiin lasta ja halusin kuitenkin suht nuorena. Mies toki on vanhempi väkisin. Naimisiin ei siis ole vielä menty, kun haluan kunnolliset häät, enkä nyt silti mitään ökyhäitä tarkoita. Tämän takia voin hyvin odottaa, että saadaan säästettyä, kunhan ollaan työelämässä molemmat.



Ihan ok tilanne muuten, mutta tietty auttais, jos miehellä olis vakipaikka, niin ei tarvis murehtia, että saako töitä, kun hoitovapaa loppuu. Kotona olisin itse pidempään, jos opinnot eivät olisi kesken. Onneks en kuitenkaan joudu niin paljon olemaan kotoa pois, kuin täyspäiväisessä työelämässä: pystyn joitain asioita tekemään itsenäisesti kotikoneella, kun lapsi jo nukkuu yöuniaan.



Oma urakin kiinnostaa, mutta lapsi on tärkein. Kerkeän olemaan töissä vielä sittenkin, kun lapsi on vähän isompi. Voi olla, että toinen halutaan vielä mun opintojen jälkeen, jos vaan meille suodaan. Sitten voinkin olla 3 vuotta kotona (tai no mies varmaan haluaa käyttää osan) ja sitten voin keskittyä uraan, toki en perheen kustannuksella.

Lapset 5½v 2½v ja vastasyntynyt.



Asumme kolmatta vuotta ulkomailla. Isossa omakotitalossa vuokralla. Meidän ok-talo suomessa on vuokrattuna muille.



Miehellä kovapalkkainen työ, mä olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä alkaen.



Elämä on erittäin mallillaan :)