TE JOTKA ETTE YMMÄRRÄ MASENNUKSESTA MITÄÄN,

Itse 5 vuotta syvää masennusta sairastaneena, lääkityksetkin on, tiedän miten turhauttavaa on kun jaellaan typeriä vinkkejä.



Maailma on musta ja väsyttää,tahtoisi vain nukkua, miten siitä pompitaan lenkille tosta noin vaan?



Mielestäni on hienoa että ihmiset edes jollain tapaa purkavat pahaa oloaan,ihan sama miten, vaikka kirjoittamalla tänne. Kunhan purkaa ajatuksiaan ja kun asian saa ulos päästä se _voi_ saada uuden perspektiivin joka auttaa käsittelemään omaa pahaa oloa.



Jokainen parantukoon omin keinoin, terapialla tai lääkkeillä jne..



Ap- huutaa asiaa ja niin moni muukin.

Läheiseni sairastaa hyvin vaikeaa masennusta, mutta lenkkeilee ja urheilee luonnon helmassa päivittäin. Ei auta mitään. Hän on todella sairas, todella masentunut.

ja silti faktaa on, että ulkoilma piristää, vaikka akuutissa vaiheessa harva sitä uskaltaa edes myöntää, sillä on niin takkuista edes päästä ulos.

Sairastin vakavan masennuksen pahinta vaihetta yli vuoden. Sen aikana pakotin itseni hölkkä- ja pyörälenkeille koska olin nauttinut niistä ennen. Tunne oli joka kerta sanoinkuvaamattoman kauhea. Väsyin fyysisesti, hikoilin ja hengästyin mutta en saanut lenkeistä mitään iloa, piristystä tai helpotuksen tunnetta. Usein lenkiltä palattuani purskahdin itkuun eteisessä, niin kauhealta se tuntui kun mistään ei enää saanut pienintäkään ilontunnetta irti.

masennus on pahimmillaan kaikki fyysinen ponnistelu on todellakin ponnistelua. Sen jälkeen on kahta hirveämpi olo. Sydän lyö normaalilla sisäkävelylläkin tuhatta ja sataa. Fyysinen kunto (vaikka se normaalisti olisi hyvä) on nolla silloin kun ihminen on masentunut.

Ei siinä lenkit auta, valitettavasti.



Mutta kun pääsee pahimman yli, pikkuhiljaa normaaliin palaaminen tottakai auttaa. Ja siinä sivussa ne lenkitkin ulkoilmassa alkaa tuntumaan parantavasti.



Se mitä on olla masentunut ei voi kukaan sellanen tietää joka ei ole sitä kokenut!! Siinä ei järkisyyt paljoa auta..missään asiassa.



T.1,5 vuotta masennuksen syvässä suossa rämpinyt..nyt puol vuotta vähän paremmassa kunnossa oleva perheen äiti.

Jaksan jo nauttia ulkoilmastakin =)

alakuloon, josta suurin osa suomalaisistakin kärsii etenkin pimeään vuodenaikaan, niin auttaa ulkoilu ja ns. mielekäs toiminta. Alakulo voi johtaa masennukseen, siksi juuri mielekkäät asiat elämässä ovat hyviä ennaltaehkäiseviä tekijöitä. Luulen että masennusdiagnooseja jaetaan liian helposti myös tällaisille tavallisille alakuloisille. En usko että todellinen masennus on niin yleistä kun väitetään.

ratkaiseva "nykäys" pois masennuksesta lähtee masentuneesta, siis yksilöstä itsestään. Mitään onnellisuutta, mielenrauhaa tai edes kohtalaista tyytyväisyyttä ei kukaan voi tarjottimella masentuneelle ojentaa eikä varsinkaan olla varma, että tarjous menee perille. T: Masennuksesta kärsineen vaimo

alakuloon, josta suurin osa suomalaisistakin kärsii etenkin pimeään vuodenaikaan, niin auttaa ulkoilu ja ns. mielekäs toiminta. Alakulo voi johtaa masennukseen, siksi juuri mielekkäät asiat elämässä ovat hyviä ennaltaehkäiseviä tekijöitä. Luulen että masennusdiagnooseja jaetaan liian helposti myös tällaisille tavallisille alakuloisille. En usko että todellinen masennus on niin yleistä kun väitetään.

luulen että näin on, jos joku sanoo että sai masennusdiagnoosin ja lääkkeet, niin voi olla, että ko henkilö silti käy töissä normaalisti, harrastaa normaaleja asioita jne mutta on vain tavallista alakuloisempi, kun taas joku toinen samalla diagnoosilla lähinnä tuijottaa kattoon kaiket päivät eikä edes tajua, että mitään muuta pitäisi tehdäkään. Ja jos ihmiset tuntevat lähinnä näitä edellämainittuja, niin he saavat kuvan, että jotkut käy hakemassa diagnoosin vain saadakseen itselleen säälipisteitä tai jotain muuta älytöntä, koska kerran pystyvät kuitenkin ihan normaaliin elämään.

Kaverini on sairastanut vaikeaa masennusta jo kohta 3v.Hänellä on nyt 6v poika joka otettiin 4v huostaan kun äippä ei masennukseltaan viitsinyt jälkikasvuaan hoitaa.



Joo no.lapsen isä vankilassa,ja raskausaika yksin ja epämääräisissä porukoissa liikkuminen mutta



EI .en todellakaan ymmärrä että miksei ihminen edes sen verran voisi ryhdistäytyä että huolehtisi itsestään edes lapsensa takia.



Pojan sijoituspaikkakin on aivan karsea :( sääliksi käy lapsi parkaa.äippä käy vilkaisemassa 3-4 kertaa vuodessa kun jaksaa. Ja sitten hehkuttaa että kuinka hyvä äiti hän on ja poika sitä ja tätä.Oikeasti tuskin edes välittää



Kaveri on työtön ja päivät käyttää sossun luukulla notkumiseen ja paikallis baareissa pyörimiseen ja sitten valittaa kun ei ole töitä,masentaa ja elämä on niin voi voi kurjaa



Ja ennenkuin joku mussuttaa mitään niin itse kärsin aikoinaan todella vaikeasta masennuksesta 2 v ja minulla oli silloin 2 pientä vaippa ikäistä lastakin.ja kummasti sitä oli lasten takia pakko pärjätä varsinkin kun mies teki reissutyötä tuolloin.Kuljin sen 2 vuotta kuin sumussa.

Kaverini on sairastanut vaikeaa masennusta jo kohta 3v.Hänellä on nyt 6v poika joka otettiin 4v huostaan kun äippä ei masennukseltaan viitsinyt jälkikasvuaan hoitaa. Joo no.lapsen isä vankilassa,ja raskausaika yksin ja epämääräisissä porukoissa liikkuminen mutta EI .en todellakaan ymmärrä että miksei ihminen edes sen verran voisi ryhdistäytyä että huolehtisi itsestään edes lapsensa takia. Pojan sijoituspaikkakin on aivan karsea :( sääliksi käy lapsi parkaa.äippä käy vilkaisemassa 3-4 kertaa vuodessa kun jaksaa. Ja sitten hehkuttaa että kuinka hyvä äiti hän on ja poika sitä ja tätä.Oikeasti tuskin edes välittää Kaveri on työtön ja päivät käyttää sossun luukulla notkumiseen ja paikallis baareissa pyörimiseen ja sitten valittaa kun ei ole töitä,masentaa ja elämä on niin voi voi kurjaa Ja ennenkuin joku mussuttaa mitään niin itse kärsin aikoinaan todella vaikeasta masennuksesta 2 v ja minulla oli silloin 2 pientä vaippa ikäistä lastakin.ja kummasti sitä oli lasten takia pakko pärjätä varsinkin kun mies teki reissutyötä tuolloin.Kuljin sen 2 vuotta kuin sumussa.

kaverisi ei. Aika tylyä.