Pakko purkaa tunteita...
Olen 4kk vanhan poikavauvan äiti. Poika on ihana, suloinen ja helppo lapsi. Minulla on elämässä kaikki palat kohdallaan, mutta silti en koe onnen tunteita vauvasta, vertaan itseäni muihin äiteihin ja koen huonommuutta. Tunnen itseni yksinäiseksi.
Kommentit (5)
Miten selvisit masennuksesta? Kuinka kaun se kesti sinulla? Oloni on tosiaan melko yksinäinen vauvan kanssa. Tahtoisin vaan olla onnellinen ja nauttia pienokaisestani.
varsinaisesti masennus alkoi hellittää kun vauva oli 4 kk. Kokonaan tuo amsennusaika oli ohitse lapsen ollessa noin vuoden ikäinen. Siihen saakka sain aina toisinaan vielä lievempiä ahdistus- ja uupumusjaksoja, jolloin olisin vain voinut nukkua vuorokuden ympäri - ja toisinaan nukuinkin jos joku oli lasta hoitamassa. Aloitin mielialalääkityksen vauvan ollessa kuukauden, joka varmasti myös osaltaan auttoi nopeassa toipumisessa.
Muistan, että minua lohdutti ajatus, jonka joku viisas oli sanonut. Lapsi joskus särkee kivuliaasti äitinsä pieniksi palasiksi vain kootakseen hänestä entistä paremman ihmisen ja itselleen sopivan äidin. En tiedä tästä, mutta kivuliasti se äidiksi kasvu kohdallani tapahtui, mutta on myös ollut hyvin opettavainen matka.
Älä turhaan koe syyllisyyttä siitä ettet nyt ehkä osaa vauvastasi nauttia. Aika harvalle se vauva-aika onkaan mitään onnea ja auvoa vaan yleensä yllättää juuri sillä myllerryksellä, jonka uusi pieni ihminen vanhempiaan kouluttaa. Itse olen kokenut nauttivani lapsestani nyt hänen kasvaessaan enemmän ja enemmän joka päivä. Sinä kasvat ja lapsi kasvaa, ja vaikka et nyt joka hetkestä osaakaan nauttia, ei se sinusta huonoa äitiä tee. Olet lapsellesi se paras mahdollinen äiti, tuttu lämmin syli ja teille kehittyy vähitellen aivan oma erityislaatuinen suhteenne. Hyvine ja huonoine päivineen. Elämä kantaa, usko siihen! :)
Oletko saanut mistään keskusteluapua? Itse koin helpottavaksi jutella asioista neuvolapsykologin kanssa. Sieltä sain paljon voimaa jaksaa tuo alun myllerrys. Ja vertaistuki, muiden äitien seura oli myös tärkeää. Moni muukin käy läpi samaa kuin sinä! Oletko puhunut asiasta neuvolassa?
puhunut neuvolassa ja saanutkin apua, eli lääkkeitä, pari kertaa olen käynyt keskutelemassa, mutta en ole kokenut saavani siitä apua. Mikä lääkitys sinulla oli? Kuinka kauan söit sitä?
Minä nukun kyllä öisin, mutta uni ei ole levollista ja olenkin aamuisin todella väsynyt. Mieli on levoton ja ahditunut.
Söin Sertralinia noin pari vuotta. Lääkkeet olisin voinut lopettaa jo aiemminkin, mutta päätin jättää lopetuksen vähemmän stressaavaan elämänvaiheeseen. Ja mielelläänhän nykysuositusten mukaan täysin oireetonta aikaa pitäisi olla lääkitystä lopetettaessa jopa 9 kk.
Itselläsi tuo uni voi olla ihan hormonienkin vuoksi vielä hyvin herkkää. Ahdistus tietenkin myös huonontaa unen laatua. Ja väsymys taas lisää ahdistusta. Pystyisitkö saamaan pieniä lepohetkiä arkeen, tehdä jotain joka sinua rentouttaa? Vaikka kahvitella ystävän kanssa tai lukea hyvää kirjaa? Jotain, joka olisi ihan omaa aikaasi ja saisit kerättä voimia arkeen?
Kävin itse läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen lapseni synnyttyä. En osannut hänestä iloita ja tunsin suurta syyllisyyttä siitä. Ajan myötä nuo tunteet menivät ohi ja rakkaus lapseen syttyi. Niin se syttyy sinullakin. Olo pienen vauvan äitinä voi olla valtavan yksinäistä. Jos haluat, minulle voit kirjoitella ja purkaa tunteitasi :)