MAALISMASUT LOKAKUUSSA
Kommentit (39)
Onpas taas kulunut aikaa kirjoittelusta, vaikka luenkin ahkerasti. Tämä kirjautuminen tökkii niin paljon, ettei aina jaksa. :/
Ihanaa lukea muidenkin liiketuntemuksista. Täällä niitä on tuntunut viikolta 15, mutta viikolla 17 vasta selkeämmin ja nyt useita kertoja päivässä. Pitääkin kohta mennä tunnustelemaan, että tuntuuko vauvakin sieltä käsiin, kun Rusetti kertoi tunteneensa. :D
Mites te muut, aiotteko selvittää sukuopuolen? Osa onkin jo ehtinyt rakenneultraan. Meillä se on ensi viikolla eikä millään maltettaisi odottaa, että nähdään taas se pikku vipeltäjä ja sukupuoli ehkä selviää.
Perhevalmennuksesta: Vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta me ei olla osallistumassa, koska molemmat tekee vuorotyötä ja ajat on aika huonosti. Kävin kyllä fysioterapeutin osuudella ja sieltä sai hyviä jumppavinkkejä.
Mala rv 19+1
On tosiaan vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi kirjoitellut. Vointi on ollut hyvä reilun parisen viikkoa, nyt taas ongelmia. Pari viikkoa sitten minulla on ns. ennakoivia supistuksia/kasvukipuja sen verran paljon, että olin saikulla melkein pari viikkoa.
Nyt sitten supistukset tulleet takaisin kahta kovempina, viime yö meni ihan valvoessa ja itkiessä. Asiaan on varmasti vaikuttanut minun ex-mieheni uhkailuyritykset, jotka on aiheuttaneet minulle viimeisen viikon aikana ihan järjetöntä stressiä / masennusta.
Soitan tänään neuvolaan omalle hoitajalle, joka saa varata minulle ajan lääkärille ja haluan kuulla lapseni sydänäänet, että se on varmasti selvinnyt hengissä minun stressailustani.
Itseäni pelottaa todella paljon, sillä haluan että kaikki olisi hyvin. Mutta nämä kivut viittaavat johonkin muuhun. Pelkään myös masennusta, sillä olen sairastanut kyseistä asiaa kahdesti. Enkä tahtoisi nyt raskauden aikana joutua syömään mitään lääkkeitä.
Mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Ilmoittelen taas voinnistamme.
Johkuliini rv 18+4
Johkuliinille kovasti voimia. Ja toivoa siihen että pikkuinen selviää masumatkasta maailmaan asti. En tiedä millä viikoilla supistuksiin voidaan antaa jotain estolääkkeitä, mutta luulisin että viimeistään joskus rv25 tietämillä? Vai olisikohan rv22 jokin raja..? Eli jonnekin sinne asti pitäisi selvitä. Koita lepäillä ja ottaa aina tarvittaessa parasetamolia, jos sillä supistukset talttuu.
Me emme ole menossa mihinkään valmennuksiin, sen verran monta lasta jo pukattu maailmaan. :) Ja sukupuolen siis tiedämmekin jo sen istukkanäytteen perusteella.
Liikettä riittää, eilen illalla oikein ihmettelin että miksei tönimiset jo kädelle tunnu.. Tuntuvat niin hyvin noin muuten. Mutta ehkei niissä sittenkään ole vielä riittävästi voimaa niin että masun päälle asti tuntuisivat. Mulla on aina liikkeet tuntuneet aikaisin, eli ilmeisesti hyvin tuntoherkkä kohtu. Ja vauvan tosiaan voi ihan möykkynä jo selällä maatessa tuntea. Pian alkaa varmaan näkyä masunahan päällekin jo jotain. :)
Eipä tänne ihmeitä eilisen jälkeen. Omasta puolesta hyvillä mielin, mutta ystävän puolesta on vähän matalapaineinen tunnelma. Muutenkin huomaan olevani melko herkillä kaikissa tunteisiin liittyvissä asioissa. Itku tulee herkästi.
Vajaa neljä viikkoa rakenneultraan. Saa nähdä millainen painoarvio mötkylälle silloin (omien laskujen mukaan silloin 20+4) annetaan. :) Seuraava neuvola on sitten siitä muutaman viikon päästä.
Rusetti ~rv17 edelleen
Olisikohan minunkin aika taas ilmoitella itsestäni, kovasti olen kyllä palstaa seurannut mutta nyt vasta on mukamas aikaa kirjoitella.
Tänne ei kuulu oikeastaan mitään uutta, maha kasvaa, liikkeetkin tuntuu jo omaan käteen, itseasiassa eilen illalla ensimmäistä kertaa tunsin liikkeet kädellä. Muistelin että en ainakaan nuorempaa tyttöä odottaessa näin pian liikkeitä kädellä tuntenut, vaikka hänelläkin oli istukka takaseinällä.
Viime viikolla kävin neuvolassa ja hiukan tutkailtiin asukkaan sukupuolta. Noh kyllähän sieltä pippeli ja munat löytyi, joten taidetaan vihdoinkin saada poika. :)) Tosin varmistusta vielä odottelen rakenneultrassa, mutta jos se pieni pippelin pätkä muuksi muuttuu, niin ihme on. :D Sen verran hyvin minäkin sen erotin, normaalisti kun en ultrassa edes tiedä miten päin asukas on. Kovasti tekisi jo mieli ostella vaatteita, mutta täytyy ensin myydä tyttöjen vaatteita pois alta. Jos joku olisi kiinnostunut tyttöjen 56-68cm tyttöjen vaatteista, meiltä niitä löytyisi aika paljon ja hyvänlaatuista vaatetta on!
Pakkausta en ajatellut ottaa, kun on edellisen jäljiltä se tallessa ja tykkäsin väreistä, niin saap ne vaatteet mennä pojallekin. Ainoastaan toppahaalari/vanuhaalari täytyy ostaa, ei tuo pakkauksen iso haalari oikein hyvä ole pienelle ja jos sitä ei kauan tarvita, niin turhaan edes toppaa ostan, joten taidan katsella ohuempaa vanupukua.
Ninppa ja möykky 19+0
p.s oletteko jo keksineet asukeille työnimiä ja muuttuuko se jos kysytte sukupuolen? Meillä taidetaan kutsua möykyksi koko raskausajan, ei nimittäin kerrota sukupuolta ennen syntymää, niin ei sitten viitsi mitään työnimeäkään käyttää ettei siitä ainakaan voi päätellä kumpiko on. Mutta synnyttyään on joko Elmeri tai Eikka :)
Viime aikoina olen ollut tosi huolissani alavatsan erikoisesta kipuilusta. Polttaa ja nipistelee ja melkein vihlookin, mutta se ei tule aaltoina, vaan on tasaista. Erityisen hankalaa siitä tekee se, että se alkaa aina, kun menen vaakatasoon ja jatkuu kohtalaisen ajan. En siis pääse nukkumaankaan heti, kun haluaisin, vaan saan aina kieriä sängyssä peläten pahinta. :(
Nyt tuo on vielä laajentunut myös päiviin. Voiko olla kyse kohdun venymisestä vai pitääkö tässä huolestua?? Lapsi kyllä potkii edelleen entiseen malliin, joten ainakaan vielä ei ole tapahtunut mitään, mutta pelkään koko ajan, että vielä tulisi myöhäinen keskenmeno. Kun ei tämän tarvisi kuin ehkä kuukausi enää jaksaa, niin olisi jotain toivoa. :/
Tänään vielä menin hermostumaan parille ihmiselle ja jostain syystä reagoin alavatsallani stressaamalla ja taas tuntuu. :( Pitäisi varmaan linnoittautua kotiin ja olla koskemattakaan nettiin koko seuraavaan kuukauteen.
Johkuliini: Toivottavasti supistelu lakkaa ettet joudu olemaan huolissasi. En usko, että stressi vaikuttaa kovin paljon sikiöön, kyllähän ne kaikenlaista kestävät. :)
Huh, saisi jo tämä oma polttelu loppua, niin pääsisi asioille.
ipanapa11: Emppiksen voi muuten poistaa listalta kokonaan.
-ivilla & Erkki rv 20+2
Kirjoittelenpa minäkin nyt näin sunnuntai-illan ratoksi hiukan oman navan kuulumisia.
Meidän perheeseen taitaa tulla jalkapalloilija taikka nyrkkeilijä, sen verran kovaa on tullut potkuja ettei niitä voi kyllä oikein olla tuntemattakaan. :) Varsinkin iltaisin ollaan todella virkeitä, iltavirkku siis :)
Vatsa on nyt varsinainen "pallo" ja sitä ei kyllä enää sivullisilta piilotella. Eli nyt kyllä kaikki vastaantulijat näkee mistä on kyse :)
Sellasen merkillisen jutun olen huomannut, että nännit ja nännipihat ovat alkaneet kutista varsinkin iltaisin. Olen koittanut lievittää kutinaa Bebanthen emulsiovoiteella. Onko teillä muilla vastaavanlaista kiusaa? Ajattelin kysästä neuvolasta että onko tämä ihan normaali raskausoire vai pitäiskö huolestua enemmänkin ko. vaivasta.
Hankinnoista sen verran, että kestovaippoja olen huutanut huuto.net:istä, eli nyt alkaisi vaippapuoli olee kunnossa. Katselin, että äitiyspakkauksessa on paljon 60-70 cm vaatteita, mutta ei juuri lainkaan 50 cm vaatteita. Niitä olen katsellut aina sivusilmällä kaupoista, jos jotain söpöjä ja nättejä olisi edullisesti tarjolla, mutta aika hintsusti olen sellasia "kivoja" löytänyt. Mutta onhan tässä vielä aikaa.
Rakenneultraa täälläkin ootellaan, joka on vasta marraskuun 1. päivä ja sitten vielä päätin tilata 4D-ultra-ajan yksityiseltä niin siihen ois vielä aikaa n. kuukausi. Niitä tässä nyt ootellaan tulevaksi.
Jotkut ovat kertoneet, että heille on tarjottu perhevalmennusta. Meille täällä Porissa ei sellaista ole tarjottu, mutta uskon että ei varmaan sinne kyllä mentäiskään. Jotenkin mieheni kanssa koetaan, että se ei välttämättä meille anna juurikaan mitään.
Tämmösiä kuulumisia tänne. Paksusti voidaan ja lujaa kohti maaliskuuta mennään :)
~ mama*83 (19+1)
Ipanapa11: Jos jaksat päivitellä listaa, niin minut voisi kans lisätä: LA 12.3.,esikoinen, Pori, 27v. ja mies 30v.
Tervehdys :)
Täällä olisi yksi maaliskuulle odotteleva lisää.
Laskettu aika olisi 13.3. ja 23vuotias Tampereelta, esikoinen kyseessä ja yksinhuoltajaksi tulossa.
Tuli vasta mieleen, että tällaisia eri kuukausien odottajien juttuja on. Ihan kiva lueskella noin samassa vaiheessa odottelevien jutskeleita.
Voisin nyt sitten sepustella tähän vähän omiakin..
Liikkeitä en varmaankaan ole vielä tuntenut tai ainakaan huomannut. Istukan kohdasta kyllä nipistelee ihan säännöllisesti ja jotain muutakin pientä tuntunut.
Tuossa viime viikolla kun ei tuntunut mitään kohtuperäistä pariin päivään, rupesin panikoimaan ja sitten lauantaina menin ihan hysteeriseksi kun luin että keskenmeno voi tulla oireettomana. Sitten olinkin jo ihan varma, että pikkunen on tuonne kuollut. Neljä tuntia päivystyksessä tunteiden vuoristoradassa heilumisen jälkeen pääsin ultraan ja siellä olikin oikein vikkelä masuasukki. Heilutteli niin kovasti, että ihme kun ei tuntunut. :D
Olisi hienoa kun olisi kotona se sydänäänten kuuntelulaite niin voisi aina tarkistaa asian jos rupeaa epäilyttämään.
Reilu kuukausi sitten synnyttänyt serkkuni kyllä sanoi, ettei kannata huolestua vaikka ei aina tunnukkaan mitään tai tulee pitkä odotus.
Masu pullottelee jo, mutta nihkeää kun on tuossa päällä läjä rasvaa niin ei ihan niin nätisti kuin voisi. Selällään maatessa kyllä hihittelen kun on semmoinen pallero tuossa masussa joka ei menekkään löllönä matalaksi. x)
Housut ei oikein mahdu, ihan muutamat venyvät tai löysät.
H&M:än masutuubipaketin kävin pari päivää sitten ostamassa ettei tuo lantion seutu palellu.
Yksi paksumpi takkikin menee, mutta kohta pitää käydä osteleen mammavaatteita, niitä on tullut jo hetki käytyä hipelöimässä.
Mitään muita hankintoja noiden tuubien lisäksi en ole vielä tehnyt, kauhea hinku kyllä olisi. Mutta kun elän opiskelijan minimillä niin ei siitä kyllä paljon ostellakaan. :/
Odottelen tuota rakenneultraa ensi viikolla, niin sitten voi keskittyä paremmin kun tietää onko kaikki hyvin.
Pahoinvointia ei ole enää ollut, muuta kuin ihan aamulla jos en syö pian heräämisestä, muttei enää jatku koko päivää.
Olen koko raskauden ajan ollut kuin mikäkin teini, sillä on naama, olkapäät ja selkä ihan täynnä finnejä ja tietty niitä tulee rapsuteltua ja puristeltua ja on jo jäänyt arpia. Hieman nolotta kun punaläikikäs naama paistaa oikein kunnolla ja on ensimmäinen mihin ihmiset kiinnittää huomiota.
Häntäluun yläpuolelta ristiluu on aivan älyttömän kipeä. Kipu vähän vaihtelee, mutta paljon on niin kipeä ettei meinaa pystyä kävelemään tai liikkumaan kun joka askeleella tulee huuto tai niin tuskainen että melkein itku. Tällaista tuli ennen siivouksen jälkeen kun kyykki paljon ja nyt ihan mitään tekemistä.
Koko raskauden olen olut älyttömän väsynyt ja uupunut, vaikka on kyllä elämässä paljon muutakin stressin aihetta.
Viime viikkoina on ruvennut tulemaan erittäin herkästi huonovointisuuskohtauksia. Luultavasti johtuu verenpaineen tai sokerin hetkellisestä laskusta. Tulee huono olo, huimaa, heikottaa, tuntuu että veri karkaa jonnekkin, kylmä olo sisältä, sydän hakkaa ihan hulluna, olen ihan valkoinen ja huulet ja silmänympärykset sinertää, silmissä sumenee, kuulo menee oudosti, oksettaa, nousee tuskahiki ja hengittää tosi raskaasti. On ollut pakko mennä istumaan tai makaamaan tai muuten varmaan lähtee taju.
Olen yrittänyt tähän syödä säännöllisesti, vaikka kerran tuli hetki ruuan jälkeen, ja mussuttaa salmiakkia päivittäin, mikä onkin herkkuani.
Sellainenkin vaiva oli tuossa pitkään, että päätä särki pariin otteeseen noin kolmisen viikkoa putkeen, pitäen sisällään muutaman päivän migreenikohtauksia. Onneksi sitten sain neuvolasta luvan käyttää itselleni tuttua migreenilääkettä miranaxia. Mutta tuossa pari viikkoa sitten kävin kiinalaisella lääkärillä, missä minulle laitettiin muun muassa akupuntioneuloja, niin ei ole ollut yhtään päänsärkyä sen jälkeen ja toivottavasti ei palaakkaan.
Alkaapa oleen tekstiä, mutta pakko mainita sellainen juttu, että rinnoista on alkanut tulemaan maitoa. :D hihiii
Ensin tuli vain toisesta, sitten hieman toisestakin. Tuntunut sellaista kihelmöintiä ja pientä vihlomista nänneistä ja rinnat ovat kutisseet.
Aina kun tulee jotain tällaista kivaa niin höröttelen ittekseni.
Vointeja mammoille :)
-sasetar 19+3
Tänään oli odotettu rakenneultra. Jostain syystä enää tänään ei edes jännittänyt, ei edes odotushuoneessa. Lääkäri ultrasi pitkään ja kaikenlaista olennaista löytyi, kuten mahalaukku ja selkäranka. :) Lopulta hän kuitenkin totesi, ettei näe kaikkea, jos sikiö on siinä asennossa ja kehotti käymään kävelyllä ja vaikka syömään tai juomaan jotakin makeaa ja tulemaan sitten takaisin. En halunnut uutta aikaa, joten kävin miehen kanssa vähän pyörähtämässä sillä aikaa, kun seuraava potilas oli vuorossa. Kaikki listalla olleet asiat saatiin katsottua eikä ainakaan niissä ollut mitään häikkää. Kokokin kuulemma vastasi viikkoja. Lisäksi saimme kuulla, että istukka on edessä, mikä kuulostaa vähän erikoiselta, kun ottaa huomioon, kuinka hyvin potkut ovat jopa näkyneet vatsan päältä. Toisaalta sain käsityksen, että se olisi aika alhaalla.
Vastaanotto oli muuten suunnilleen synnytyssalien vieressä. Kun astuimme käytävään, siinä oli heti yksi vastasyntynyt läpinäkyvän kuvun alla kärryssään, ympärillään pariskunta ja kaksi henkilökunnan jäsentä. Siinä vaiheessa iski ihan pieni ramppikuume. :) Jotenkin se koko paikka oli jos ei nyt pelottava niin kunnioitusta herättävä ja sitten kun näin sen vauvan, niin mieleni automaattisesti mallaili, että niin, tuonkokoinen sitten pitäisi puskea ulos. :D Sitä alitajuntani ei sentään (onneksi!) osannut laskea, kuinka paljon isompi tällaisen "isogeenisen" jälkeläinen todennäköisesti olisi.
Nyt on sekin sitten hoidettu. Huojentavaa tietää, että vauvalla on ainakin kaikki olennaisin kohdallaan. :)
Syysterveisin, ivilla ja Erkki, rv 21+0
ps. Ai niin, lääkäri kysyi, haluammeko tietää sukupuolen ja vastasin, että emme, joten nyt saamme vielä elää jännityksessä sen osalta. :)
En oo kerinny kirjottelee.. me löydettiin vihdoin isompi ja ihana asunto ja nyt ollaan kauppakirjoja vailla valmis..pitäs ens vkolla mennä allekirjottelee papereita. Oma on myynnissä ja tänään eka näyttö, vähänkö jännää..
Olo on ollu superhyper energinen! Ihan outoa sen pitkän väsykauden jälkeen. vaavi mottii kovasti ja on alkanut tulee ekoja harj. suppareitakin. Kaikki on hyvin ja nyt ootellaan ultraa joka on 5.11
Voimia kaikille. Nyt poistuu hän tekee viimoiset siivoukset jotta asunto on näyttely kunnossa :)
Ipanapa11 ja babyliini 18+5 (en pysy mukana oikeen paljon näitä viikkoja ny on :D )
Huh mitä vauhtia aika menee..ai niin, jos Ipanapa päivittää listaa, niin meillä laskettuaika 19.3. (ellei muutu nyt sitten rakenneultrassa 14.3.).
Ollaan molemmat 29 v. ja esikoinen on tyttö 10/08. Varsinais-Suomessa asustellaan.
Olen varmaan ainut, joka kärsii edelleen pahoinvoinnista ja olenkin nyt tullut siihen tulokseen, että ehkä se sitten siellä rv 40-41 helpottaa.. :)
Rakenneultra on torstaina ja mua jännittää ainakin ihan älyttömästi! Liikkeitä tuntuu yleensä illalla, mutta en rekisteröi niitä joka päivä (mielestäni..?)
Masu on kasvanut ja muistuttaa palloa. Pissahätä on koko ajan, olin ihan unohtanut miten ärsyttävää se on kun pääsee ulos ja samantien on palattava takaisin vessaan :-/
Kuulumisia taas ultran jälkeen! Jaksuja kaikille!
Miaea ja veitikka 19+6 *huomenna puoliväli*
ja kaikki oli kunnossa. Saatiin seuraavanlaisia mittoja:
Pään halkaisija korvalta korvalle 5,2cm
Pään ympäryys 18cm
Mahan ympäryys 15cm
Reisiluun pituus 3,2cm
Ja tärkein tieto taisi isännälle olla, että poika on tulossa. :) Niin auliisti vilkutteli vehkeitään, että en tiedä pitäisikö siitä jo nyt huolestua, ettei vaan isompana ole samanlainen :D
Ninppa ja möykky 20+4
Onpa aika vierähtänyt sitten edellisen kirjoitukseni. Kaikenlaista tässä onkin sattunut ja tapahtunut, masurintamalla sentään asiat kunnossa ainakin liikkeiden perusteella. :) En yhtään muista aiemmista odotuksista miltä liikkeet on tässä puolivälin tuntumassa tuntuneet, mutta koska on ihan normaalia ettei tuntuisi vielä juuri mitään, niin oletan että nämä aika hiljaisina tuntuvat liikkeet ovat ihan normaaleja. Tai jotenkin vaan tykkäisin että potkuttelisi jo lujempaa, tuo mielenrauhaa.. Vaikka siis ihan hyvin liikkeet jo tunnen kyllä, paitsi silloin kun kädet ja jalat osoittavat tuonne takaseinässä olevaan istukkaan päin. Sillon ne tuntuu sellaisina kuin lihas jossain pepussa nytkähtäisi.. Vaikea edes kuvailla. Kädelle tuo ei ole suostunut potkimaan vielä kertaakaan, likelle kyllä, mutta aina koittajan käsi ollut vähän väärässä paikassa. Ja hetikohta perään liikkeet tuntuukin ihan muualla, eli kai tuo aika paljon pyörii tuolla. :)
Sellaisen pelästyksen tässä koin, että isompi lapsista sairastui vesirokkoon.. Piti sitten ottaa yhteyttä neuvolaan, että pitäisikö oma tila tarkistaa vasta-aineiden osalta. Viime pe lähdettiin sitten kiireenvilkkaa labralle käymään, tulokset siitä tulikin nopeasti samalle illalle. Immuniteetti sentään oli olemassa mulla. Muuten olisi pitänyt alkaa antibioottikuurille. Näkee nyt sitten viikonlopulla että sairastuuko pienempi siihen kanssa..
Ja muitakin erinäisiä sattumuksia on tässä ollut, ei ole ollut elo ainakaan tylsää.. ;) Vaunukoppa saatiin eilen haettua, se on aivan IHANA! Emmaljungan City-mallia ja väritys on Jungle pink. Nyt ei malttaisi odottaa.. Ja vaaleanpunaisen vauvamyssynkin ostin.. :) Muuten olen kyllä hillinnyt itseni näiden hankintojen kanssa.
Ninppa, sen verran kommentoin tohon sun ultrakäyntiin, että meillä kanssa tuo nuorempi poju todellakin auliisti esitteli vehkeitään rakenneultrassa. Ja nykyään se sama jätkä kulkee kotona käsi vaipassa.. =D
Rusetti ~rv19
Tänään on meillä suuri päivä. :) Saavutimme rv 22+0:n, joten määritelmällisesti keskenmenoriski on kokonaan takanapäin. Nyt jos tuo Erkki päättäisi syntyä, sitä jopa yritettäisiin estää (tai näin olen käsittänyt). Toki selviäminen on vielä yli kuukauden ajan epätodennäköistä, mutta kuitenkin. Nyt hän on jotenkin virallisemmin ihmisten joukossa ja se tuntuu ainakin tästä äitikokelaasta hienolta. :)
Mitään vauvanvaatteita en ole vielä hankkinut. Olin ajatellut, että tässä vaiheessa sitten uskaltaisi, mutta nyt sitten jostain syystä pidänkin rajana viikkoa 24. Ehkä kuitenkin käyn tässä lähiaikoina ostoksilla, jotta on lapselle valmiiksi pestyinä vaatetta eikä miehen tarvitse heti lähteä metsästämään, jos tuolle tulisi kiire maailmaan.
Rusetti76: Minäkin olen tuntenut noita pepussa nytkähtämisiä. Jokin lihas supistuu ja se tapahtuu samanlaisella voimalla ja nopeudella kuin vauvan potkut vatsanahkaan, joten olen todennut niiden johtuvan siitä. Yleensä se lihas tuntuisi olevan joko suolta tai sitten keskemmällä emättimen jokin osa. Tuntuu tosi erikoiselta. :D
t: ivilla & Erkki rv 22+0
Olen ollut sitkeästi kipeänä ja esikoisen päiväuniaika on mennyt omien parantumisunien ottamiseen (=aika, jolloin yleensä pääsen tänne kirjoittelemaan :). Mutta olen käynyt lukemassa teidän muiden kuulumisia, niitä on kiva seurata.
Voisikohan vielä syyttää hormoneita tai flunssaa heikoista hermoista..? Pinna on meinannut palaa aika heppoisin perustein, mies kysyy jotain väärää tai koira pyörii jaloissa.. Noh, palautuminenkin on nopeaa, mutta toivon omille lapsilleni silti pidempää pinnaa - jos sellaisen voi syntymälahjana saada :)
Neuvolan raskaus-oppaassa (se Vau-opas tjn) luki, että vauva alkaa vähitellen jo kuulemaan masuun ääniä. Meidän pieni masutyttö potkii vimmatusti, kun pieni Isoveli kikattaa kainalossani. Joskus onnistun myös leikkimään vauvan kanssa, niin että hän potkaisee ja minä naputtelen sormilla vastaukseksi, hän potkaisee, minä naputtelen :-) Jossain on myös sanottu, että sikiölle voisi jo laulaa tuutulauluja yms., mutta meillä tuo hoituu esikoiselle laulaessa. Ekaa odottaessani mahalle laulaminen tuntui jotenkin kornilta, enkä ollutkaan opetellut tai muistanut yhtään tuutulaulua pienen synnyttyä. Niinpä hyräilin (heinäkuussa)´tule joulu kultainen´rauhattomalle vastasyntyneelle, toimii muuten edelleen :D Ja tuli mieleen ehkä juuri lähestyvästä joulusta.
Oletteko muuten ajatelleet muistaa isää, tai isäksi keväällä tulevaa jotenkin isänpäivänä? Tajusin vasta, että kirjoitin isänpäiväkorttiin (kyllä, jo tehty :) onnittelijoiksi vain itseni ja pojan, en jotenkin ajatellut masuvauvaa ollenkaan siinä. Heinävauvaa odottaessani olin tosi loukkaantunut, kun mieheni ei mitenkään huomioinut äitienpäivää. Omasta mielestäni olin jo äiti, vaikka vauva oli vielä kohdussa. Nytkin olen mielestäni jo melkein kahden äiti, vaikka toinen ei ole vielä syntynytkään.
Rataspäivitys: kävimme testiajelemassa tuplia ja sittenkin päädyimme Brion Double Wave-tupliin, niissä oli mahtava jousitus, jonka avulla meinaan nukuttaa vauvan tost-noin-vaan. (Moni muukin asia tuntuu näin teorian tasolla vielä tosi yksinkertaiselta, luonto on hoitanut homman hienosti; ensimmäisen kanssa koetut hankaluudet on ihan unohtuneet tai "olivat alunperinkin liioiteltuja" :D)
Sallimasu 24 (!)
Tänä aamuna oltiin rakenneultrassa ja mulla on loppupäivän ollut ihan järkyttävä päänsärky - varmaan jännitys ja stressi laukesi,kun sai varmistuksen,että kaikki hyvin :)
Erittäin vilkas kaveri siellä esitteli sukukalleuksiaan, eli meidän tyttönen saa pikkuveikan :) aika jännää, mulla ei ole kokemusta poikavauvan hoidosta..ainakin pisut saa helposti silmään ja vaipan kanssa on oltava salamanopea. Eiköhän kokemus tuo sitten varmuutta :) Laskettuaika muuten siirtyi viikkoa aikaisempaan, eli se on nyt 12.3.
Meillä isi saa taas käytännöllisen lahjan isänpäivänä. Mulla on tapana ostaa kalsareita, sukkia tai hygieniatuotteita lahjaksi ja samalla linjalla mennään taas..mies varmaan jo arvaa mitä taas kerran saa. Ehkä mä vielä joskus yllätän ja annan jotain ihan muuta ;)
Me ei olla tehty vauvalle vielä muuta hankintoja kuin Manduca ja tietty ne käytetyt tuplarattaat (Emma twin jogger). Meillä on onneksi suurin osa vauvanvaatteista unisex-värisiä ja olen luvannut yhdeltä kaverilta ostaa pois poikien vaatetta. Saatiin meidän toinen turvaistuin myytyä, kun esikoinen ei oikein mahtunut siihen enää ja ostettiin hänelle uusi "ison tytön" istuin :) Vauva perii sitten siskolta Akta Graco duologicin, joka menee sinne 3-4-vuotiaaksi. Laitoin matkarattaatkin myyntiin, kun meillä noita rattaita nyt on ja ne sattuu olemaan pinkit. Mitään sen suurempia hankintoja meidän ei tarvitse tehdä. Tietysti vauvavakuutus on tärkeä hankinta, mutta sitäkään ei ihan vielä tarvitse ottaa. Tiedetään kuitenkin mistä otetaan, niin sikäli on helppoa :) ootteko muut ottaneet vauvavakuutuksen? Meillä on esikoisella, eikä vielä olla tarvittu *kopkop*, mutta kyllä se kullanarvoiseksi tulee esim. korvatulehduskierteen hoidossa. Esikon kanssa ollaan siltä vältytty, mutta saas nähdä miten pikkukakkosen kanssa käy.
Sellaisia ajatuksia tänään, hyviä vointeja kaikille! Minulla pahoinvointi aamuisin jatkuu..
Miaea ja "Jaajo" 20+5 (työnimi tulee siitä kun mies joskus vitsaili esikoisen kohdalla, että jos on poika, niin hänestä tulee Jaajo...)
On vierähtyny taas tovi, kun oon kirjoitellut viimeksi. =/ On tapahtunut kaikenlaista ikävää, ei toisin masuasukille. Tietenkin on raukka kärsinyt minun stressailustani.. Mutta nyt ikävien asioiden pitäisi olla takana päin, tarkoittaen ex-miehestäni koskevia asioita. Toivottavasti, sillä en jaksaisi enää pelätä/murehtia kyseisen ihmisen vuoksi.
Tietty "mörkö-masennus" siltikin kummittelee taka-alalla, siksi minulla onkin maanantaina äitiysneuvolan perhepsykologille aika. On varmasti helpottavaa päästä puhumaan puolueettomalle ihmiselle asioista ja samaan ehkä jonkinlaista apua tähän ahdistukseen/masennukseen. Yritän kyllä toistaiseksi pärjätä ilman lääkitystä, mutta jos joudun aloittamaan sen uudestaan niin sille ei mahda mitään. =/
Tunsin viime viikolla ensimmäisen kerran vauvan liikkeitä. Toisin tunnistan vain ihan selkeät liikkeet, esimerkiksi välillä tuntuu että tämä kaveri tekee kuperkeikkoja. =) Mutta muuten masuasukki on aika laiska liikkumaan, vaikka kuinka yrittelisin herätellä jne.
Töissä menee ihan ok, mutta selkäni alkaa sanomaan itseään irti. Luultavasti viime vuonna todettu välilevyn pullistuma on ruvennut kiusaamaan, johtuen siitä että kaaduin portaissa selälleni viime viikolla. =( Ja varmasti kohdun asennossakin on syytä asiaa, sillä minulla taaksepäin kallistunut kohtu. Juttelin tuossa pomon kanssa, että jään pois nyt marraskuun puolessa välissä työn fyysisen raskauden vuoksi. Elikkäs on tulossa pitkä sairasloma ennen äippälomaa, jonka pitäis alkaa 14.2.2011.
Nii, sellaista asiaa kyselisin että mistä olette hankkineet/aiotte hankkia pinnasängyn ja hoitopöydän? Sellaisten hankinta olisi nyt mielessä ja ajattelin, jos teillä olisi hyviä vinkkejä. Löysin huvikummun nettisivuilta drewex pinnasängyn sekä hoitopöydän, ne kiinostaisivat. Onko jollain kokemusta?
Hups, tulipas tekstiä. =) Nyt täytyy lopetella, töihin pitäisi lähteä.
Johkuliini rv 20+6
Voimia Johkuliinille, olet tosi rohkeasti käsitellyt masennusta, toivottavasti saat hyvän perhepsykologin ja tukea sieltä. Lääkärit kuitenkin osaavat määrätä sellaisia lääkkeitä, joita voi ja joskus kannattaakin käyttää raskaana. Mutta stressaamisesta ei kannata stressata, onhan vauva vielä kohdun suojassa.
Jos selkäkivut johtuvat edes osin nivelten löystymisestä (mitä raskaus saa aikaan), ainakin itselläni on toiminut lepo ja istumisen välttäminen. Joku fyssari joskus sanoikin, että ristiselän "raskausjomotus" pahenee istumaessa, kun jo löysien nivelten päälle tulee liikaa painoa. Mammajoogasta sain hyvän makuuasentovinkin: vasemmalla kyljellä, alempi jalka suorana ja päällimmäinen jalka koukussa eteenpäin kulmassa tai lähellä rintaa. Tuossa asennossa selkä kuulemma rasittuu maatessa vähiten. Osasinkohan selittää..no kokeilemalla varmaan paras :)
Meillä on muuten ekan kanssa hoitopöytänä toiminut hyvin pelkkä hoitoalusta pesukoneen päällä. Lyhyt matka pyllyn pesulle ja kylppärissä on meillä muuta asuntoa lämpimämpi. Samalla meinataan nytkin mennä, tilasin vain soivan mobilen tuohon päälle kiinnitettäväksi, sellaisesta esikoinen oli kyläpaikoissa vauvana aina kiinnostunut.
Onkohan kellään muulla tällaista "kivaa" raskausoiretta, jatkuva hiiva :/? Eihän sitä voi loputtomiin lääkitä, mutta oireet on välillä ihan tuskaisia, nyt kokeilussa maitohappokuuri, josko sillä lähtis.
Muutenkin sairastelu vaan jatkuu ja jatkuu täällä, nyt pikkuinen poika kipeänä, ja minä tunnun saavan nyt hänen tautinsa, hän minun, minä.. plaah, onneksi on pimeää, eikä ainakaan jää auringosta paitsi täällä sisällä lusiessa.
Paitsi itse vauvan odotus, niin täällä on myös muita positiivia raskausoireita: polveni kipeytyvät normaalisti kyykkiessä tms., mutta raskaana ollessa siitä ei ole tietoakaan! Myös ikivaiva, kuiva ja rikkinäinen päänahka, ihan tipotiessään :) Onko muilla tällaisia "ihmeparantumisia" raskauden myötä?
Sallimasu 24+3
ps. vinkkaisitteko, jos tiedätte hyväkuntoisia Brio Double Wave kärryjä myynnissä :)
voimia johkuliinille, toiv. saat apua.
Sallimasu: mä nukun just noin miten olit kuvaillu :D mä monesti vaistomaisesti vedänjalak koukkuun ja toinen suorana,joskus myttään peitonki vielä tueks.
Mulla on järkkyi nää kivut..alapäähän vihloo ja joskus sukan laittaminenkin voi tuntua inhottavalle. Pitkä kävely ei kyllä tee kutaa ollenkaan. Ainoo mis ois hyvä olla niin makuultaan,mutta sehän ei oo töissä mahista. Mulla myös paukkuu joku luu kun kävelen,oisko joku suoliluu?? että kivaa ootella kolmosta kun vaivatkin on sitä luokkaa. Huomena ois vkoja 20+0 (jeeee). vauva jyllää kauheeta vauhtia ja näkyy ulospäin mottauksetkin,on se niin ihanaa
Täällä ollaan edelleen ja kasvatetaan mahaa!
Kiirettä on pitänyt, muutto saatiin onnellisesti suoritettua kuun vaihteessa :) Ja on sitä pitänyt töissäkin käydä ja perhettä huoltaa, niin tuntuu ettei saa vaan aikaiseksi kirjoittaa mitään. Nyt menee työmatkolihinkin aikaa enempi, kun muutettiin naapurikuntaan.
Hyvin olen voinut, ihme energiapiikki oli tossa muuton aikoihin, mutta hyvä niin. Ei sitä hommaa väsyneenä jaksaiskaan. Muutenkin oon ollu pirteä, tosin tämä raskaus on poikennut muista siinäkin suhteessa että ei ollu ees alussa sitä tolkutonta väsyä. Vaavikin voi ilmeisen hyvin, eilen viimeksi kuunneltiin neuvolassa äänet :) Ihanaa, että toinen jaksaa sinnitellä hengissä. Josko saatais pikkuinen kotiin saakka tällä kertaa. Mieskin oli neuvolassa mukana.
Heathille, hyvä että alkaa solmut aueta parisuhteessa. Vaikea kuvitella, miten tommoisen asian yli pääseee, mutta hyvä jos on asia selvitetty.
Meidän perhevalmennuksista tuntuu olevan ikuisuus aikaa... Esikoinen täyttää ens kuussa jo 14 vuotta! Silloin kaikki oli niin uutta ja jännää :)
Nyt menee vanhasta muistista, mutta aina on uusiakin asioita.
Oon näköjään pudonnut tuosta esittelystä pois.. Mun tiedoiksi vois laittaa ikä 34 (vielä vajaan kuukauden), mies 35, viidettä odotetaan. Ja Hämeessä ollaan nykyään, mutta synnytetään Hyvinkäällä. Niin ja tietty laskettu aika 16. päivä.
Meidän nuorimmainen täyttää huomenna jo neljä vuotta! Mihin nää vuodet oikein karkaa??? Itehän sitä ei vanheta ;)
Sanna ja Lahja rv 18
Niin ja liikkeistä sen verran että en tunne vielä. Istukka on etuseinässä, hyvin vaimentaa potkut. Kuopuksen kanssa tunsin n. 16 viikolla...