Mitä teet jos lapsesi sanoo kylässä että ruoka on pahaa? Entä miten reagoit itse emäntänä?

ruoka on pahaa (mitä ei ole koskaan kylässä sanonut) nii hyssyttelen ja totean, että tuo on epäkohteliasta. Mieluummin jätä annos syömättä ja se siitä.



Meillä lapset tietävät, että heidän ei ole pakko syödä, eli ruokaa ei tarvitse määritellä hyväksi tai pahaksi ja jättää saa, siksi tuskin tuota kommenttia kuulisin.

mutta vähänkin isommalle sanoisin että tuo on epäkohteliasta ruoan laittajaa kohtaan. Kouluikäistä kehottaisin pyytämään myös anteeksi ja lapsen pitäisi maistaa ruokaa, kokonaan ei tarvitsisi syödä. Emäntänä antaisin äidin hoitaa asian enkä puuttuisi siihen millään tavalla. En kyllä tarjoaisi muutakaan.

olen aina sanonut lapsilleni, etta jos ei ole positiivista sanottavaa ruuasta, kannattaa jattaa ihan kokonaan sanomatta. Ruokaa ei ole pakko syoda, mutta ketaan ei kiinnosta onko se lapsen (tai aikuisen, en voi sietaa nirsoilevia aikuisiakaan) mielesta pahaa vai ei.

Sinä mielestäni taasen suhtaudut tuohon ihailtavasti :-).



En tiedä, mitä tekisin, jos oma lapseni sanoisi kylässä ruuan olevan pahaa - sitä pohtiessani näet tajusin, että kas mulle ei ole koskaan käynyt noin :). Meillä lapset eivät välttämättä syö kaikkea tarjottua kylässä (kuopus on erityisen ronkeli), mutta ovat melko hyvin aivopestyjä siihen ettei ikinä saa sanoa ruuan olevan pahaa :).



Emäntänä en sen kummemmin asiaan reagoisi. Lapset ovat lapsia :)

sanoneet lapselle juuri noin että on epäkohteliasta arvostella ruokaa, ja nyt kun vaan sanoivat että ruoka on erittäin hyvää, niin kuulosti siltä että ovat itse asiassa samaa mieltä, mutta kohteliaisuuttaan sanovat että hyvää on ja syövät hampaat irvessä ;)

-ap-

ruoka on pahaa (mitä ei ole koskaan kylässä sanonut) nii hyssyttelen ja totean, että tuo on epäkohteliasta. Mieluummin jätä annos syömättä ja se siitä. Meillä lapset tietävät, että heidän ei ole pakko syödä, eli ruokaa ei tarvitse määritellä hyväksi tai pahaksi ja jättää saa, siksi tuskin tuota kommenttia kuulisin.

opettaa, ettei voi sanoa, että on pahaa. Jos ei jostain välitä, voi jättää mainostamatta sitä. Kaikesta ei ole pakko tykätä, mutta on epäkohteliasta haukkua ruokaa. En kotonakaan sietäisi moista arvostelua.



Mutta jos lapseni sanoisi noin, sanoisin tietysti, että ruoan arvosteleminen on todella epäkohteliasta, vaikkei itse siitä pitäisikään.



Jos emäntä kokisin tuollaisen, yrittäisin jättää asian vanhempien huoleksi, mutta odottaisin, että lapselle kerrotaan, että ruoan haukkuminen on epäkohteliasta. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta ei tarvitse myöskään haukkua.

Emäntänä sanoisin, ettei ole pakko syödä ja etten tiennyt etukäteen, ettei pidä kyseisestä ruoasta.

Yrittäisin tarjota leipää tms., ettei ihan nälkään näänny.



Jos oma lapseni sanoisi, että ruoka on pahaa, reagoisin kuten aiemmatkin vastaajat, eli sanoisin että on epäkohteliasta sanoa noin ääneen. Ensihätään en ehkä osaisikaan sanoa muuta, koska olisin oletettavasti "melko" häkeltynyt. Käytännön kokemusta sellaisesta tilanteesta ei ole minullakaan.

Oltiin sitten kotona, kylässä, koulussa tai päiväkodissa, ei ruuasta ilmoiteta suureen ääneen että se on pahaa, mutta voi sanoa "ettei oikeen tykkää tästä ruuasta", maistaa täytyy, muttei syödä sen enempää jos ei voi.



Kylässäkin on "pahaa ruokaa" tullut vastaan, enkä ole siihen sen kummemmin reagoinut kuin kotonakaan. Tosin kotona ei kyllä mitään jälkkäriä oteta, jos ei ruokaa syö (siis kun kotona tehdään ihan perustuttua ruokaa, joka periaatteessa menee kaikille).



Ikinä ei ole pakko syödä, mutta seuraavaa ruokaa saa sitten odottaa seuraavaan ruokailukertaan saakka. Meillä ei liioin leivällä korvata ruokailua kotona.

Varmaan olisi pitänyt, kun eivät olleet kotonakaan syönyt. En oikein osannut sanoa mitään, jätin vanhempien asiaksi kokonaan.



AP

lapsille on opetettu että ruuasta ei sanota, että se on pahaa. Sitä vaan ei ole tapana sanoa. Jos ei voi syödä ruokaa, niin sitten vaan kysyy että voinko jättää loput. Yleensä sanon ota vielä pari haarukallista ja kaaputan lautaselta pari vielä lopuksi lapsen suuhun, niin se on syöty.

jos loivasti viittaat tuohon minun leipäkommenttiini, niin lähdin siitä olettamuksesta liikkeelle, että lapsi on maistanut ruokaa ja tehnyt päätelmänsä/päätöksensä sen perusteella.

Olen päiväkodissa töissä ja tottunut aikapäiviä sitten siihen, että on olemassa lapsia, jotka "kykenevät" maistamaan ruokaa silmillään. :) Sellaiseen en puuttuisi kotioloissa emäntänä muuten kuin ehkä kysymällä, mikä maku lapsesta oli se kaikkein pahin. Loput jättäisin vanhempien "huoleksi".

t. 8

Oltiin sitten kotona, kylässä, koulussa tai päiväkodissa, ei ruuasta ilmoiteta suureen ääneen että se on pahaa, mutta voi sanoa "ettei oikeen tykkää tästä ruuasta", maistaa täytyy, muttei syödä sen enempää jos ei voi.

Kylässäkin on "pahaa ruokaa" tullut vastaan, enkä ole siihen sen kummemmin reagoinut kuin kotonakaan. Tosin kotona ei kyllä mitään jälkkäriä oteta, jos ei ruokaa syö (siis kun kotona tehdään ihan perustuttua ruokaa, joka periaatteessa menee kaikille).

Ikinä ei ole pakko syödä, mutta seuraavaa ruokaa saa sitten odottaa seuraavaan ruokailukertaan saakka. Meillä ei liioin leivällä korvata ruokailua kotona.

meidän perheen tuon vierasperheen tilalle. Toinen lapsistamme kaikesta kasvattamisesta ja sanomisista huolimatta usein sanoo ruokaa pahaksi. En tiedä miksi. Ja kyse ei ollenkaan ole siitä, että ruoka oikeasti olisi lapsen mielestä pahaa, vaan ruoka saattaa olla vaan sellaista mitä ei ole ennen tai usein syönyt. "En tykkää, pahaa ruokaa" kuuluu, kun ruokana on esim. jotain muuta kuin hän oli juuri sattunut sinä päivänä ajattelemaan ja vähän toivomaankin.

Sitten vaan me muut perheessä ihastelemme ruokaa: "Kyllä on hyvää, aijjettä on ihanaa!!"(tms.) Näin saamme kuopuksemme ehkä vähän laskemaan sitä "tämä on pahaa koska ei ole sitä mitä ajattelin"-panssariaan, ja hän usein sitten uskaltaa kunnolla maistaa ja toteaa että no on tää ihan hyvää.... oikeestaan tosi hyvää....:))

Eli tästä syystä hyssyttelyn sijaan saattaisimme hyvinkin sanoa muksulle että kyllä tämä on hyvää eikä pahaa. Ihan vaan siksi että itsekin olemme sitä mieltä! Jos ruoka olisi meistäkin pahaa, en lasta pakottaisi syömään vaikka itse kohteliaisuudesta söisinkin. Silloin lapsi saisi suosiolla jättää.

Taas tehdään kamalan iso numero yhdestä ruokailusta.

ja ap, mistä tiedät onko vanhemmat puhuneet lapselle kyläilyn jälkeen käyttäymisestä? Meillä ainakin tuon isomman, nyt 7 v, kanssa käyn keskustelua jos käyttäyi huonosti. Hän muuten ei pidä lasangesta, harvempi lapsi siitä pitää, mistä kuvittelet että lapset tykkää lasangesta???



Minulla on just tommonen "pahaa, hyi, ei syö" lapsi. Joskus muistan opastaa käytöstavat etukäteen jos on erityisempi kyläilytilanne ja lapsi pitää silloin mölyt mahassaan ja ilmaisee vain kauniisti, että ei kiitos tällä kertaa, en oikein pidä tuosta ruuasta. tms.

Mutta yleensä vain yritän saada maistamaan edes vähän, mutat jos lyö hanttiin, niin olkoot sitten.

En nosta siitä numeroa meluamalla "voi miten on tää on hyvääää, tooossi herkuullistaa" ylikorostuneesti.



Minusta on outoa, että ihmiset ottaa niin nokkiinsa näistä ruokailujutuista: kuka söi, kuka ei, kuka sanoi mitäkin.

Jos meille tulee samalle kattilalle joku, hän joko tykkää tai sitten ei. Minun keitos oli joko onnistunutta tai ei. Oli sitten aikuinen tai lapsi. Ihan sama, minun maailmani ei romahda jos vieras ei tykkää tai jättää lautaselle..

on suurempiakin murheita, ollut ja meneillään.

4-, 8-, ja 15-vuotiailta odottaa eri käytöstä. Jos 4-vee sanoo niin menee sen piikkiin että ruoka ei oikeasti maistu lapselle, on vaikkapa jotain maustetta mistä lapsi ei pidä tai muuten erilaista kun semihin on tottunut, eli "lapsen suusta se totuus kuullaan" -kastia. ja ruoka itsessaan voi olla hyvää LAPSI vain ei pidä siitä.



8-vuotiaalle taas pitää sanoa asiasta ja hänen pitäisi jo osata sanoa että "ei ole nälkä" tm. eikä haukkua ruokaa. Ja 15-vuotiaalta tuota pitää jo edellyttää, eli on tarkoituksellisen epäkohteilias jos noin toimii --> pitää saada jokun rangaistus.

lapset tietaa etta on epakohteliasta ruoan laittajaa kohtaan haukkua tehtya ruokaa MUTTA etta kaikki ei myoskaan pida samoista ruoista eika kaikkien tarvitse tykata samoista asioista.



Nykyisin sanovat etta en ole tottunut tahan makuun tms. Itse saatan sanoa siihen etta aijaa, mun mielesta taa on tosi hyvaa. En koskaan pakota syomaan vieraan makuisia ruokia, maistamaan kylla.



Jos meilla kylailee joku joka haukkuu ruokia sanon etta ok, eri ruoat maistuvat eri ihmisten suussa erilaiselta. Yleensa poydasta loytyy jokaiselle jotain mika maistuu.



Lapsivieraiden kohdalla kyselen yleensa etukateen vahan mieltymyksista. Jos joku kaveri jaa yllattaen paivalliselle tms. niin silloin saa syoda sita mita on tarjolla muillekin.

Ja ihan sama fiilis tulee, että ruoka on itse asiassa heidän mielestään pahaa ja he säälivät mua kun en osaa laittaa kelvollista.

Jos he ei tykkää ruoasta. Omille sanotaan, ettei heidän tarvitse pitää kaikesta mitä he syövät. He saa olla tykkäämättä, mutta syödä pitää. Koska muuta ei tarjota. Ruoka ei ole aina herkuttelua varten vaan sillä on tarkoitus taltuttaa nälkä ja pysyä hengissä.

Jos he ei tykkää ruoasta. Omille sanotaan, ettei heidän tarvitse pitää kaikesta mitä he syövät. He saa olla tykkäämättä, mutta syödä pitää. Koska muuta ei tarjota. Ruoka ei ole aina herkuttelua varten vaan sillä on tarkoitus taltuttaa nälkä ja pysyä hengissä.

Seuraavan ruuan saa sitten seuraavalla aterialla. Meillä on 2,5v poika joka lopulta oksentaa, jos yrittää pakottaa syömään. Ei ole mielestäni reilua lasta kohtaan. Pojalla on muutama sellainen ruoka, josta alkaa yökkimään (esim. hernekeitto), joten en todellakaan pakota syömään. Syö sitten salaatin/kasvikset.

4v ei koskaan ole sanonut, että ruoka on pahaa. Saattaa kotona sanoa, ettei tykkää, mutta en muista, että olisi kylässä sanonut edes sellaista, sillä hän on todellakin kaikkiruokainen.

syöt puolet lautaselle otetusta ruuasta (tai niin monta lusikallista, kuin on ikää). Leipää syödään sitten, kun ruoka on syöty. Ja jälkkärin saa vasta, kun määritelty ruokamäärä on syöty. Jos perusruokaa, lapsen täytyy syödä. Erikoisuuksista ymmärrän kieltäytymisen.

Meillä kävi toissapäivänä perhe, jossa nuorempi lapsi tuumasi heti kahvipöydässä herkkuja maistaessaan "yök". Kummasti suu vain aukseni, kun äiti lappasi lusikalla lisää... Jotta tälläisiä nuo lapset ovat. Vedättävät vain meitä vanhempia :)

wow siis lasagne on pahinta mitä oon syönyt