Kotikirjastojen omistajat; miksi ostatte kirjoja?
Kirjastoketjun innoittamana...
Miksi keräät kirjoja? Paljonko sinulla on kirjoja? Mistä ostat kirjasi?
Meillä on liki tuhat kirjaa. Mukaan on laskettu tärkeimmät lastenkirjat, kaunokirjallisuus ja tietokirjat.
Tietokirjoja keräämme aiheista jotka kiinnostavat; mies ammattikirjallisuutta, minä historiaa (etenkin keskiaika - 1800 -luku). Jonkin verran kirjallisuustiedettäkin.
Kaunokirjallisuutta on eniten. Fantasia, kauhu ja historialliset romaanit ovat alalajeista parhaiten edustettuja. Tiettyjen kirjailijoiden kaikki kirjat on vain saatava =) Näitä meillä on mm. Kari Hotakainen, Stephen King, John Irving ja Hannu Raittila. Paljon myös Kaari Utriolta, Raija Orasen historialliset ja fantasiasta Dragonlancet.
Kirjoja kerätään siksi, että meillä on miehen kanssa melko samanlainen maku, joten kirja luetaan vähintään kaksi kertaa. Säilytykseen jää sellaiset kirjat, joihin haluaa palata uudestaan. Hyvä kirja on vain sellainen
Kommentit (30)
Hyvä kirja on vain sellainen.
Eräänkin fantasiasarjan olen lukenut yli 10 kertaa (ensimmäisen kerran 11-vuotiaana).
Kirjat ostetaan kirjakaupasta, divareista, messuilta, alennusmyynneistä, kirppareilta...
Toisinaan kirja lähtee myös kiertoon divarin kautta.
Mites te muut? =)
Vai ovatko kaikki lukuihmiset kirjojen äärellä? ;)
harvianisuukia, mutta suurin osa on ihan lukemista varten. En käytä kirjaston kirjoja, koska halua, että kirjat on mun / meidän omia. Olen lukenut kirjoista moneen kertaan ja haluan palata niihin aina uudestaan.
Ostan lisää kirjoja kuukausittain, joko kirjakaupasta tai divarista.
myös varmaan tuhat kirjaa. Lastenkirjoja on todella paljon, koko perhe lukee.
ostan sellaisia kirjoja, jotka haluan lukea uudelleen. Jos tulee vika ostos, pistän heti kiertoon. Huonoja en säilytä. Pahaimmat kirjat oon ehkä lukenut kymmenenkin kertaa uudelleen.
kirjaston kirjat ei ole sama asia!
heti, kun siltä tuntuu. Eli siksi on hankittu omaksi.
On paljon harrastekirjoja, taidekirjoja, hieman ammattikirjallisuutta, metritolkulla lasten-ja nuortenkirjoja, osa kerätty kuvitusten takia, lukuromaaneja, dekkareita ja sitten on keräilty huumorimielessä vähän vanhempia harrastekirjoja eri aloilta, hauska lukea toiseen tyyliin kirjoitettuja siivous-tai lastenkasvatusohjeita tai kuinka järjestetään kotihipat tai virkataan maitopusseista mattoja.
Nuoret keräävät fantasiakirjoja aika ahkeraan, meillä on kolme lukijaa sillekin lajille kotona.
Sitten on vielä sarjiksia ja pokkareita tietty.
Eniten nykyään hankintoja tehdään kirppiksiltä ja kirja-alesta
mutta hyllymetrejä on ehkä 30. Tietokirjallisuutta minun ja miehen aloilta ja lisäksi Suomen ja maailman historiaa, eniten sotahistoriaa, eniten 1900-lukua. Lastenkirjoja pari hyllymetriä, niitä lainataan paljon enemmän kirjastosta. Kaunokirjallisuutta klassikkopainoitteisesti.
Kirjojen omistaminen on sinänsä mielestäni typerää. Ne vievät tilaa, maksavat rahaa ja niitä saa kirjastostakin. Kun meistä aika jättää, suurin osa kirjoistamme on lapsillemme vain ikävä ongelma, josta on pakko päästä eroon. Tämän takia yritän painottaa klassikoita ja laadukkaita kirjoja, joita voi heivata divareihin ja joista lapsemmekin toivottavasti nauttivat.
Sen takia olen päätynyt kirjoja hankkimaankin, että itselleni vanhempieni kirjasto oli lapsena suuri rikkaus. Luin hurjasti kirjaston kirjoja, mutta sadepäivinä ja sen sellaisina tartuin monesti vanhempien kirjoihin ja tulin lukeneeksi paljon enemmän klassikoita kuin moni kaverini.
Jos määrää pitää arvioida, menee varmaan jo likemmäs 1300 kirjaa meillä, kuusihenkinen perhekin.
kirjoja, joita ei kirjastoista saa, siis uutuuksia ja alkuperäiskielisiä (tykkään lukea alunperin englanniksi kirjoitettuja englanniksi, ruotsiksi kirjoitettuja ruotsiksi jne koska käännös aina syö jotakin kirjasta). Sitten löytyy mm. sisustusalan kirjoja, harrastekirjoja, matkakirjoja, puutarha- ja luontoaiheisia kirjoja ym... Ja tietysti sadoittain sarjakuvakirjoja vielä näiden muiden lisäksi.
Joitakin ostan pokkareina esim. lomamatkoille ja ne vien sitten kirjastoon "vaihtohyllyyn" kun olen lukenut. Käytän myös kirjastoa aktiivisesti, luen varovaisesti arvioiden lähes 100 kirjaa vuodessa, eikä niitä kaikkia omaan hyllyyn kannata säilöä. Rajallisen tilan vuoksi kirjoja on alle tuhat ja sarjakuvat siihen päälle, menee jo yli tuhannen... siksi niitä ei voi laskea :)
laskea, montako kirjaa meidän kirjahyllyssä on.
Tässä iässä tietää jo mistä pitää --> kirjat tulevat jossain vaiheessa uudestaan luettua. Lisäksi hyllyssä klassikkoja (jotka siis myös luettu) ja ihan näppärää kun esim. lapsien pitänyt koulussa lukea kirjoja niin ovat kotoa valmiina olleet. Monesti myös suosittelen kirjoja kavereille ja jutellaan niistä =hyvä kun kirja itsellä voi antaa lainaan/tarkistaa jonkun kohdan.
Tiettyjä juttuja tulee luettua säännöllisesti, esim. Yrjö Jylhän runoja porukalla itsenäisyyspäivänä.
En osaa arvoida paljonko kirjoja on, "yksi seinällinen" eli ison huoneen yksi pitkä seinä kokonaan yhtä kirjahyllyä katosta lattiaan. Minulle kelpaa monesta kirjasta pokkariversio, esim. dekkareista joita usein luen matkoilla. Jos en pidä kirjasta yleensä annan tai myyn pois, sillä sitä ei tulisi koskaan enää luettua.
Kirjojen omistaminen on sinänsä mielestäni typerää. Ne vievät tilaa, maksavat rahaa ja niitä saa kirjastostakin. Kun meistä aika jättää, suurin osa kirjoistamme on lapsillemme vain ikävä ongelma, josta on pakko päästä eroon. Tämän takia yritän painottaa klassikoita ja laadukkaita kirjoja, joita voi heivata divareihin ja joista lapsemmekin toivottavasti nauttivat.
Sen takia olen päätynyt kirjoja hankkimaankin, että itselleni vanhempieni kirjasto oli lapsena suuri rikkaus. Luin hurjasti kirjaston kirjoja, mutta sadepäivinä ja sen sellaisina tartuin monesti vanhempien kirjoihin ja tulin lukeneeksi paljon enemmän klassikoita kuin moni kaverini.
Olin ahkera kirjastokissa lapsena ja nuorena. Luin valtavasti ja käytin hyväkseni myös äidin kirjakokoelmaa.
Nyttemmin kokoelma on jo hajonnut. Minä olen ottanut parhaat, muut ovat menneet kiertoon.
Yksi riippakivi on vielä jäljellä... Äidille niin rakkaat Päätalot. Hän haluaa antaa ne minulle ja toivoo minunkin lukevan ne. Kyseessä siis se jumalattoman pitkä Iijoki-sarja. Ei yhtään huvittaisi ottaa omaan hyllyyn itselle täysin EVVK kirjoja, mutta miten teen sen loukkaamatta äitiäni...
Toivon myös, että poikani nauttisi aikanaan kirjastostamme. Enteet ovat kyllä myönteiset!
Kun syöttää kirjat tietokantaan, niin ei tule hutiostoksia =)
Lisäksi olemme hiukan taulukkopöpejä... Meistä moinen listaus oli oikein kivaa.
Miksi kerään kirjoja?
-Koska rakastan niitä, rakastan painomusteen tuoksua, eri paperilaatujen tuntua sormissa...
Ja tietenkin rakastan tarinoita! On ihanaa sukeltaa eri aikakausiin (historia), kuvitella miltä näyttää sellaisessa kaupungissa jossa ei ole käynyt (nykyaikaan sijoittuva hömppäromaani) tai maalailla mielikuvitukseeen täysin kuvitteellinen maailma/tapahtumat (fantasia)
Lisäksi minulla on tusinoittain keitto- ja leivontakirjoja, puhumattakaan muusta harrastuksiin liittyvästä kirjallisuudesta. Etsin aina ensisijaisesti tietoa kirjoista, kuin Hermione =D
Paljonko minulla on kirjoja?
-Ihan liian vähän. Yksi seinällinen hyllyä (leveyttä reilu kolme metriä ja korkeutta pari)
Mistä ostan kirjani?
-Kirjakaupoista ja divareista pääasiallisesti, mutta käymme jonkinlaista (ulkopuolisen silmissä varmasti hyvin epäselvää) vaihtokauppaa/lainaa ystäväpiirissä.
varsinkin Iijoki-sarja. Kannattaa lukea ihan yleissivistyksenkin vuoksi, luetuimpia kirjoja Suomessa :)
Tässä iässä tietää jo mistä pitää --> kirjat tulevat jossain vaiheessa uudestaan luettua.
Harkitsen tarkkaan minkä kirjan ostan, luen paljon arvosteluja ja tiedän ketkä arvostelijat ovat kanssani samoilla linjoilla ja ketkä ei.
Töissä on myös aikaa lehteillä kirjoja enemmän ja aika pian pystyn päättelemään onko kirja sopiva vai ei. Huteja tulee toki joskus.
Pokkariversio kelpaa täälläkin monesta kirjasta. Ne ovat käteviä työmatkakirjoja =)
varsinkin Iijoki-sarja. Kannattaa lukea ihan yleissivistyksenkin vuoksi, luetuimpia kirjoja Suomessa :)
Ja osin siksi se kauhistuttaakin :D Ehkä asenteeni johtuu siitä, että sitä on tuputettu minulle jo niin monta vuotta...
Annan toki Kallelle mahdollisuuden ja varmasti luen ensimmäisen osan ainakin. Sittenpähän sen tietää.
Siis niitä, joista olen kiinnostunut. Kaveri joskus jaksoi päivitellä, kuinka ei voi tajuta, miksi kukaan _ostaa_ kirjoja, kun niitähän saa kirjastosta! Kun olin siis maininnut suunnittelevani parin tilaamista. Justiinsa niin... Kyseinen kaveri siis lukee lähinnä romaaneja.
Olen ostanut harrastuksiini liittyviä opas- tms. -kirjoja aika runsaasti ja lisäksi oman alani kirjallisuutta. Lisäksi hyllyssä on vieraskielistä kaunokirjallisuutta ulkomaan matkoilta - niitäkin löytyy kirjastosta vain käännöksinä. Suomenkielistäkin kaunokirjallisuutta on jonkin verran kertynyt, koska jotkin ovat mielestäni sen verran suuria kulttuurillisesti, että haluan sellaisen omaksi. Enkä yleensä jaksa lukea niitä samantien, joten kirjastolainaa pitäisi uusia moneen kertaan.
varsinkin Iijoki-sarja. Kannattaa lukea ihan yleissivistyksenkin vuoksi, luetuimpia kirjoja Suomessa :)
Ja osin siksi se kauhistuttaakin :D Ehkä asenteeni johtuu siitä, että sitä on tuputettu minulle jo niin monta vuotta... Annan toki Kallelle mahdollisuuden ja varmasti luen ensimmäisen osan ainakin. Sittenpähän sen tietää.
koska sit ois mielenkiinosta luettavaa hyvässä lykyssä useita tuhansia sivuja =)
Oletko kiinni "Ajan pyörä" -sarjassa?
Ostan keittokirjat Suomalaisesta, romaaneja, kun tulee vastaan (hyvin harvinaisia ostoksia) ja harrasteisiin ja alaani liittyvät tilaan Amazonista.
ovat ne sitten tieto- tai kaunokirjallisuutta.
Käytön paljon silti myös kirjastoa, ja kertakäyttökirjallisuutta en halua hyllyyn kerätä, joten jos tulen sitä ostaneeksi, panen yleensä kiertoon aika nopeasti.