Äideissäkin on eroja eikä vaan vauvoissa !

Jos ei halua antaa lapselleen tuttia vaan mielummin imettää tunnin välein yötä päivää, niin oma moka.

Tosin aina ei "vika" ole vain jommassa kummassa.

Kun kohdalleni on tullut sekä helppoja että hankalia vauvoja...



Mutta kuten sanottu, minussa on eroa ainakin sinuun verrattuna ihan mielettömän paljon!

Että näin.Samoin kaikki muutkin jutut.

Kuulin kamalan jutun että äiti pahoinpiteli lapsen kehitysvammaiseksi ja väitti hänen tippuneen syöttötuolista.Todellisuudessa hakkasi lastaan!

on ihan oikasti ainakin yksi todella, erittäin hankala lapsi ja ihan diagnoosikin löytyy.



Ja hän oli myös koliikkilapsi ja korvakierrelapsi. Tiäksä silleen iiiiiiihan oikeasti. Onneksi on nuo kaksi, en sano helppoa, mutta helpompaa.

Jos jomman kumman vanhemmilla on ollut,se tulee myös lapselle.Sama allergioissa sun muissa.

Että sellaista

Useilla on putket korvissa ja leikataan alle 3veenä vielä nielurisat pois!

Hienoa jos mitään ette olisi voinut tehdä paremmin. Mahtavaa! Onnitteluni!

Jos jomman kumman vanhemmilla on ollut,se tulee myös lapselle.Sama allergioissa sun muissa. Että sellaista

No ei meillä tullut kuin yhdelle. Ja myös allergiat on vaan ehdellä. Ja meillä ei ole kummallakaan ollut allergioita. Ei kannata olla niin ehdoton, kun ei se aina niin mene.

ihan samaa mieltä siitä, että sekä äidit että lapset ovat erilaisia. Esimerkit sen sijaan olivat vähän ontuvia.

Itse esim. imetin "tunnin välein yötä päivää" (no ei nyt ihan sentään, mutta tosi tiheään kuitenkin), sillä lapsemme ei huolinut tuttia, vaan sylki sen systemaattisesti pois. Yritimme tarjota sitä puolisoni kanssa todella moneen kertaan. Neuvolasta saimme ohjeen pitää tuttia "väkisin" vauvan suussa. Tästä vauva alkoi kakoa ja yökkiä, joten ei tullut mieleen enää jatkaa väkisin...

kaikki vauvat ei huoli tuttia

Jos ei halua antaa lapselleen tuttia vaan mielummin imettää tunnin välein yötä päivää, niin oma moka.

ja molempien vanhempien, toki vauvaisässä yleensä etenkin äidin, käytöksellä on vaikutusta vauvaan.



On kutienkin eroavaisuuksia myös vauvaoissa!! Ei ne kaikki vauvatkaan ole samanlaisia niinkuin ei kaikki äiditkään!!



Mulla ollut kaksi vaikeaa vauvaa ja yksi todella helppo vauva. Esikoinen ja kuopus ovat olivat vaikeita ja keskimmäinen oikea unelmavauva.



Keskimmäinen nukui paljon, söi hyvin ja suostui ottamaan maitoa myös pullosta, söi tuttia, muutenkin rauhallinen ja tyttyväinen lapsi. Edes hampaita saadessaan ei pahemmin ärsyyntynyt. Toki siis saattoi olla hiukan rauhaton, mutta ei itkenyt kipua eikä ihmeemmin kiukutellut. Nykyäänkin vielä huomattavasti rauhallisempi ja miettiväisempi lapsi kun kaksi muuta.



Esikoinen ja kuopus sitten ihan eri maata. Kumpikaan ei suostunut syömään maitoa pullosta, vain rinta kelpasi. Tuttia ei kumpikaan ikinä huolinut. Nukkuivat molemmat epässäännöllisesti, heräsivät usein ja syömisen kanssa oli ongelmia molemmilla.



Kuopuksen kohdalla ongelmia oli siinäkin että nopeasti kasvavana hän olisi tarvinnut lisäksi 3kk iästä varmasti joko korviketta tai kiinteitä, mutta mikään muu kuin rinta ei kelvannut. 1,5kk itki sitten nälkäänsä kun rintamaito ei riittänyt, ennen kuin suostui kiinteisiin. Ja kaikkea mahdollista kyllä yritimme, tuskin kukaan äiti haluaa lastaan nälissään huudattaaa!!



Esikoisella oli tosi pienenä jo pitkät sairastelukierteet ja syöminen todella vaikeaa niiden takia. Olimme ekan kerran hänen kanssaan sairaalassa kuukauden ikäisenä kaksi viikkoa enterorokon takia. Sen jälkeen syöminen oli todella vaikeaa ja jouduimme palaamaan sairaalaan parin päivän jälkeen kun vauva ei syönyt lähes ollenkaan. Sen jälkeen tuli monet muuta taudit ja sairaalareissut. Tutkimukset koska kasvoi niin hitaasti yms.



Eli vaikka vanhemmissa on varamsti eroja ja se vaikuttaa tietysti lapseen on niitä erilaisia lapsia ja elämäntilanteitakin! Olisi minustakin ollut kiva saada kolme helppoa vauvaa, sellaista kun tuo keskimmäinen... kaikkeen vain ei voi itse aina vaikuttaa.

Harva vaan suostuu tunnustamaan, että omassa toiminnassakin olisi parantamisen varaa.



Toisaalta, kaikki eivät ehkä voi itselleen mitään.



Tulee heti mieleeni ystäväni, joka on todella hermoheikkoa tyyppiä, ja saatuaan lyhyen ajan sisällä kaksi lasta hössöttää näiden kanssa nyt aivan järjettömästi. Hän häärää ja lässyttää lapsilleen ihan tauotta. Vauva ei koskaan voi olla esim. viltin päällä lattialla vaan häntä täytyy koko ajan pompottaa sylissä ja rallattaa ja kujerrella jotakin. Lepohetkeä ei tunnu olevan lainkaan, ja muutaman tunnin yhdessäolon jälkeen alkaa sivullistakin uuvuttaa.



Tämä ihminen ei näe eikä kuule mitään muuta kuin lapsensa. Kaikki tehdään "vaikeimman kautta": nukutetaan tuntikausia vieressä pötköttelemällä jne. Ja tietysti väsyttää ja on univelkaa.



Lapset ovat sitten juuri sen mukaisia käytökseltään ja "vaatimuksiltaan".

Tietenkin äideissä ja lapsissa on eroa, mutta viitsisitkö kuitenkin ottaa selvää edes perusasioista, ennen kuin esität itsestäänselvyyksiä "täytenä totena".



Koliikki ei ole nälkää. On lapsia, joilla paino nousee kohisten ja kasvavat hyvin, eivät ole nälkäisiä ja kärsivät koliikista. Jos ilmenee koliikkia, näiltä lapsilta otetaan paino neuvolassa.

Varmaan sulle tulee hyvä mieli, kun saat esittää noin mainioita ajatuksia. Itselläsi todennäköisesti on noita helppoja vauvoja, tai ehkä vain yksi.



Mutta kyllä se valitettavasti on niin, että vauvan käytökseen ja olemiseen vaikuttaa kyllä aika moni muukin asia kuin vanhemmat. Tai ehkä sä et ole koskaan kuullut temperamentista tai muista jännistä psykologisista jutuista, voihan sekin olla. Tai no, voihan nekin laskea vanhempien syyksi, kun geeneistähän kaikki kuitenkin on peräisin.



Ettet vaan vähän vetelisi mutkia suoriksi?

Toiset jaksaa paremmin, toiset huonommin. Toiset hoitaa lapsia luontevammin, toiset kökömmin. Ei ihmiset ole samasta muotista missään asiassa eikä kaikki ole yhtä hyviä matematiikassa, juoksemisessa, piirtämisessä, sosiaalisessa kanssakäymisessä.. Totta kai äitinä olemisessakin jotkut on parempia kuin toiset. Rakastamisen kanssa sillä ei taas ole mitään tekemistä.



Mutta harhaanjohtavaa on mielestäni se, että joku tietty hoitotapa olisi parempi kuin joku toinen. Esim. yhden kaverini vauva oli täysimetetty, tutin, lähes pelkästään liinassa kannettu perhepetiläinen, jolla ei ollut sitteriä, hyppykiikkua tai muitakaan ns. passivoivia juttuja, jotka helpottaa vanhempien elämää. Ja vauva oli mitä tyytyväisin ja äitikin jaksoi hienosti.

elää symbioosissa äidin kanssa, mutta eihän kaikkeen voi itse vaikuttaa itsessään. Eivät kaikki osaa vaan ottaa rennosti. Sitä on opeteltava. Vauvan temperamentissa on eroja, vauvan nukahtamisherkkyydessä on eroja, toiset lapset vaativat enemmän rauhoittelua, se on ihan tutkittu juttu ja liittyy aivojen kehitykseen.



Toki rauhallinen äiti, rauhallinen vauva on yleinen yhtälö ja päinvastoin, mutta elämässä tulee eteen tilanteita, esim. masennusta yms. jotka eivät ole "omia valintoja".



No, oletko itse sitten joku välinpitämätön teiniäiti? yhtä fiksu yleistäminen kuin omasi

että saman perheen eri lapset ovat erilaisia, vaikka vanhemmat pysyvät samana? Lapsen infektioherkkyys, elämäntilanne lapsen syntyessä, sosiaaliset suhteet, asunto, elinympäristö, parisuhteen tilanne. Esim. nämä kaikki vaikuttavat.

Taitaa olla pikkuisen monimutkaisempi, kuin mitä annat ymmärtää.

Kyllä nekin voivat vaikuttaa "koliikkiin" ja löytyä taustalta tällainen syy, joka ei kyllä ole äidin.

Oletkos sen sijaan menestynyt millään muulla elämän osa-alueella? Suuresti epäilen.



Itse olen valmis tunnustamaan, että olin esikoisen kanssa aika hermoherkkä. Toisaalta lapsella oli pahat allergiat eli tuskin kuitenkaan kaikki se itku, pulauttelu ja veriripuli oli huonon äitiyteni aiheuttamaan.



Kakkosen kohdalla olin jo "kaiken kokeneena" paljon rauhallisempi ja tyynempi, ja kas, lapsi ei sairastunut allergiaankaan.

kun meillä esikoinen oli ns. hankala lapsi. Ja tämä toinen on niin helppo ekaan verrattuna! Ja mielestäni ihan samallai olen toiminut molempien kanssa.



Ensimmäinen ku valvo jo kotiintulo päivänä 6h putkeen ja koskaan ei nukkunut päviällä 1h pidempään, söi aina vähintään 2 h välein, ei huolinut pulloa jne.



Tämä nuorempi taas on nukkunutalusta asti päikkäreitä hyvin ja syönyt harvemmin ja ollut muutenkin tyytyväinen.



Ja esikoisella huomattiin maitoallergia 1-vuotiaana että liekö se ollut syynä tyytymättömään oloon kun sen jälkeen ku imetys lopetettiin 1 v:na niin alkoi vähän paremmin nukkuun. Mutta edelleen 2,5 v:na nukkuuu huonosti.