Siis miten ipanat saa syömään vihanneksensa?

taas kaikki vihannekset (ja pavut erityisesti) uppoavat ensimmäisenä. Jos on vaikkapa minun tekemää makaronilaatikkoa (jossa on keitettyjä porkkanoita, maissia ja herneitä joukossa), lapsi noukkii ne ensimmäisenä. Ja sitten lihaa ja pastaa.



Meillä vihannekset on aina maistuneet. Myös erilaiset kaalit, munakoiso, avokado jne.



Ikää on 2,5 vuotta.

Välillä piilotan kasviksia kuten porkkanaa, kurkkua, salaatinlehteä yms. blenderillä tekemäni marjajuoman sekaan kun muuten ei mene mitkään vihannekset alas. Marjoista ja hedelmistä kuitenkin tykkäävät ja ei ne vihannekset sieltä välipalajuoman seasta maistu, ainakaan meidän lapsille.



Mutta kiva kyllä ois kuulla vinkkejä kuinka muilla onnistuus tämä vihannesten syöminen?

kun saa itse pilkkoa.

Lasten makuaisti on erilainen, eivät yleensä tykkää esim. kypsennetystä kukkakaalista, mutta raakana se menee. Olen syöttänyt siis lantteina ja suikaleina porkkanaa, kukkakaalia, kaalia jne. Vähitellen alkoivat upota tonnikalasalaatit iltapalana.

tottuu jo sikiöaikanaan ruokaan, jota äiti syö. Oletteko te nirsojen lasten äidit kenties ns. einespizzavanhempia?

Silti lapset eivät ole pitäneet kypsennetyistä vihanneksista pieninä. T: se joka tarjoaa vihannekset raakana

Meillä on kokeiltu raakana, kypsänä, kaiken seassa ja sitäkin että annan itse valita mitä kasvista tänään syö. Ei vaan uppoa ei... Joka kerta ei jaksaisi ruokapöydässä asiasta neuvotella. Lapsella nyt ikää 4v. Pikkusisko 2v kyllä syö kasvikset yms.

Lapset tietävät mitä tarvitsevat ja oppivat uusiin makuihin vähitellen iän myötä. Mukaan tulee niin salaatit kuin sosekeitotkin., dippitikut ja gratiinit.

5 pojan kokemuksella

Lapset voi ottaa mukaan tekemään salaattia, silloin maistuu yleensä paremmin kun on itse tehnyt.



Laitan joskus erilliset salaattilautaset ja siihen jotain hauskoja muotoja vihanneksista, vaikka hymynaaman, silmät kurkuista, suu kirsikkatomaateista, tukka salaatista, porkkana nenäks tai mitä nyt keksii.



Ja välillä piilottelu onnistuu. Kasvissosekeitto, smoothie yms.



Jos lapsi ei tykkää esim. keitetyistä vihanneksista voi tarjota raakaa tai paistettuja tai vaikka uunijuureksia. Kaikkien ei tarvitse tykätä samasta.



Kehun aina kun lapsi maistaa uutta makua. Tarjoan sellaistakin mistä eivät niin tykkää, ja pitää maistaa vaikka ihan vähän. En pakota syömään kaikkea, pienikin maistaminen riittää. Aina on myös mieluisaa syötävää lautasella. Koitan pitää ruokailun mieluisana tapahtumana, ei pakottamista eikä inttämistä tai taistelua.



Lapset tarvii monta maistamiskertaa ennen kuin tottuu uusiin makuihin. Jossain oli että 20-30?? Eli sinnikkyyttä vaan vanhemmat!

tottuu jo sikiöaikanaan ruokaan, jota äiti syö. Oletteko te nirsojen lasten äidit kenties ns. einespizzavanhempia?

Itse olen kolmen lapsen äiti, joista esikoinen on sairaalloisen nirso, keskimmäinen syö ihan mitä vaan eteen laitetaan, erityisesti kasviksia ja kuopus on jostain tuosta väliltä. itse olen kaikkiruokainen ja rakastan kasviksia!

JOKAIKISELLÄ aterialle viimeiset 7 vuotta on ollut kasviksia esillä. Herkkuja ei saa välipalaksi ollenkaan, vain hedelmäkorista saa napsia syötävää. Esikoinen ei silti koske tarjolla oleviin hedelmiin, vaikka olisi pyörtymäisillään nälästä.

7 v esikoinen ei edelleenkään syö muita kasviksia/hedelmiä kuin banaania, melonia, herneitä ja kurkkua. Kaikki muu laukaisee oksennusrefleksin. Mitään allergioita meillä ei ole kenelläkään ja syömättömyydestä ei meillä saa myöskään minlkäänlaista erityishuomiota osakseen.

Harmittaa ja ottaa välillä niiiiiiiiin päähän, kun toiset äidit syyllistävät nirsojen äitejä tietämättä asianlaidasta oikeasti yhtään mitään. : ( Nyt kaikki te syyllistäjät, kertokaa minulle, MITEN saan tuon supernirson syömään esim. porkkanaraastetta?

Jmieti ite miltä tuntuis syoda sellasta mika saa oksentamaan... siis kamalaa!!!

tottuu jo sikiöaikanaan ruokaan, jota äiti syö. Oletteko te nirsojen lasten äidit kenties ns. einespizzavanhempia?

Itse olen kolmen lapsen äiti, joista esikoinen on sairaalloisen nirso, keskimmäinen syö ihan mitä vaan eteen laitetaan, erityisesti kasviksia ja kuopus on jostain tuosta väliltä. itse olen kaikkiruokainen ja rakastan kasviksia!

7 v esikoinen ei edelleenkään syö muita kasviksia/hedelmiä kuin banaania, melonia, herneitä ja kurkkua. Kaikki muu laukaisee oksennusrefleksin. Mitään allergioita meillä ei ole kenelläkään ja syömättömyydestä ei meillä saa myöskään minlkäänlaista erityishuomiota osakseen.

MITEN saan tuon supernirson syömään esim. porkkanaraastetta?

MITEN voikin samassa perheessä olla niin totaalisen erilaisia syöjiä! Samaa ruokaa tarjolla kaikille ja silti... En JAKSA, kun jatkuvasti joku mamma hokee omien lastensa erinomaisuutta, ikäänkuin se olisi väistämättä kasvatuksen tulos.

Meillä siis esikoinen on ollut nirso jo vauvasta lähtien, esim. monet soseet eivät kelvanneet ollenkaan, vaan pukla tuli heti. Kun kakkonen alkoi syömään kiinteitä, olin aivan hämmästynyt, kuinka ennakkoluulottomasti hän söi ihan mitä vaan! Edelleenkin kakkosen lempiruokia ovat mm. keitetty parsakaali, porkkana ja kukkakaali, sekä kaikki hedelmät maan ja taivaan väliltä.

Jmieti ite miltä tuntuis syoda sellasta mika saa oksentamaan... siis kamalaa!!!

tottuu jo sikiöaikanaan ruokaan, jota äiti syö. Oletteko te nirsojen lasten äidit kenties ns. einespizzavanhempia?

Itse olen kolmen lapsen äiti, joista esikoinen on sairaalloisen nirso, keskimmäinen syö ihan mitä vaan eteen laitetaan, erityisesti kasviksia ja kuopus on jostain tuosta väliltä. itse olen kaikkiruokainen ja rakastan kasviksia! 7 v esikoinen ei edelleenkään syö muita kasviksia/hedelmiä kuin banaania, melonia, herneitä ja kurkkua. Kaikki muu laukaisee oksennusrefleksin. Mitään allergioita meillä ei ole kenelläkään ja syömättömyydestä ei meillä saa myöskään minlkäänlaista erityishuomiota osakseen. MITEN saan tuon supernirson syömään esim. porkkanaraastetta?

niin parhaiten onnistuu niin, että ei tyrkytä niitä yhtään.

Laittaa vihanneksia vaan omalle lautaselleen ja "yrittää" syödä niitä muka salaa lapselta. Jos hän yrittää kärkkyä niitä, ilmoittaa että oikeastaan nämä ovat vaan mun ruokaa. No, ehkä saat tämän palasen kunhan et kyttää enempää. Tää on niin hyvää, että et saa montaakaan palaa enempää.

Kohta se käy ihan kierroksilla, jos ei saa niitä vihanneksia.

Mutta kun kuorin vaikka porkkanoita ja pilkon ne vähän pienemmäksi niin napsivat ne alta aikayksikön. Teen yleensä niin että jos on vaikka iltaruoka tulossa ja katsovat pikkukakkosta niin tyrkkään vihannekset sinne alkupaloiksi ja rouskuttelevat siinä katsoessaan. Kypsänä ei mene oikein mikään vihannes.

ei syö, vaikka on alusta asti tottunut makuihin, niin ei sitä lasta voi pakottaa mitenkään. Lahjontaa voit yrittää, jälkiruokaa ei tietenkään saa, jos kasviksetkaan eivät sopineet mahaan ym. En tiedä mitä traumoja nykylapset tuostakin saavat, ennen toimi ihan hyvin...



Kiero vanhempi piilottaa ne kasvikset sinne ruokaan, lihapulliin tai minne tahansa.

Olen niitä vauva-ajasta lähtien laittanut aina lautaselle ja syönyt itse runsaasti kasviksia myös, lasten nähden = malliksi. Meillä ei koskaan ole tehty ruokailusta minkäänlaista numeroa, eikä lasten syömisiä ole analysoitu lasten kuullen, eikä syömisestä moitita eikä siitä koskaan myöskään kehuta, että söitpäs hienosti. Eli ruokailu ei ole suoritus, jossa lapsi onnistuu tai epäonnistuu. Ja hyvin syövät! (Näin heidän kuulemattaan totean.)

Esikoinen ei syö mitään muita hedelmiä kuin vesimelonia ja joskus (kerran tai kaksi vuodessa) hieman banaania, salaatit menee kyllä kaikki. Marjoista kelpaa mansikat ja pieninä määrinä mustikat. Ja esikoinen on nyt jo 12v., mutta samanlainen syöjä ollut aina.



Kakkonen söisi mitä hyvänsä hedelmiä, mutta kasvikset tökkii. Tunnollisesti syö pienen annoksen salaattia lautasen reunalta, mutta senkin vain pitkin hampain.



Kolmas ei syö kuin banaania ja omenaa. Ja omenaakin jos se on lohkottu tietyllä tavalla. Koskaan ei ole niellyt kasviksia (sis soseajan jälkeen, jolloin tein itse vauvan soseet ja olivat hyvin kasvispainotteisia, ei edes kurkkua, porkkanaa tms.



Itse syömme säännöllisesti kasviksia ja salaatteja joten esimerkkiä on ollut kyllä.



Uskon ja toivon mallioppimisen tuottavan joskus tulosta, sinnikkäästi laitan myös kuopuksen lautaselle kasviksia vaikkei hän niihin vielä koskekaan.

noista kaikki on syöneet kaiken mitä eteen kannetaan. Nirsoilu on alkanut vasta vähän isompana. Ikää noilla kasvislakkoilijoilla on 7v ja 4v. Ja lautasella on välillä keitettyä, välillä raastettua, välillä pilkottua ja milloin mitäkin sorttia kasvista ja vihannesta ja siihen sit jäävätkin. Mä itse syön paljon kasviksia.



Hedelmät nyt onneksi jotenkin uppoaa (niitäkin meillä on aina kotona) mutta jokseenkin valikoivaa on siinäkin menekki. Toinen eläis omenoilla ja toinen banaanilla... Päärynät menee ajoittain ja viinirypäleet. Sitrukset ei uppoo, ei tuoreet persikat, nektariinit yms.. Toinen ei syö marjoja ensinkään, ei hillona, ei tuoreena, ei puurossa, ei joghurtissa... *huoh*



Et koita täs nyt sitte. Syötän kasvikunnan tuotteet tolle nuorimmalle, jolle ne vielä uppoo mennen tullen ja palatessa :P



ap

Meillä ei koskaan ole tehty ruokailusta minkäänlaista numeroa, eikä lasten syömisiä ole analysoitu lasten kuullen, eikä syömisestä moitita eikä siitä koskaan myöskään kehuta, että söitpäs hienosti. Eli ruokailu ei ole suoritus, jossa lapsi onnistuu tai epäonnistuu. Ja hyvin syövät! (Näin heidän kuulemattaan totean.)

Tää on mulle tosi vaikea asia, kun olen sitä sukupolvea jonka piti syödä lautanen aina tyhjäksi, muu oli haaskausta.

Esikoinen on nirso kuin mikä, kuopus syö tosi paljon mitä vaan. Esikoinen ei ole koskaan halunnut minun lautaseltani yhtään mitään! Eikä hänen ruokaansa voi "piilottaa" yhtään mitään, koska ne epäilyttävät asiat aina tongitaan sieltä "syötävän" ruoan seasta pois. Parhaimmillaan 1-vuotiaana keitetty porkkana kelpasi kuutioina muttei suikaleina... Nauran räkäisesti sille, jonka mielestä lapset voi ja pitää opettaa uusiin ruokiin - kyllä se on se lapsi joka päättää koska on aika.

Itse syön muuten mieluummin raakoja kuin kypsennettyjä vihanneksia, ja paras kaverini taas juuri toisin päin. Sekin lienee synnynnäistä mikä maistuu?

meilläkään ei salaatit ja keitetyt kasvikset oikein uppoa, eikä ruokalautaselta kasvikset oikein muutenkaan. Niinpä mä olen ottanut tällaisen käytännön: isken lapsille kulhon porkkana-, kurkku- tai/ja paprikatikkuja, kukkakaalinuppuja tms. eteen päiväkodista tullessa siksi aikaa, kun laitan ruokaa. Siinä Pikkukakkosta katsellessa kulho yleensä kummasti tyhjenee.



Periaatteessa en halua opettaa, että televisiota katsellessa pitää aina olla jotain mussutettavaa, mutta tuo nyt vain toimii:



a) saan itse laittaa rauhassa ruokaa sillä aikaa - kukaan ei kärky leipää tms.

b) lapset syövät päivän vihannesannoksensa melkein huomaamatta



Joskus, kun oikein viitseliääksi heittäydyn, otan lapset mukaan pilkkomaan vihanneksia ja annan heidän syödä oman osuutensa siinä pilkkomisen lomassa. Työpäivän jälkeen en yleensä jaksa...