G: Kuinka moni teistä vaimoista ja lasten äideistä tunnustaa rakastavansa miestään
Kommentit (15)
rakastajani jälkeen. Näin siinä nyt vaan pääsi käymään. Erota en silti aio.
Voisin varmaan näyttää vielä selvemminkin, mutta kyllä minä sen sanon aina silloin tällöin + tietenkin teotkin voivat puhua puolestaan.
Sanon sen joka päivä, monestikin usein. Halaan miestä. Teen sillä ruokaa. :D Pakkaan usein aamulla sen eväät. Kirjoitan suihkun peiliin rakkaudentunnustuksia. Lähettelen sille viestejä tai kuvaviestejä rakkausasioissa.
Mies tekee kutakuin samoin, on pikkuisen minua jäyhempi näyttäjä mutta ei haittaa. :)
Sanon sen aika useinkin ja teen kaikkea pientä kivaa hänen hyväkseen. Samoin mieheni minun.
Ja sanonkin sen joka päivä, mutta enemmän varmaan osoitan teoissa. JOskus tietysti pänniikin, mutta arvostan miestäni todella paljon.
Ja aion järkyttää teitä vielä tunnustamalla että rakastan miestäni enemmän kuin lapsiani. Hän on minun elämäni ja ainoani, suuri rakkauteni.
sanoakin sen voisi useammin. Tunnen itseni todella onnekkaaksi, kun minulla on hänet ja juuri hän on lastemme isä. Vielä kun saisi enemmän kahdenkeskistä aikaa, niin olisin taivaissa, mutta kohtahan nuo lapset ovat jo omilla menoillaan ja sitten ikävöidään näitä aikoja :D
Kun joku ei rakasta sua yhtä paljon takaisin ei omalla rakastamisella paljoakaan saavuteta.
Rakastan miestäni todella paljon.
Näytän sen teoilla arjessa, koskemalla, kehumalla, hemmottelen häntä asioilla joista tiedän hänen nauttivan, jne
Ja tietysti sanon sen ääneenkin päivittäin.
En voisi kuvitella että rakastaisin miestä enemmän kuin lapsiani. Siksi mietitetyttää, miten jotkut voivat rakastaa miestään enemmän kuin lapsiaan?
Täällä ja muuallakin.
Rakastan miestäni ja hän minua.
Se osoitetaan sanomalla, arjen teoilla ja juhlan hetkinä.
Osoitan sen monin tavoin, sanoin, elein, teoin :)
koska mies on henkisesti se läheisin? Siis se johon luottaa ja jonka kanssa keskustelee ns. samalla tasolla. Seksuaalisuus tietysti kanssa.
Pieni lapsi on tietysti eri tavalla riippuvainen vanhemmistaan joten lapsen tarpeita ajatellaan (yleensä) ensin, ja vanhemman ja lapsen rakkaus on tietyllä tapaa ehdotonta (ainakin tiettyyn pisteeseen saakka). Mutta esim. vaikeissa elämäntilanteissa ei vauva tai teinikään voi antaa samanlaista tukea kuin puoliso, eikä tarvitsekaan.
En voisi kuvitella että rakastaisin miestä enemmän kuin lapsiani. Siksi mietitetyttää, miten jotkut voivat rakastaa miestään enemmän kuin lapsiaan?
Vaikea enää löytää mitään rakastettavaa miehestäni.