Ahdistuneita väitöskirjan tekijöitä paikalla?

Se ei kuitenkaan ikuisesti riitä.



t. se FT 2003

Olen nauttinut tutkimustyöstä ja kirjoittamisesta koko prosessin ajan, nyt loppusuoralla motivaatio vain kasvaa. Olen ylpeä työni laadusta. En tiedä vielä mitä teen seuraavaksi, mutta se on varmasti jotain mielenkiintoista.

Itse en ole väitöskirjaa vielä tehnyt, mutta perheenjäseniä läheltä seuranneena tuo tuntuu olevan kaava, oli sitten valmistumassa tyhjän päälle tai tulevaisuudeltaan turvattu. Loppusuoralla usein iskee motivaatiopula tai iskee itseluottamuksen puute, josta pitää vain päästä yli.



Tutkimuksen laadusta huolehtimiseen voi auttaa se, että nimesi tullaan liittämään ko. tutkimukseen koko loppuelämäsi ja urasi ajan, joten kannattaa huolehtia edes säädyllisestä tasosta.



Tee itsellesi aikataulu, listaa vaikka joka päivälle konkreettiset väikkäriä edistävät toimenpiteet. Muista palkita itseäsi välietappien saavuttamisesta. Usko itseesi!

ehkä se helpottaa, jos tiedostaa, että tuo kuuluu asiaa, että ahdistuminen on yksi osa koko prosessia?

Tsemppiä jatkoon. Vaikket heti työllistyisikään, onhan jo väitöskirjan loppuunsaattaminen yksi tekijä, joilla mahdollinen työantaja voi arvioida mahdollisen työntekijän ominaisuuksia...

Olen ollut niin läheellä lopettaa tämän niin monta kertaa, että jos kirja ikinä valmistuu on kyse lähinnä minua todella vahvasti tukeneen ohjaajan ominaisuuksista.

Muistan (hämärästi, siitä alkaa olla melkein 10v aikaa), että nimenomaan itse tutkimustyön loppuvaiheet olivat melko tuskaisa, kun tuntui, että ei tästä koskaan tule mitään valmista! Työ kun oli sen laatuista, että itse ei voinut tietää milloin ne julkaisukelpoiset tulokset sitten tulevat. Mutta sitten, kun pääsin kirjoittamaan kirjaa ja pystyin aikatauluttamaan itseni, kun oli vain itsestä kiinni (ei tuloksista) se, milloin on valmista, sitten alkoi helpottaa. Kun sovittiin ohjaajan kanssa mihin tiedekuntaneuvoston päivään se kirja piti saada valmiiksi ym., niin pakkohan se oli vain kirjoittaa. 6 viikkoa siinä meni, sitten kaikki käytännön järjestelyt päälle ja valmista!



Kyllä se ahdistus helpottaa, kun pakottaa vain itsensä hommiin.



T. FT 2003

Mua kanssa ahdistaa. Itse en ole vielä edes loppusuoralla, mutta antanut asian venyä niin kauan, ettei koko hommassa tunnu olevan enää mitään järkeä, varsinkin kun olen työttömäksi valmistumassa minäkin. Toisaalta en voi enää jättää hommaa keskenkään, se olisi liian noloa ja kaihertaisi mieltäni koko elämäni.

Kyllä se väitöskirja kuitenkin kannattaa tehdä, jos nyt ei ihan alussa vasta ole.



t. se FT 2003 (mitenköhän monta kertaa itsekin aikoinani meinasin lopettaa?)

Mulla on samasta aiheesta jo tekstiä ja tutkimusta olemassa, pitäisi laajentaa, mutta ei nappaisi... Apuraha on, se on oikeastaan ainoa motivaatio.



T. se venyttäjä