Lapsellani on selvästi jokin murhe
Esikoinen tuli koulusta ja on siitä asti ollut vaisu. Normaalisti lähtee välipalan ja läksyjen jälkeen aina ulos tai kaverille. Tänään jäi kotiin, ei siinä mitään, mutta huomaan hänellä olevan jokin vinosti. Yritin kysellä, mutta ei mitään kuulemma. Hieman olin näkevinäni kyynelten nousevan silmiin. Inhottavaa kun huomaa, että jokin on murheena, mutta lapsi ei halua/uskalla kertoa.
Kommentit (4)
Onko kenties itse tehnyt jotain väärin, mikä noloa kertoa vai onko joku ollut ilkeä?
Kerran keksin pyytää kirjoittamaan asia paperille ja niin hän teki. Kun minä sain tietää, mikä oli vialla, pystyin aikuisena kyselemään tarkentavia kysymyksiä, johon hän sitten suostui vastaamaan. Niin asia saatiin selvitetyksi ja joka kerta lapsi sanoo, että "on helpompi olla, kun pystyi kertomaan".
Onko kyseessä poikalapsi? Kertovat vielä huonommin. Mutta yleensä ennen nukkumaanmenoa pitää asia saada kuitenkin ulos, niin jutelkaa sitten.
Muistuta, että aina voi kertoa, mikä on hätänä ja kerro, että huomaat kyllä, että jokin mättää. Huolehdi, että teillä on aikaa ja rauhaa jutella. Tai ehdota, että lähdette illalla kahdestaan kävelylle ja jututa siellä. Jos noin kovasti vaivaa, niin illalla on todennäköisesti jo valmis kertomaan (väsymys vähentää estoja ja yksin murehtiessa asia tuntuu kasvavan isommaksi, joten vaikka vielä ei olisi valmis kertomaan, niin illalla todennäköisesti kertoo, kun lähestyt asiaa oikein.)