Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uskovaiset, kysymys siitä, mahdanko olla ymmärtänyt oikein

Vierailija
29.09.2010 |

Sanotaan, että "lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta".



Itse olen miettinyt että mitä tämä mahtaa tarkoittaa. Ja olen alkanut ajatella että se voisi tarkoittaa sitä, että täällä maailmassahan lapset eivät ymmärrä vielä kaikkea, esim. miksi vanhempi vaikkapa kieltää jonkun asian, tai miksi jokin asia on niin tai näin tai miksi jotain pitää tehdä ja jotain ei voi tehdä. Ja vaikka vanhempi selittäisikin, kaikkea pienen lapsen mieli ei vaan pysty käsittämään. Silti lapsi luottaa vanhempaansa ja uskoo että tämä tietää paremmin. Ja niinhän hyvä ja lastaan rakastava vanhempi tietääkin.



Eli siis me Jumalan lapsina emme myöskään ymmärrä, emme voi ymmärtää, emmekä tiedä _kaikkea_, siksi ehkä myös aina sanotaan että "tutkimattomia ovat Herran tiet"? ja ehkä tätä siis tarkoittaa Jumalan lapsena oleminen? Eli ihminen täällä maailmassa on kuin lapsi. Kaikkea ei voi ymmärtää, mutta silti voi luottaa Jumalaan, Hän ajattelee meidän parastamme.



Kuulostiko "oikein ymmärretyltä"?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
29.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja vaikka aikuinen joskus epäonnistuisi, lapsi silti luottaa aikuisen rakkauteen ja antaa anteeksi ja unohtaa pahan. Uskon, että tässä tarkoitetaan myös lasten vilpittömyyttä ja viattomuutta. Lapsi myös uskoo, kun hänelle kerrotaan, että Jumala asuu taivaassa. Lapsi ei epäile ja pilkkaa, vaan uskoo heti ja pitää asiaa itsestäänselvyytenä.

Vierailija
2/3 |
29.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä kuulosti oikealta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
29.09.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mieheni, joka on pappi, käyttää usein kastepuheissaan vertausta lapsen täydellisestä luottamuksesta vanhempiinsa ja uskovan luottamuksesta Jumalaan: Pieni lapsi pystyy olemaan täysin rentona aikuisen sylissä; suorastaan heittäytymään äidin tai isän syliin ilman pientäkään epäilystä siitä, pystyykö vanhempi ottamaan kiinni, pitääkö tämän ote tai jaksaako tämä. Totta kai äiti/isi saa kiinni, eikä ote lipeä ;D (Tuo luottamus on ihanaa vauvan täydellisessä rentoudessa, mutta välillä kamalaa, kun vilkas leikki-ikäinen vain hihkaisee "äiti!" ja ponkaisee samantien syliin jostain tuolilta tms.) Samalla lailla uskovienkin tulisi luottaa Jumalaan, isäänsä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi viisi yksi